Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

lauantai 3. helmikuuta 2018

I love my job

Vaikka monesti kokeiden ja muiden opiskelijoiden tuotosten lukeminen on kaikkea muuta kuin rentouttavaa, täytyy myöntää, että terveystiedon kokeita lukiessa pääsee parhaiten irti arjesta. Ainoa haittapuoli siinä on, että kun yleisesti olen pitänyt itseäni kekseliäänä ja ajatuksenjuoksultani varsin luovana, koen itse asiassa olevani aika kaksiulotteinen näiden tulevaisuuden toivojen monisyiseen ajatusmaalimaan tutustuessani. Huomaan, että he elävät maailmassa, jonne minulla ei rajallisesti ajattelevana ole pääsyä, toisaalta panen kyllä kiittimet ristiin, että en ovea sinne ole löytänyt, sillä se paikka on, jos nyt ei ihan pelottava, mutta varsin yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton.

Tällä kertaa toivoin tuotosten laadun nousevan, kun annoin opiskelijoille ison kattauksen kysymyksiä, joista he itse saivat valita mieluisimmat. Ajattelin heidän näin voivan osoittaa hallitsevansa aihepiirin, minkä osa kyllä tekikin. Onneksi viihdyttävyyden takaamiseksi kaikki eivät täyttäneet odotuksiani.

Ravintoa käsittelevät kysymykset ovat yleensä tylsiä ja turvallisia. Niinhän sitä luulisi. Tiesitkö, että vilja-allergiassa keho luulee saaneensa myrkkyä, ja hankkiutuu eroon viljoista kun taas keliakiassa keho ei siedä glukoosia.  Yksinkertaisin tapa laihduttaa on siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon, sillä tuotteita on tosi vaikea löytää kaupasta, ja usein saa palata kotiin tyhjin käsin.
Syömishäiriöistä sain paljon uutta tietoa. Anorektikko tarkkaillee syömistään, eikä lopulta syö kuin ranskiksia ja kokista. Syömishäiriöiden syyt ovat sekä yksilössä että miljöössä. Jälkimmäinen syy ilmenee, kun joutuu muuttamaan paikasta toiseen, pelkkä muutto jo stressaa niin paljon, että sairastuu syömishäiriöön. Toisena syynä mainittiin kauneusihanteet, joita meillä on ollut jo 1950-luvulta. Mainosten ja median roolia painotettiin, sillä kun näkee laihoja malleja, aivot alkavat vaatia parempaa kroppaa. Joskus syy löytyy masennuksesta, sillä masentunut ei yksinkertaisesti jaksa syödä.
Masennuksestakin tuli tuoretta tietoa: masennuksen hoito on tärkeää sillä muuten liittyy ääriryhmiin, koska ei ole tervetullut muualle. Masentuneen henkilön diagnostisointi on helppoa, sillä he ovat lanseeranneet sanonnan ”teen sen kesän jälkeen”, vaikka pitäisi tarttua hetkeen, carpe diem, ja puuhastella.

Riippuvuuksista pahin on tupakka, josta luopuminen kannattaa aina, sillä näin säästää rahaa, aikaa ja vähentää omia päästöjään. Lopettaminen kannattaa myös terveyssyistä, sillä 1990-luvun lopussa tutkijat saivat selville, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Tämä ei kuitenkaan pelottanut sillä kansa kirjaimellisesi seisahtui 5 sekunniksi, minkä jälkeen se jatkoi heti polttamista ja kun tupakasta tuli ajan myötä yhä koukuttavampaa lopulta suurin osa aikuisväestöstä poltti tupakkaa
Lopettamisessa kannattaa muistaa, että äkillisesti lopettaessa keho joutuu sokkiin ja reagoi siten, että nikotiinin jättämä tyhjä tila täyttyy adrenaliinilla, mikä voi myös tuntua mukavalta.
Yhteiskuntaa ohjataan savuttomaksi esimerkiksi lainsäädännön avulla, mikä ei aina ole helppoa, sillä vaikka autossa polttaminen, kun kyydissä on alaikäinen henkilö, on kiellettyä, ei tätä voida valvoa, kun alaikäisellä ei ole henkkareita mukanaan. Riippuvuudet ylipäätään johtuvat siitä, että meillä ei ole mitään kiinnostavaa ympärillämme, johon kohdistaisimme huomiomme, olemme valkoisessa huoneessa ja ruokakin on valkoista eikä ole mitään tekemistä, jolloin lähdemme hakemaan elämyksiä. Yksinäisyys on pahin syy riippuvuuksiin ja hiirillä tehdyt tutkimukset vahvistavat, että ne ovat mieluummin toisten kanssa kuin yksin käyttämässä huumeita.

