Joskus me aikuiset lankeamme
helmasyntiin ja teemme asioista vaikeampia kuin ne itse asiassa ovatkaan.
Monimutkaistaminen on strategia, jolla me toivomme vaikuttavamme viisaammilta,
etenkin, jos sanottavansa saa ilmaistua niin, ette se heti kaikille avaudu.
Näin voimaannumme omasta erinomaisuudesta, kun samalla pelkäämme yllämme Damokleen
miekan tavoin leijuvaa uhkaa siitä, että joku pitää meitä tyhmänä, jos sanomme
asiat niin kuin ne pitäisi; selkein sanoin ja kristallinkirkkain sanakääntein.
Onneksi me ole ainoita tähän sortuvia, vaan tähän syntiin lankeavat monet
muutkin, vaikkakin totuuden nimissä on tunnustettava, että ainakin viranomaiset,
kuten Kela, ovat viime vuosina panostaneet suuria summia tekstien ja
tiedotteiden selkeyttämiseen asiasisällön siitä kärsimättä.
Itse asiassa asioiden selkeästi
julkituominen vaatii sitä suurinta älykkyyttä, kielellistä lahjakkuutta ja
horjumatonta itsetuntoa. Tämä viimemainittu monelta ohjeen laatijalta kuitenkin
puuttuu, kun seuraa maailmaa ympärillään.
Tässä päivänä eräänä radiosta
kuulutettiin koko kansalle, kuinka poliisi suorittaa nopeuden valvomista. Millä
tavoin yksinkertaisemmalta olisi tuo tekstin laatia vaikuttanut, jos olisi
sanonut vain, että poliisi valvoo nopeuksia?
Jos meitä naurattaa, kun meidän
esi-isämme lankesivat hienostelun ja keikaroinnin kiroihin ja puhuivat
kriisikryyneistä, kun koettivat tehdä vaikutuksen, emme huomaa malkaa
silmässämme, kun maanalaisen pysäköintihallin puomin luona oleva lipukeautomaatin
näytöltä voi lukea ”suoritetaan lipun tulostamista”. Eihän siinä tehdä muuta
kuin tulostetaan lippua, perkele.
Näin itsenäisyyspäivän
jälkimainingeissa on jaettava erään opiskelijan taannoin kirkastama ajatus
siitä, mikä merkitys metsällä on meille suomalaisille. Pitkän muun muassa paperi-
ja puuteollisuutta käsittelevän esseen sijaan hän vastasi yhdellä virkkeellä: Me
selvisimme sodasta, koska pystyimme piiloutumaan puunrunkojen taakse
venäläisiltä.
