Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

torstai 11. lokakuuta 2018

Postman Pat


Nykysivistyksen tason tietäen voisi olettaa meidän kaikkien tietävän, että voimme monellakin tavalla vaikuttaa terveyteemme ja siihen, sairastummeko, vaiko emme. Tietenkin sattumalla on sormensa pelissä, mutta jokainen meistä tietää, että huolehtimalla käsihygieniasta, ruuan oikeaoppisesta valmistamisesta ja säilyttämisestä sekä ennaltaehkäisevien rokotteiden hankkimisesta ennen matkaa voi välttyä monelta harmilta. Vaihtoehtoisesti voi välttää riskialtista käytöstä, kuten suojaamatonta seksiä tai saastuneiden huumeneulojen käyttämistä. Mielenkiintoisia uusia näkökulmia kertoi se opiskelija, jonka mielestä parhaat tavat sairastumisen välttämiseksi on lopettaa kynsien pureskelu, jotta ei saa kynsivallitulehduksia sekä välttää joutumasta raivotautisen eläimen puremaksi. Pahimmat taudit leviävät rokotusten välityksellä.  Huh, hyvä kun kerroit, olin ottaa rokotuksen ennen lomamatkaani, jolla oli tarkoitus käydä rabieseläimiä taputtelemassa.
Terveydenhuollon saralla suomalaisista keksinnöistä äitiyspakkaus taitaa olla maailmalla yksi tunnetuimmista, ja onhan se merkittävä virstanpylväs, sillä äitiyspakkaus saa meidät tuntemaan turvallisuutta lisääntyessämme.
Ruokarintamalla tapahtuu paljon uutta, vaikka perinteiseen lautasmalliin luottamalla voi olla varma, että saa kaikki tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet, kuten lohi. Tyydyttyneitä rasvoja on helppo vältellä, niitä kun saa voista ja karkista.
Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen elämään, myös meihin ihmisiin. Huolestuttavan kasvihuoneilmiön aiheuttavat tavallisimmat kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi, vesihöyry ja turve. Sen välittömiä vaikutuksia meihin on monia, kuivilla alueilla kuivuus lisääntyy, sateisilla sademäärät kasvavat ja kun aina sataa, me pysyttelemme sisällä ja kuntomme rapistuu, myös tuki- ja liikuntaelimemme näivettyvät. Rankkasateet aihetuttavat myös maanvyörymiä ja talojen sortumista, jolloin veden pinta nousee aiheuttaen ripulia. Lisäksi tartuntataudit kuten ebola ja jäykkäkouristus jylläävät. Okei, tähän asti olen kuvitellut puhtaan veden ja viemäröinnin puutteen aiheuttavan koleraepidemian. Kuuman ja aurinkoisen kesän terveysvaikutukset huolestuttavat, sillä me vain grillaamme ulkona ja saamme liikaa aurinkoa ja syöpää grilliruuasta. Lisäksi verenpaine lisääntyy ja aina särkee päätä. Maailmalla taas kuivuudesta aiheutuu ongelmia ravinnonsaannissa, sillä paljon vettä tarvitsevat mantelit, jotka ovat tärkeä ravinnonlähde, kärsivät kuivuudesta. Kuivuudesta aiheutuu muutakin haittaa kuin vain nälkä, sillä se lisää riippuvuuksia, sillä maissa, kuten Afrikka ja Aasia (?!) maaperä kuivuu, jolloin ei enää voida kasvattaa hyötykasveja ja siirrytään vaarallisten tupakan ja huumeiden kasvattamiseen.
Ilmastosta ihan muuhun. Sivistysvaltion yksi kriteeri on se, miten me pidämme huolta kaikista heikoimmista, lapsista ja vanhuksista. Jos ikääntyvä vanhus ei enää selviä hoitokodissa, on hänet passitettava heti verikokeille ja solunäytteille, jotta hänelle saadaan dementiadiagnoosi. Hienoa, että mietitään hoitoon pääsyn nopeutta ja epäinhimillisiä odotusaikoja. Lisäksi en tiennyt, että dementia ihan suitsait saadaan todennettua pelkällä verikokeella ja solunäytteellä. Jatkotoimet ovat yksinkertaiset: Tämän jälkeen vanhus on saatava nopeasti saattohoitoon, vaikka meillä vielä mahdoton eutanasia olisi armollisin vaihtoehto. Kiitos tästä, tohtori Mengele.
Onneksi potilaalla ja omaisilla on oikeuksia, joten huonosta hoidosta voi aina valittaa – postiasiamiehelle.