Eettistä pohdintaa ja seksuaaliterveyttä sivuttiin pohtimalla raskautta ja sen keskeytystä. Kehotan opiskelijoita vastauksissaan selittämään tai määrittämään käyttämänsä käsiteet: Abortin ja keskenmenon ero on se, että abortissa ei tiedä olevansa raskaana, kun taas keskenmenossa lapsi joudutaan leikkaamaan ulos, kuten myös tuulimunaraskaudessa, jossa kohtu kuroutuu umpeen, eikä lapsi pääse omin voimin ulos.
Hämmentävin totuus oli se, että seksuaalinen toimintahäiriö on se, kun ei tiedä mihin tai kehen oman seksuaalisuutensa suuntaisi tai kun ei tiedä, mikä elämässä on tärkeää. Pahinta tässä on se, että tämä voi johtaa väkivaltaisuuksiin.

I love my job…


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kiitos ja anteeksi

Maailmassa on kahdenlaisia juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri, koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.
Ne toiset ovatkin sitten luku erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla jorinoillaan.
Taustoitan asiaa hieman. Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta, tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti kuuntelimme ja hymyilimme.
Hidastin hieman tavaroiden pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia. Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet omassaan.
Kuka tahansa osaa vittuilla, vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.
Totuuden nimessä minun on kyllä tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.
Äijänketku jätti mainitsematta syyn, miksi näin on käynyt.
Palataanpa ajassa taaksepäin. Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden. Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.
Minulla siis olisi raskauttavia todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän häiritsisi minua enää.
Ai miksi sitten lopetimme sen tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.
Toisen naapurin kerrottua tästä nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä, ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää ostoksensa ja poistuu kaupasta.



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vanhemmat

Heinäkuun iltapäivän tunteina katu tyhjenee. Viimeisinkin kauppa sulkee ovensa ja lomailijat ovat olleet tiessään jo ajat. Silti isä ja äiti ovat hermostuneita, kun leikin kadulla. Kuulen äidin äänen jostain takaviistosta ja käännyn katsomaan. Kumpikin tuijottaa minua herkeämättä. Isä kävelee hermostuneesti edestakaisin. Hän komentaa joka toisella kierroksella minua varomaan autoja. Äiti ei malta lainkaan, vaan pajattaa irrottamatta katsettaan.
Jatkan kotikadun tutkimista. Sen asfaltti on lämmin ja kun siristää silmiään ja kääntelee päätään, sen pinta kimmeltää kauniisti. Lätäkön reunassa lilluu kastemato ja nostan sen varovasti vedestä. Se ei liiku vaan roikkuu velttona
Siskot ja veljet eivät uskalla mukaan vaan tottelevat isää ja äitiä. Näen veljen pään jostain korkealta, kun se kurottaa kaulaansa nähdäkseen minut paremmin.
Vasen oikea, vasen oikea. Asfaltti tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Parkkiruutujen etuosasta, pitkien valkoisten jälkien keskeltä löytyy tummia läiskiä. Ne ovat tahmeita. Ne haisevat pistävälle eikä tunnut kivalta, kun jalkoihin tarttuu mönjää. Mönjään tarttuu pieniä kiviä ja joka askel rahisee jännästi alustaan.
Jostain kuuluu kovempaa rahinaa. Äiti huutaa taas kuin ei olisi parempaa tekemistä. Osaan minä varoa. Rahina kovenee ja kolme nopeaa, isoa sujahtaa ohi. Kovempi rahahdus kun ne pysähtyvät samalla kääntyen. Ne tulevat takaisin. Ne ovat tässä. Äiti huutaa, isä karjuu.
Jalanpohjat tarttuvat alustaan. Vasen oikea. Hyppy hyppy, en pääse nopeampaa. Huudan äitiä, isää auttamaan. Isot, pyöreät, metallit, vilistävät tikut, ympäri, ympäri.
En ymmärrä huutoja, ota se kiinni, älä päästä karkuun.
Koetan tehdä itseni isoksi, levitän joka suuntaan, isken sinne, tänne. Ei ne usko. Hypähtävät taaksepäin kun yritän purra.
Kolahdus, kilahdus, kalahdus. Jostain lentää kivi. Toinen. Äiti huutaa, isä kiljuu. Väistä, juokse. En näe enää veljen päätä kurottamassa katonreunan yli. Isä yrittää tulla auttamaan, mutta jää kaartelemaan yläpuolelle.
Se osui leukaan. Suu jää auki vaikka ääni on muuttunut korinaksi. En saa leukoja vastakkain, sattuu. Jotain lämmintä valuu. Olen kuin kastemato hukkuneena lammikkoon. Rento.
Tuuli pörryyttää päälaen ohutta nukkaa. Silmät melkein ummessa ja katse alkaa kuivahtaa. Pään alla asfaltti tahmea punaisesta nesteestä, joka tummuu auringossa.

