Sanasta asiaa

Sanoista voi johtaa toisia, esimerkiksi kirja, kirjoittaa, kirjoittaja, kirjailla. Yhdyssanojen kohdalla tilanne on kimurantimpi, sillä äidinkielenopettajani kielsi niistä johdettujen verbien käyttämisen, enkä oikein vieläkään luontevasti osaa niihin suhtautua, vaikkakin täytyy myöntää, että ne helpottavat kommunikointia, mikäli niistä ei tee ongelmaa ja hiljentää korvissaan kaikuvan entisen äikänopen opetukset.

Kuinka yksinkertaista onkaan rullaluistella, lainelautailla, sauvakävellä ja uppopaistaa. Hieman vaikeammin kielikorvani taipuu käyttämään tekstiviestittelyä, talvilomailua tai tuloverottamista. Korvassani särähti myös tässä päivänä eräänä, kun pääuutislähetyksen ankkuri kertoi eräässä teatterissa kantaesitettävän jotakin.

Entäpä jos jonain päivänä kykenisin irtautumaan kahleista ja surutta käyttämään sanoja kuten ripsivärittää ja sukkani silmäpakoilisivat.

Tästä olisi paljon hyötyä, sillä ainoilla kahdella opettajani hyväksymällä yhdysverbillä, konekirjoittaa ja ristiinnaulita, ei ole vähään aikaan ollut käyttöä.

Puhelimesssa IV

-          Haloo?

-          Onko Ritva puhelimessa?

-          Kyllä olen

-          No hyvä, Ritva, että sain sut kiinni, sillä mulla on sulle, Ritva, tässä ihan uskomaton tarjous. Kiitokseksi sulle, Ritva, uskollisuudesta, saat Ritva nyt valita tilaajalahjan. Eikä siinä, Ritva, vielä kaikkea, sillä haluamme palkita sinut, Ritva, nyt puolen vuoden ilmaisella tilauksella. Että miltä tämä, Ritva, kuulostaisi? Että pannaanko tulemaan sulle, Ritva, tästä lehti ja lahja.

Tuuttuuttuutt…

En usko, että edes 25 avioliittovuoden aikana mieheni on sanonut ääneen nimeäni noin monta kertaa…

Anna meille meidän yhteiset vaivamme II

... jatkoa edelliseen postaukseen

-          Ei kiitos, en todellakaan tarvitse apua. Otan vain tämän salvan, jota tulin hakemaan. Kiitos.

Otan hyllystä pitkulaisen pahvikotelon, jossa rasva on. Käännyn oikealle, sillä vasemmalla on esteenä valkoinen poiju. Suunnistan kohti kassaa, mutta tuo ihminen on ottanut oikoreitin ja on jälleen tielläni.

-          Tiesitkö, että tämä tuote on tarkoitettu palovammojen ja vaikeasti parantuvien limakalvohaavojen hoitoon?

Miten tuosta ihmisestä yhtäkkiä lähtee noin läpitunkeva ääni, apteekin asiakkaista meitä lähimmät käännähtävät tai ainakin höristävät korviaan vastaustani odottaen.

-          Teidän kyllä, mihin tätä käytetään, minulla on ollut samaa tuotetta ennenkin ja olen hyvin perillä sen käyttöominaisuuksista, haittavaikutuksista ja käyttötarkoituksesta.

Luultavasti koulutukseen on nykyään lisätty kurssi, joka opettaa vänkäämään asiakkaiden kanssa ja pitämään huolen siitä, että meistä jokainen tietää, mihin ostamaansa tavaraa käyttää. Onko tuotteiden riskit sellaiset, että virheellisestä käytöstä pelätään meidän tavallisten salvanlevittäjien haastavan lääketehtaan oikeuteen, ameriikan malliin?

Koetan jatkaa kohti kassaa, mutta tämä jatkaa.

-          Kyllä minun nyt on tiedettävä, mihin vaivaan te tätä olette ostamassa.

Herran pieksut, mitä sillä on väliä, jos vaikka sivelisin vahingossa peräpukamavoidetta kuiviin kyynärpäihini?