ps. terveisiä vain päättäjille, postihan se hoitaa jo kaikkea muutakin kuin sitä itseään, joten palveluvalikkoon voi helposti lisätä potilasasiamiehen hommat.

torstai 30. elokuuta 2018

Kun taas on aika auringon

Kesäloma meni menojaan, vaikka ilmojen puolesta lomaa voisikin jatkaa ja vastavuoroisesti koulujen kevätjuhlia voisi viettää lähempänä juhannusta. Paljon tunteita herättävä ikuisuuskeskustelu monen muun vastaavan ohella nostaa päätään aika ajoin eikä siihen tunnu tulevan loppua. Samoin kuin kesä- ja talviaikaan siirtyminen, talven yllättämät autoilijat, koirankakka keväällä, lehtipuhaltimet ja monet muut ikuisuuskysymykset. Välillä tuntuu, että ne vellovat ilman, että kukaan meistä ylläpitää niitä, vähän kuin se juoksupyörä, joka jatkaa pyörimistään, vaikka hamsteri on jo kuollut.
Ja niin myös toistuu, aina tasaisin väliajoin, ne hetket, kun opiskelijoiden pitäisi tavalla tai toisella osoittaa lukeneisuutensa, oppineisuutensa ja ainesisältöjen omaksumisensa.
Uusia älynväläyksiä odotellessa tässä muutama edellisen arviointiviikon sadosta.
Opiskelijoiden tuli esitellä keskeisiä toimenpiteitä, joilla alkoholin kulutusta ja sen haittavaikutuksia voitaisiin vähentää. Lisäksi tuli pohtia eri interventioiden vaikutuksia. Yksi kysymyksiä herättävä vastaus oli se, kun opiskelijan mukaan yläasteella ei saa lainkaan samaa tietoa alkoholista kuin lukiossa. Sen tarkemmin tätä vastausta ei avattu. Minua jäi askarruttamaan, miten erilaista tietoa me opettajat jakanemmekaan.
Selkeä ratkaisu suomalaisten liikajuomiseen löytyi tästä konkreettisesta ehdotuksesta: Alkoja ei saa rakentaa kauppojen yhteyteen, vaan mieluiten sellaisiin paikkoihin, joihin olisi todella vaikea päästä. Totta, vieläpä jos ne rakennettaisiin sellaisiin paikkoihin, joita ei edes löydä. Osta siinä sitten viikonloppupullo.
Toisessa tehtävässä pohdittiin työergonomiaa ja analysoinnin kohteena oli rakennustyömaalla työskentely. Kuvassa olevaa huomioliiveihin ja turvakypärään sonnustautunutta henkilöä analysoitiin siten, että hän todennäköisesti saa selkä- ja niskavaivoja, kun pään pitää kannatella painavaa kypärää, toisaalta mieluummin niska kipeänä kuin kuolla päähän putoavasta esineestä. True that.
Mielenkiintoisin kuva piirtyi silmieni eteen, kun luin, että putoamista rakennustelineiltä ehkäistään siten, että olet kytkettynä liiveihin, jotka kannattelevat sinua ilmassa.
Sellaisia liivejä minäkin haluaisin kokeilla.

lauantai 3. helmikuuta 2018

I love my job

Vaikka monesti kokeiden ja muiden opiskelijoiden tuotosten lukeminen on kaikkea muuta kuin rentouttavaa, täytyy myöntää, että terveystiedon kokeita lukiessa pääsee parhaiten irti arjesta. Ainoa haittapuoli siinä on, että kun yleisesti olen pitänyt itseäni kekseliäänä ja ajatuksenjuoksultani varsin luovana, koen itse asiassa olevani aika kaksiulotteinen näiden tulevaisuuden toivojen monisyiseen ajatusmaalimaan tutustuessani. Huomaan, että he elävät maailmassa, jonne minulla ei rajallisesti ajattelevana ole pääsyä, toisaalta panen kyllä kiittimet ristiin, että en ovea sinne ole löytänyt, sillä se paikka on, jos nyt ei ihan pelottava, mutta varsin yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton.