Oliko kivaa, äiti kysyy kuullessaan oven kalahtavan takanani. Onko nälkä?
En vastaa, vaikka on. Koko päivän kolmestaan, pyörällä kesäloman tylsää päivää kuluttamassa. Ei mitään tekemistä.
Äiti kattaa lasin maitoa ja voileivät keittiön pöytään, käskee pesemään kädet ja istumaan. Hän pörröttää hikistä tukkaa päälaellani. Mitä teitte, keksittekö jotain kivaa?
Maidosta heijastuu silmä, kun nostan lasin juodakseni. Näkkileipä rahisee kuin sora pyöränkumien alla ja juustosta muovautuu pallo, iso kuin kivi, eikä tahdo mennä alas.
Avoimesta ikkunasta kuuluu katolla pesivien lokkien ääni.



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesärukous

Kunpa kesällä olisi aurinkoa ja lämmintä
Tai jos ei aurinkoa, niin ainakin lämmintä
ja jos ei lämmintä, niin ainakin poutaa ja tyyntä
ja jos tuulee, niin ei ainakaan sataisi
ja jos sataa, niin ei ainakaan koko ajan
ja vaikka sataisikin niin ei ainakaan lunta
voi kun edes olisi yksi päivä kesää...

…ja hitot, ei tätä kukaan kuule tai jos kuulee, niin ei kuuntele...
ehkä on paras koettaa uudestaan vuoden päästä....


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ekotekojen sietämätön dilemma

Yksi keskeisiä teemoja monissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on kestävä kulutus, eettisyys ostopäätöksissä ja ekologiset päätökset. Eli kiteyttäen se, miten tämä maapallo kestäisi meitä ihmisiä. Riittävätkö ehtyvät luonnonvaramme, miten maapallomme ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena ja miten ekosysteemimme kestää kaiken sen jätteen, jota tuotamme.
Tapanani on kysyä, mistä kukin olisi valmis luopumaan kantaakseen kortensa kekoon. Pieniä ekotekoja pohtiessamme moni sanoo alkaneensa harkita muun muassa pienien muovipussien käyttämistä tai niiden käyttämättä jättämistä. Ekovinkkeinä moni mainitsee, että esimerkiksi banaaneja on aivan älytöntä laittaa kaupan vihannesosastolla mihinkään pussiin, onhan niillä suojanaan paksut kuoret ja punnituslapun saa näppärästi liimattua siihen kylkeen.
Isompia asioita pohtiessamme kysäisen ryhmältä, että jos leikittäisiin ajatuksella, mistä olisit valmis luopumaan kokonaan, sähköstä, yksityisautoilusta, lentomatkailusta? Tämä herättää jo paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Olen monesti kuullut sanottavan, että testosteroni vähentäisi sosiaalista sinisilmäisyyttä, mutta aika veikeällä tavalla ajattelee se nuorukainen, joka sanoi voivansa luopua telkkarista. Kun kysyin, miten hän tähän päätyi, hän vastasi, että sitä voi katsoa tietokoneelta. Nythän sinä et tee muuta kuin korvaat yhden laitteen toisella, totesin hänelle ja kehotin miettimään vähän ankarammin.
Toinen sanoi voivansa luopua kokonaan lihan syönnistä. Tämä oli oiva ehdotus etenkin kun kyse oli henkilöstä, joka ei ollut vegaani tai edes kasvissyöjä.
Tämän ehdotuksen kuultuaan toinen opiskelija näytti pohtivan hetken, minkä jälkeen tytön ilme kertoi hänen oivaltaneen jotain ja hän viittasi:
-        Mutta jos kaikki luopuisivat lihan syönnistä siitä syntyisi uusi ongelma, hän todisti ilmeisen tyytyväisenä oivallukseensa
-       mikä se olisi, kysäisin hämmentyneenä ja odottavaisena, sillä en ollut tullut ajatelleeksi mitään ongelmaa, joka tästä voisi syntyä
Tyttö jatkoi:
-        niin, mitä me sitten tehtäisi kaikille niille eläimille?


Löin ajatuksissani kämmenelläni otsaani….