- Meidän on nykyään oltava vakuuttuneita siitä, että asiakas todella saa tarvitsemansa tuotteen

Pidämme kumpikin kiinni salvapaketista kuin viestikapulasta, joka alkaa muistuttaa kiistakapulaa.

Apteekissa on hiljaista, sinne kun ei lähdetä useinkaan tuttujen kanssa jutustelemaan, pelkästään kassakoneen ratina ja radion vaimea ääni kuuluvat hiljaa taustalla hurisevan ilmastointilaitteen äänen yli. Mutta nyt tämän innokkaan ja minun salvanostajan välinen keskustelu on herättänyt viimeisenkin reseptinodottajan mielenkiinnon.

- Minulla on toisessa sieraimessani, sen limakalvolla, haava, joka ei tahdo parantua. Ei, se ei ole allergiaa vaan satuin kaivamaan nenääni autossa liikennevaloissa, kun jalkani lipsahti kytkimeltä, koska naputin tahtia iskelmäradion tahdissa, jolloin auto nytkähti eteenpäin, kaivavan käteni käsivarsi osui rattiin ja tökkäsin kynnelläni itseäni nenään. Happy now?

Mitä opimme tästä: ensi kerralla leikkaan kynteni lyhyeksi ennen autonrattiin lähtemistä. Nenänkaivuusta en luovu.

Anna meille meidän yhteiset vaivamme I

Apteekissa on jono, väkeä tungokseen saakka. Ohikulkeva saattaisi luulla, että tarjolla on vähintään ilmaista kahvia, eihän koko kansa voi kerralla sairastaa. Kahvia ei näy missään, joten oletettavasti on se aika kuusta, jolloin kaikkien on haettava säännöllisesti käyttämänsä lääkkeet lähiapteekista.

Onneksi jonotuslappujen vieressä on kyltti, joka kertoo, että lappua ei tarvitse, jos tekee ostoksensa käsikauppapuolella. Reseptitön voi olla piittaamatta penkillä rivissä lääkkeitään odottavista ja omassa rauhassa omaan tahtiin valita sen, mitä tarvitsee.

Hyllyjen yllä on selkeät otsikot, tästä ihonhoitoon ja tästä matoihin, vatsavaivaan ja muuhun. Tunnen itseni vähän tärkeäksikin otsa rypyssä tavaillessani eri tuotteiden nimiä ja vertaillessani hintoja. Onko halvin sittenkään paras?

Vaikka minulla ei olekaan kiire, en tällä kertaa jää tekemään heräteostoksia, vaan suunnistan suoraan hyllyn luo, josta tiedän löytäväni sen, mitä olen hakemassa.

-          Voinko auttaa?

Käännän päätäni olan yli, huolimattomasti, enhän minä apua tarvitse, ääni taitaa tiedustella joltakulta muulta avun tarvetta. Nopea vilkaisu paljastaa, että kummallakaan puolella saatikka sitten takanani ei ole muita asiakkaita, muikeasti hymyilevä farmaseutti vain.

- Ei kiitos, en tarvitse apua, löydän kyllä itsekin. Käännähdän takaisin hyllyä päin ja jatkan tuotteiden tarkastelua.

-          Mitä etsit?

Vilkaisen ärtyneenä vasemmalle, mistä ääni tulee. Valkotakkinen on hivuttautunut nyt sivulleni selkäni takaa. Sinnikkäästi tämä oletettavasti juuri tutkinnon saanut olento seisoo vieressäni melkein maata viistävässä takissaan tomerasti lääketehtaan viimeisimmän esittelijän käynnin yhteydessä saamansa mainoskynä kädessään. Naps, niks, naps, niks. Luulin, että vain automyyjät ja vakuutuksia ovelta ovelle kaupittelevat amerikkalaiset napsuttelevat kynää tuolla tavoin.

jatkuu seuraavassa postauksessa....

Vikaa päässä, ei autossa

Vaihdoin autoani. Tällä kertaa automaattivaihteiseen. Se oli kuin unelma.