Tällä kertaa toivoin tuotosten laadun nousevan, kun annoin opiskelijoille ison kattauksen kysymyksiä, joista he itse saivat valita mieluisimmat. Ajattelin heidän näin voivan osoittaa hallitsevansa aihepiirin, minkä osa kyllä tekikin. Onneksi viihdyttävyyden takaamiseksi kaikki eivät täyttäneet odotuksiani.

Ravintoa käsittelevät kysymykset ovat yleensä tylsiä ja turvallisia. Niinhän sitä luulisi. Tiesitkö, että vilja-allergiassa keho luulee saaneensa myrkkyä, ja hankkiutuu eroon viljoista kun taas keliakiassa keho ei siedä glukoosia.  Yksinkertaisin tapa laihduttaa on siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon, sillä tuotteita on tosi vaikea löytää kaupasta, ja usein saa palata kotiin tyhjin käsin.
Syömishäiriöistä sain paljon uutta tietoa. Anorektikko tarkkaillee syömistään, eikä lopulta syö kuin ranskiksia ja kokista. Syömishäiriöiden syyt ovat sekä yksilössä että miljöössä. Jälkimmäinen syy ilmenee, kun joutuu muuttamaan paikasta toiseen, pelkkä muutto jo stressaa niin paljon, että sairastuu syömishäiriöön. Toisena syynä mainittiin kauneusihanteet, joita meillä on ollut jo 1950-luvulta. Mainosten ja median roolia painotettiin, sillä kun näkee laihoja malleja, aivot alkavat vaatia parempaa kroppaa. Joskus syy löytyy masennuksesta, sillä masentunut ei yksinkertaisesti jaksa syödä.
Masennuksestakin tuli tuoretta tietoa: masennuksen hoito on tärkeää sillä muuten liittyy ääriryhmiin, koska ei ole tervetullut muualle. Masentuneen henkilön diagnostisointi on helppoa, sillä he ovat lanseeranneet sanonnan ”teen sen kesän jälkeen”, vaikka pitäisi tarttua hetkeen, carpe diem, ja puuhastella.

Riippuvuuksista pahin on tupakka, josta luopuminen kannattaa aina, sillä näin säästää rahaa, aikaa ja vähentää omia päästöjään. Lopettaminen kannattaa myös terveyssyistä, sillä 1990-luvun lopussa tutkijat saivat selville, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Tämä ei kuitenkaan pelottanut sillä kansa kirjaimellisesi seisahtui 5 sekunniksi, minkä jälkeen se jatkoi heti polttamista ja kun tupakasta tuli ajan myötä yhä koukuttavampaa lopulta suurin osa aikuisväestöstä poltti tupakkaa
Lopettamisessa kannattaa muistaa, että äkillisesti lopettaessa keho joutuu sokkiin ja reagoi siten, että nikotiinin jättämä tyhjä tila täyttyy adrenaliinilla, mikä voi myös tuntua mukavalta.
Yhteiskuntaa ohjataan savuttomaksi esimerkiksi lainsäädännön avulla, mikä ei aina ole helppoa, sillä vaikka autossa polttaminen, kun kyydissä on alaikäinen henkilö, on kiellettyä, ei tätä voida valvoa, kun alaikäisellä ei ole henkkareita mukanaan. Riippuvuudet ylipäätään johtuvat siitä, että meillä ei ole mitään kiinnostavaa ympärillämme, johon kohdistaisimme huomiomme, olemme valkoisessa huoneessa ja ruokakin on valkoista eikä ole mitään tekemistä, jolloin lähdemme hakemaan elämyksiä. Yksinäisyys on pahin syy riippuvuuksiin ja hiirillä tehdyt tutkimukset vahvistavat, että ne ovat mieluummin toisten kanssa kuin yksin käyttämässä huumeita.

Eettistä pohdintaa ja seksuaaliterveyttä sivuttiin pohtimalla raskautta ja sen keskeytystä. Kehotan opiskelijoita vastauksissaan selittämään tai määrittämään käyttämänsä käsiteet: Abortin ja keskenmenon ero on se, että abortissa ei tiedä olevansa raskaana, kun taas keskenmenossa lapsi joudutaan leikkaamaan ulos, kuten myös tuulimunaraskaudessa, jossa kohtu kuroutuu umpeen, eikä lapsi pääse omin voimin ulos.
Hämmentävin totuus oli se, että seksuaalinen toimintahäiriö on se, kun ei tiedä mihin tai kehen oman seksuaalisuutensa suuntaisi tai kun ei tiedä, mikä elämässä on tärkeää. Pahinta tässä on se, että tämä voi johtaa väkivaltaisuuksiin.