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Enkelihoitoa

Taas on se aika vuodesta, jolloin saa viettää ratkiriemukkaita hetkiä opiskelijoiden vastausten parissa. Ja koska en ole itsekäs ihminen, jaan nämä riemun hetket kanssanne.
Opiskelijoiden piti kirjoittaa esseevastaus, joka käsitteli lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Olin varma, että pisteitä ropisisi jokaiselle ja runsaasti, sillä kysymys oli mielestäni helppo ja selkeä. Täytyy myöntää, että tiedoissani on ollut aukkoja, sillä en tiennyt, että niiden sivuvaikutuksena on muun muassa tärinä, vapina tai mielialan lasku. Liikakäyttö on kuitenkin estettävissä tehokkaasti lainsäädännön avulla ja poliisivoimin. Lääkkeillä on myös ikäraja, jota ei saa ylittää, koska voi saada uusia ongelmia entisten lisäksi. Hyvä tietää, että syön lääkkeeni ennen tuon ikärajan saavuttamista, mikä se sitten onkaan. Lääkkeisiin ei pitäisi turvautua turhaan vaan pitää odottaa ja antaa kehon tehdä taikojaan, sillä antibioottiresistenssin saatuaan sitä tulee immuuniksi antibiooteille ja pelkän kuumelääkkeen voimalla pääsee ihan hyvin töihin. Entisaikaan käytettiin eri rohtoja, kuten kannabista, josta on kuitenkin viimeaikoina tullut kulttuurikasvi.
Kielteisenä ilmiönä mainittiin se, että lääkärit myyvät lääkkeitä suoraan sairaalan varastosta, mikä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Toinen esimerkki lääkkeiden huonosta käytöstä on, kun niitä määrätään johonkin itseaiheutettuun, kuten sukupuolitautiin, josta saa syyttää vain itseään. Tarkoituksenmukaisesta käytöstä mainittiin muun muassa amfetamiinin käyttö kuolemansairaan terminaalihoidossa. Toisaalta lääkkeitä ei saisi käyttää eutanasiaan, sillä eikös jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden? Lääkkeitä kehitettäessä niitä pitäisi muistaa testata pienillä jyrsijöillä, vaikka se ei aina takaa niiden turvallisuutta, kuten narkolepsia hyvin todisti.
Toisessa kysymyksessä oli esitetty taulukon avulla eliniänodotuksen kasvu 1970-luvulta meidän päiviimme ja kokelaiden tuli osata pohtia, mistä tämä kasvu mahdollisesti johtui ja mikä selittäisi miesten ja naisten eron. Eräs kokelas oli pannut merkille pienen notkahduksen nousevassa kurvissa 1980-90-lukujen paikkeilla ja totesi, että tuolloin eliniän kasvu taantui, sillä aikakausi oli vauhdikasta ja liikkeellä oli paljon huumeita. Moni aloitti vastauksensa kommentoimalla käyrän alkupäätä. Yksi totesi, että 1970-luvulla lisääntynyt puhtaus synnytyksissä on mahdollistanyut terveiden lasten syntymisen. Tunnen itseni kyllä aika vanhaksi, sillä tuo vuosikymmen vaikutti vastausten perusteella olevan nykynuorelle yhtä kaukana kuin 1700-luku minulle. Enkä kyllä muista, että ajat olisivat olleet niin huonot, että ihmisten piti säästää eikä ollut rahaa ruokaan, sillä sadot olivat huonot ja ilmastonmuutoskin vaikutti, vaikkei ollut mitään luonnonmullistuksia, kuten etenkin vuosina 1990-2005, jolloin näistä huolimatta syntyi terveitä lapsia.
Tupakointi on vähentynyt etenkin 1970-luvulla, mikä vaikutti miesten potenssiongelmaan ja heidän oli nyt helpompi hankkia biologisia lapsia.
Miesten ja naisten odotetun eliniän ero selittyy sillä, että 1970-luvulla naiste olivat kotona ja miehet töissä, idea syntyi 1920 (!) luvulla ja on ollut käytössä sen jälkeen. Tästä johtuen miehet olivat kontaktissa ulkomaailmaan, altistuivat taudeilla ja kuolivat niihin. Miesten ja naisten eron kaveneminen selittyykin näin ollen niin, että tasa-arvon myötä miehet ovat siirtyneet naisten töihin.

Mielenkiintoista oli myös lukea, mitä tukimuotoja yhteiskunta tarjoaa vanhemmuuden tueksi. Yksi kokelas tiesi, että yhteiskunnan tarjoamalla tuella edulliset ja vähän kalliimmat raskaustestit on saatu kaikkien ulottuville, sillä niitähän saa jokaisesta Salesta ja Siwasta. Ennen lapsen syntymää järjestetään kursseja, joilla tuleville vanhemmille opetetaan ei pelkästään vaippojen vaihtoa vaan myös hiusten letitystä. Ja jos ei omin avuin tule raskaaksi lääkäri voi ruiskuttaa naiseen tuntemattomia siittiöitä. Kuulostaa siltä, että ensisänkynä käytettävä äitiyspakkauslaatikko, on joidenkin kohdalla toimitettu ilmatiiviin kannen kera.


PS: muistakaa kaikki horoskooppeihin ja muihin uskovat, että pysytte loitolla enkelihoidoidoista eli eutanasiasta,  sillä se ei ole laillinen Suomessa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.
Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.
Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.
Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.