Miten tää niinku sun mielestä meni?

Ja niin on taas yksi koeviikko takana ja olen istunut nauttimassa isänmaan toivojemme tuotoksia terveystiedon kokeen muodossa.

Klimakteria on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että mikäli ei ole aavistustakaan, mistä on kyse, on parasta turvautua luovuuteen. Ei toisaalta ole kaukaa haettu, että termin assosioi ilmastoon. Erään opiskelijan mukaan klimakteria on se ilmapiiri, joka vallitsee kaveripiirissä ja jonka takia jos yksi tupakoi, kaveritkin alkavat polttaa. Vähän laajemman määritelmän mukaan klimakteria on koko se elämäntilanne, missä kukin juuri silloin on, tähän sisältyy niin elintavat kuin omat mielipiteet. Kolmannen mielestä kyse on sellaisesta olotilasta, jossa uskaltaa vapaasti ilmaista itseään.

Lähemmäksi oikeaa osui se opiskelija, joka tiesi vastata tyhjentävän ympäripyöreästi: se on jokin kohtujuttu. Yhtä laajasti vähän sinnepäin oli se vastaus, jossa tämä elämänvaihe kohtaa meitä jokaista jossain vaiheessa 35 vuoden jälkeen. No niin no, kyllähän se 50 tulee 35:n jälkeen….jossain vaiheessa.

Toisessa kysymyksessä pohdittiin seksuaali-identiteettiä, ja erään opiskelijan mukaan transsukupuolinen henkilö huomaa jonain päivänä, että hänen sukupuolielimensä tuntuvat ulkopuolelta ihan erilaisilta kuin sisältä, minkä vuoksi asia täytyy heti korjata kirurgisesti. Mietin vain, kummalta puolelta? Pannaanko sisäpuoli samaan kuosiin kuin ulkopuoli vai päinvastoin.

Näinä lukuisina hetkinä tulee miettineeksi, jälleen kerran, miten on onnistunut opetuksessaan. Terveystieto on onneksi laaja aine ja näin ollen voin osoittaa syyttävää sormea esimerkiksi uskonnon, biologian, ja filosofian opettajien suuntaan. Tällä kertaa historian opettajalle terveisiä, että  

1800-luvulla ei tiedostettu hygienian merkitystä minkä vuoksi turvauduttiin mestauksiin.

TGIN

Tammikuussa pitää toteuttaa uudenvuoden lupaukset, aloittaa alusta, laihduttaa, tehdä ruokaremontti ja aloittaa kuntoileminen.

Helmikuussa on hiihdettävä hangilla tai vaihtoehtoisesti matkustettava etelään. Jos taas kuuluu niihin, joka ei tee kumpaakaan, joutuu käyttämään kaiken aikansa peitelläkseen sitä tosiseikkaa, ettei tee kumpaakaan.

Maalis- ja huhtikuussa on vietettävä pääsiäistä ja valmistauduttava kesään istuttamalla ensimmäiset kesäkukat, koulittava taimia ja kasteltava niitä. On myös vaihdettava sisustustekstiilit talven jäljiltä vaaleisiin ja heleisiin. Rantakuntoon päästäkseen on jumpattava, hankittava keinorusketus ja vahattava kaikki ihopoimut.

Viimeistään toukokuussa on leikattava omenapuut, joita ei ehtinyt huhtikuussa leikata, kun oli niin paljon muuta, siistittävä piha, pestävä ikkunat, puunattava ulkokalusteet ja samalla ehtiä nauttia joka hetkestä, sillä kevät etenee niin nopeasti, ettei muuten ehdi perässä.

Kesäkuussa viimeistään on suunniteltava kesän ohjelma, sukulaisvierailut ja tiedettävä missä ja miten viettää juhannuksen. On hankittava kesäkukat, uudet pihakalusteet tai vähintäänkin päivitettävä vanhat uusilla tekstiileillä.

Heinäkuussa on pakko rentoutua. Siinä sivussa on kuitenkin muistettava matkailla kotimaassa, nauttia sesongin herkuista, ongittava, pidettävä puutarha tiptop-kunnossa, valvottava valoisat kesäyöt ja herättävä aikaisin ettei missaa kesäaamujen auringonnousuja ja kasteessa kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kaikki tämä pitää myös muistaa ikuistaa kameralla. Samalla kypsyvät mansikat, joita pitää saada pakkaseen ämpärisotalla. Tietenkin itsepoimittuina.

Elokuussa on pakko järjestää mökkikauden päättäjäiset, nautittava samettisista illoista kirjavien lyhtyjen loisteessa ja korjattava talteen kesän satoa. Samalla on tehtävä ryhtiliike ja palattava arkeen. Mustikkametsässä on käytävä hirvikärpäsistä huolimatta.

Viimeistään syyskuussa on kunnostettava piha talvea varten, öljyttävä kaikki työkalut, tyhjennettävä vesiletkut. Haravoinnista pitää potea huonoa omaatuntoa: jos haravoi, ei jätä tärkeää kasvuvoimaa nurmikolle, jos ei haravoi, aiheuttaa nurmikolleen jääpoltteen ja homekuoleman. Rännit on putsattava ja hiirenkolot tilkittävä. Jossain välissä pitää sienestää ja korjata talteen syksyn sato.