I love my job…


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kiitos ja anteeksi

Maailmassa on kahdenlaisia juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri, koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.
Ne toiset ovatkin sitten luku erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla jorinoillaan.
Taustoitan asiaa hieman. Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta, tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti kuuntelimme ja hymyilimme.
Hidastin hieman tavaroiden pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia. Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet omassaan.
Kuka tahansa osaa vittuilla, vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.
Totuuden nimessä minun on kyllä tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.
Äijänketku jätti mainitsematta syyn, miksi näin on käynyt.
Palataanpa ajassa taaksepäin. Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden. Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.
Minulla siis olisi raskauttavia todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän häiritsisi minua enää.
Ai miksi sitten lopetimme sen tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.
Toisen naapurin kerrottua tästä nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä, ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää ostoksensa ja poistuu kaupasta.



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vanhemmat

Heinäkuun iltapäivän tunteina katu tyhjenee. Viimeisinkin kauppa sulkee ovensa ja lomailijat ovat olleet tiessään jo ajat. Silti isä ja äiti ovat hermostuneita, kun leikin kadulla. Kuulen äidin äänen jostain takaviistosta ja käännyn katsomaan. Kumpikin tuijottaa minua herkeämättä. Isä kävelee hermostuneesti edestakaisin. Hän komentaa joka toisella kierroksella minua varomaan autoja. Äiti ei malta lainkaan, vaan pajattaa irrottamatta katsettaan.
Jatkan kotikadun tutkimista. Sen asfaltti on lämmin ja kun siristää silmiään ja kääntelee päätään, sen pinta kimmeltää kauniisti. Lätäkön reunassa lilluu kastemato ja nostan sen varovasti vedestä. Se ei liiku vaan roikkuu velttona
Siskot ja veljet eivät uskalla mukaan vaan tottelevat isää ja äitiä. Näen veljen pään jostain korkealta, kun se kurottaa kaulaansa nähdäkseen minut paremmin.
Vasen oikea, vasen oikea. Asfaltti tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Parkkiruutujen etuosasta, pitkien valkoisten jälkien keskeltä löytyy tummia läiskiä. Ne ovat tahmeita. Ne haisevat pistävälle eikä tunnut kivalta, kun jalkoihin tarttuu mönjää. Mönjään tarttuu pieniä kiviä ja joka askel rahisee jännästi alustaan.
Jostain kuuluu kovempaa rahinaa. Äiti huutaa taas kuin ei olisi parempaa tekemistä. Osaan minä varoa. Rahina kovenee ja kolme nopeaa, isoa sujahtaa ohi. Kovempi rahahdus kun ne pysähtyvät samalla kääntyen. Ne tulevat takaisin. Ne ovat tässä. Äiti huutaa, isä karjuu.
Jalanpohjat tarttuvat alustaan. Vasen oikea. Hyppy hyppy, en pääse nopeampaa. Huudan äitiä, isää auttamaan. Isot, pyöreät, metallit, vilistävät tikut, ympäri, ympäri.
En ymmärrä huutoja, ota se kiinni, älä päästä karkuun.
Koetan tehdä itseni isoksi, levitän joka suuntaan, isken sinne, tänne. Ei ne usko. Hypähtävät taaksepäin kun yritän purra.
Kolahdus, kilahdus, kalahdus. Jostain lentää kivi. Toinen. Äiti huutaa, isä kiljuu. Väistä, juokse. En näe enää veljen päätä kurottamassa katonreunan yli. Isä yrittää tulla auttamaan, mutta jää kaartelemaan yläpuolelle.
Se osui leukaan. Suu jää auki vaikka ääni on muuttunut korinaksi. En saa leukoja vastakkain, sattuu. Jotain lämmintä valuu. Olen kuin kastemato hukkuneena lammikkoon. Rento.
Tuuli pörryyttää päälaen ohutta nukkaa. Silmät melkein ummessa ja katse alkaa kuivahtaa. Pään alla asfaltti tahmea punaisesta nesteestä, joka tummuu auringossa.