Sitten se sairastui. Ajoin juuri moottoritiellä, kun autosta lähti tehot. Vaikka kuinka painoi kaasua, ei mitään tapahtunut, aivan kuin vaihde olisi hypännyt päältä. Onneksi siinä oli takuu.

-          Autossani on jotain vikaa, aivan kuin vaihde putoaisi päältä.

Huoltopuolella työn vastaanottotiskillä mieshenkilön naamasta näkyi, kuinka olin tapaus taas yksi tällainen. Sellainen, joka ei ymmärrä autonsa päälle ja joka kertoo vioista, joita ei ole olemassakaan. Joiden mielenterveyttä joudutaan hoitamaan antamalla autolle kahden päivän ajan valohoitoa, asiakas on tyytyväinen, kun on saanut huomiota. Oletettavasi olen ajanut sitä jalka jarrulla, käsijarru päällä, niin, miten vain nainen voi älyttömästi autoaan ajaa.

Auto toimi huollon jälkeen viikon. Takaisin tiskille, sama selitys. Auto hyytyy moottoritiellä, kuin siinä ei olisi tehoja, selitän samalle huoltotiskin takana seisovalle. Tämä huokaisee luovutuksen merkiksi. Ajetaan halliin ja katsotaan, mikä on vikana. Tällä kertaa en saa sijaisautoa, vaan odotan kiltisti pahaa kahvia juoden.

Kolmannella kerralla kärsivällisyyteni alkaa olla lopuillaan. Huomaan ääneni nousevan kimeäksi kun vaadin heitä laittamaan auton kuntoon. Mikään ei ole muuttunut, vika on ja pysyy. Huoltotiskin toisella puolella seisova koettaa selittää, että kaikki mahdollinen on vaihdettu ja tutkittu. Jos ruvetaan vaihtamaan lisää osia, se tulee kalliiksi. En korvaani lotkauta, tulkoon vaan, autossa on takuu ja minulla on oikeus vaatia, että se toimii. Alistunut huokaus, selvä se, mutta miehen kasvoilta näkee, että huoltopäälliköltä tulee haukut, ei saa luvata asiakkaalle kalliita huoltoja. Kun vika on vain korvien välissä.

Neljännen kerran jälkeen vika ei uusiutunut. Pysyvää oli auton toimivuuden lisäksi se leima, jonka sain. Keksimäni vika oli tullut maahantuojalle ja autoliikkeelle kalliiksi.

Kolmen viikon päästä puhelin soi.

-          huollon työnvastaanotosta täällä päivää, en kai soita sopimattomasti

-          päivää, vastaan kylmäkiskoisesti, mitä asiaa

-          no kun tuota, sitä vain, että tuliko se autonne kuntoon viimeisen kerran jälkeen?

-          Toistaiseksi on toiminut, vastaan yhä varautuneesti, kuinka niin?

-          no kun meillä tässä viime viikolla tuli uusi asiakas, jonka samanlaisessa autossa on ihan vastaava vika, aikaa säästääksemme halusimme vain tietää, minkä huoltokerran jälkeen se

vika poistui.

En voinut olla kysymättä, oliko tämän auton omistaja mies ja epäiltiinkö hänenkin autonsa todellisen vian sijaitsevan korvien välissä.

Puhelimessa III

-          Haloo, meillä kotona!

-          Hyvää iltaa, Tuomo Teittinen puhuu.

-          Iltaa.

-          Kuuluu taustalta lapsien ääniä, minkäs ikäisiä lapsia teillä on, taitaa olla ihan useita, sen verran iloiselta meno kuulostaa…

-          Mitä ihmettä minun lapseni teille kuuluvat, miksi haluat tietää?

-          Voi rouva hyvä, kun minulla olisi nyt tarjottavana Pikkuponilehti ja Meikkileikki. Minkäs ikäisiä tyttäriä teillä olikaan?

-          Kuulkaapas nyt, minä en tiedä kuka te olette, eikä minulla ole mitään takeita siitä, että olette se, kuka väitätte puhelimessa olevanne. Te soitatte tänne, nuori miellyttävä-ääninen mies ja kyselette minulta minun tyttäristäni ja minkä ikäisiä he ovat. Tehän voitte olla mikä pervo tahansa. Kuulemiin.