Oliko kivaa, äiti kysyy kuullessaan oven kalahtavan takanani. Onko nälkä?
En vastaa, vaikka on. Koko päivän kolmestaan, pyörällä kesäloman tylsää päivää kuluttamassa. Ei mitään tekemistä.
Äiti kattaa lasin maitoa ja voileivät keittiön pöytään, käskee pesemään kädet ja istumaan. Hän pörröttää hikistä tukkaa päälaellani. Mitä teitte, keksittekö jotain kivaa?
Maidosta heijastuu silmä, kun nostan lasin juodakseni. Näkkileipä rahisee kuin sora pyöränkumien alla ja juustosta muovautuu pallo, iso kuin kivi, eikä tahdo mennä alas.
Avoimesta ikkunasta kuuluu katolla pesivien lokkien ääni.



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesärukous

Kunpa kesällä olisi aurinkoa ja lämmintä
Tai jos ei aurinkoa, niin ainakin lämmintä
ja jos ei lämmintä, niin ainakin poutaa ja tyyntä
ja jos tuulee, niin ei ainakaan sataisi
ja jos sataa, niin ei ainakaan koko ajan
ja vaikka sataisikin niin ei ainakaan lunta
voi kun edes olisi yksi päivä kesää...

…ja hitot, ei tätä kukaan kuule tai jos kuulee, niin ei kuuntele...
ehkä on paras koettaa uudestaan vuoden päästä....


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ekotekojen sietämätön dilemma

Yksi keskeisiä teemoja monissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on kestävä kulutus, eettisyys ostopäätöksissä ja ekologiset päätökset. Eli kiteyttäen se, miten tämä maapallo kestäisi meitä ihmisiä. Riittävätkö ehtyvät luonnonvaramme, miten maapallomme ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena ja miten ekosysteemimme kestää kaiken sen jätteen, jota tuotamme.
Tapanani on kysyä, mistä kukin olisi valmis luopumaan kantaakseen kortensa kekoon. Pieniä ekotekoja pohtiessamme moni sanoo alkaneensa harkita muun muassa pienien muovipussien käyttämistä tai niiden käyttämättä jättämistä. Ekovinkkeinä moni mainitsee, että esimerkiksi banaaneja on aivan älytöntä laittaa kaupan vihannesosastolla mihinkään pussiin, onhan niillä suojanaan paksut kuoret ja punnituslapun saa näppärästi liimattua siihen kylkeen.
Isompia asioita pohtiessamme kysäisen ryhmältä, että jos leikittäisiin ajatuksella, mistä olisit valmis luopumaan kokonaan, sähköstä, yksityisautoilusta, lentomatkailusta? Tämä herättää jo paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Olen monesti kuullut sanottavan, että testosteroni vähentäisi sosiaalista sinisilmäisyyttä, mutta aika veikeällä tavalla ajattelee se nuorukainen, joka sanoi voivansa luopua telkkarista. Kun kysyin, miten hän tähän päätyi, hän vastasi, että sitä voi katsoa tietokoneelta. Nythän sinä et tee muuta kuin korvaat yhden laitteen toisella, totesin hänelle ja kehotin miettimään vähän ankarammin.
Toinen sanoi voivansa luopua kokonaan lihan syönnistä. Tämä oli oiva ehdotus etenkin kun kyse oli henkilöstä, joka ei ollut vegaani tai edes kasvissyöjä.
Tämän ehdotuksen kuultuaan toinen opiskelija näytti pohtivan hetken, minkä jälkeen tytön ilme kertoi hänen oivaltaneen jotain ja hän viittasi:
-        Mutta jos kaikki luopuisivat lihan syönnistä siitä syntyisi uusi ongelma, hän todisti ilmeisen tyytyväisenä oivallukseensa
-       mikä se olisi, kysäisin hämmentyneenä ja odottavaisena, sillä en ollut tullut ajatelleeksi mitään ongelmaa, joka tästä voisi syntyä
Tyttö jatkoi:
-        niin, mitä me sitten tehtäisi kaikille niille eläimille?


Löin ajatuksissani kämmenelläni otsaani….