Johan helpotti. Uskomattoman paljon.

Pissaa pää täynnä

Lainasanojen hallinta ei aina ole helppoa. Parhaimmillaan sanan täsmällinen käyttö edesauttaa viestintää, kun sekä termin käyttäjä että viestin vastaanottaja tietävät tarkalleen, mistä on kyse. Joskus terminologian käyttämisessä meistä itse kukin hairahtuu epätarkkuuksiin eikä kömmähdyksiltä voida välttyä. Useimmiten nämä pienet lapsukset menevät niin puhujalta kuin kuulijaltakin ohi ja viestintä jatkuu kitkattomasti. Joskus sanoja tulee käytettyä vähän sinnepäin, jolloin tilanteeseen tulee aimo annos viihdyttävyyttä, kuten Putous-hahmo, joka improvisoinnin sijaan halusi vähän väliä antaa näytteitä inspiroinnista.

Kaikissa tilanteissa en voi purskahtaa nauramaan ja naaman peruslukemilla pitäminen vaatii vuosien harjoittelua, kuten kerran, kun kuuntelin oppilaani esitelmää, jonka hän aloitti kertomalla haastatelleensa isäänsä, joka oli talousanalisti.

Kun erään kerran harjoitutin lainasanoja opiskelijoitteni kanssa, kuulin syrjäkorvalla seuraavan keskustelun:

1: Jos naistentautien lääkäri on gynekologi, niin mikä on miesten vastaava?

2: No se on toi…ihan kielen päässä…urologi!

1: Eikä ole, eikös se tutki päätä?

2: Pöljä, se on neurologi

1: No, sehän tietty riippuu ihan siitä, mitä päässä on…

Puhelimessa II

-         Haloo, meillä kotona!

-          Päivää, täällä Keikkusen poika lehtihuone Lehdestä, millaisia ilmoja siellä päin on pidellyt?

-          Että mitä?

-          Sanoin vain että millaisia ilmoja siellä päin on pidellyt?

-          ?

-          Onkos ilta alkanut mukavasti, no sepä hyvä, sillä nyt meillä on aivan mahtava tarjous teille, saatte mitkä tahansa kaksi lehteä yhden hinnalla.

-          Aurinkoista

-          Anteeksi?

-          Sanoin, että täällä on aurinkoista, ja että iltani alkoi hyvin, kunnes puhelin soi. Kuulemiin.

-          Älkääs nyt laskeko sitä luuria, vaan kuunnelkaa nyt valmiiksi, mitä minulla on teille tarjottavana, sillä tällä kertaa kuunteleminen kannattaa ja varmasti…

Tuuttuutttuuuu..

Aikani on todellakin liian kallista hukattavaksi tuollaiseen.

Puhelimessa I

-          Haloo, meillä kotona.

-          Päivää, täällä puhuu Konsta Kukko, lehtitalosta.

-          Jaa?

-          En kai soita sopimattomasti?

-          No kyllä soitit, olen juuri…

-          Mikä aika sopisi paremmin, soitan sitten uudestaan?

-          Ei mikään, oikeastaan.

-          Mutta jos ihan nopeasti saan sanoa, teille kun on tullut tuo keittiölehti jo vuosia niin olemme päättäneet palkita teidät uskollisena asiakkaana 30 eurolla.

-          Voi kiitos, tilinumeroni on 2345…

-          Nyt te ymmärsitte väärin, emme me anna teille rahaa

-          Juurihan sinä niin sanoit, palkitset minut uskollisena asiakkaana 30 eurolla.

-          Siis tarkoitan, että saat sen arvoisen edun, jolla voit tilata jotain muuta lehteä.

-          No, jos minä sitten jotain, mitäs kaikkea teillä on 30 eurolla?

-          Itse asiassa ei mitään, edullisimman Kompostilehden vuosikerta, 6 numeroa, saa nyt tarjouksessa 42 eurolla. Myös hyvin suosittu on ollut harrastuslehti Joka ilta, joka ilmestyy kahdesti kuussa, vain 65 euroa….

Tuuttuuttuut….