Lokakuussa suku pitää kutsua pyhäinpäivän viettoon, koti on koristeltava syksyn lämpimin värein. Syksyn kuulaankirpeät ruskaretket tallennetaan kameralla, jälleen kerran. Pitää pestä ja pakata lämpimän kelin vaatetus talvisäilöön ja viimeistään nyt varautua talveen: hilloa, sylttyä ja mehusta. Kuivata ja kalttaa.

Joulukuussa on ostettava lahjoja, mietittävä kodintekstiilejä, siivottava jouluksi. Lähetettävä kortit, vietettävä pikkujoulua. Hiljennyttävä adventteina. On tapailtava joululaulujen sanoja, kudottava sukkaa, rauhoituttava nauttimaan samalla kun taas kerran polttaa sormensa rakoille piparkakkutaloa kokoon liimatessaan.

Marraskuu. Vuoden paras kuukausi. On pimeää ja tihkuista. Ketään ei kiinnosta, millaisessa kunnossa kotini on. Heijastavatko pienet sisustusyksityiskohdat kauden värejä ja tunnelmaa. Pimeässä ei näy, kuinka pöly kerääntyy nurkkiin, kuinka ikkunat ovat likaiset. Marraskuussa ei tarvitse tehdä mitään. Laihduttamista ei kannata aloittaa, sillä ehtiihän sitä jälleen tammikuussa. Marraskuu on armollinen, pyyteetön, anteeksiantava.

Thank God it’s November.

Kuka lohduttaisi ... minua?

On taas se aika vuodesta, kun saa nauttia tämän kansakuntamme toivojen älyn harppauksista. Syksyn terveystiedon kokeiden sato ei ehkä ole joka kerta yhtä mehukas, sillä seksuaaliterveyden kysymykset kiihottavat monesti kynäilemään kaikenlaista hupaisaa. En kuitenkaan pettynyt tälläkään kertaa, sillä vaikka kysymykset vaikuttivatkin päällisin puolin sellaisilta, että niistä ei mitään lennokasta synny, väärässä olin, valitettavasti. Tai no, tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, mikäli toisin olisi ollut.

Ensimmäisenä piti tietää, miten toimia, kun laskettelurinteessä kohdalle sattuu kaksi loukkaantunutta, yksi tajuton ja toinen, joka on satuttanut jalkansa. Laadin päässäni listan niistä kokelaista, joiden en todellakaan halua sattuvan kohdalle onnettomuuden sattuessa, mikäli satun itse olemaan uhrin asemassa. Yksi ehdotti, että tajuttoman kasvot tulee peittää takilla, minkä jälkeen aika ajoin on nostettava takin lievettä ja kurkattava, onko tilanne muuttunut puoleen tai toiseen. Toinen kokelas ymmärsi, että hangessa makaavat uhrit ovat vaarassa paleltua. Näin ollen auttajan olisi ensitöikseen kaivettava lunta, kunnes löytäisi sammalta ja jäkälää. Puista voisi repiä tuohta. Suksista, lumilaudasta ja näistä lumen alta löytyneistä tilkkeistä sitten tulisi rakentaa tukeva laavu. Tämän jälkeen tulisi nopeasti välittää tieto rinteen huoltojoukoille, jotta nämä puhdistaisivat rinteen lumilaudan ja suksien säpäleistä, jotta muiden mäenkäyttäjien suksien pohjat eivät vahingoittuisi.

Alkoholimyrkytystehtävässä eräs vastannut ei muistanut olevansa kirjoituksissa, vaan kirjoitti päiväkirjanomaisen tilityksen siitä, kuinka myrkytyksen saa, kun juo tyhjään vatsaan, sekoittaa kavereilta saamiaan juomia ja juo liian nopeasti. Vastaus oli päätetty lakoniseen tokaisuun, että: kun unohdan nämä ohjeet, on alkoholimyrkytys varma juttu, jälleen kerran.

Fyysisen terveyden näkökulmasta kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että kaupunkeja ei saisi sijoittaa tehtaiden läheisyyteen. Totta. Kumpikohan vaan oli ennen, muna vai kana? Toinen vastaaja sanoi, että päättäjien olisi pidettävä huoli siitä, että apteekkeja olisi tasaisin välein, jotta saisi ostettua kondomeja, jolloin voi suojautua niin sukupuolitaudeilta kuin tuberkuloosiltakin. Jälkimmäisen tartunnan kohdalla en ole ihan varma, mihin päähän tuo varmuusväline vedetään?

Kuolleisuutta käsittelevässä tehtävässä tuli vertailla tilastoja vuodelta 1936 ja 2011. Minkähän maan historiaa kokelas mahtoi miettiä, kun sanoi, että vuoden 1936 sotien aikana ihmiset vajosivat suohon. Kasvainten ja verenkiertoelinten tautien lisääntyminen selitettiin siten, että meidän DNA:ssamme ei enää ole kaikkia geenejä, minkä vuoksi immuniteettimme on heikentynyt.

Pelottavinta oli kuitenkin lukea vastauksia, joissa pohdittiin, miksi rikkaiden lapsilla on paremmat hampaat. Rikkaat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja siitä, mitä nämä tekevät. Rikkaat ovat naimisissa ja heidän liittonsa kestää pitempään kuin köyhillä, he tekevät ruokaa lapsilleen, kun taas yksinhuoltajat vievät lapsensa mäkkärille. Monipuolinen ruoka teroittaa hampaita, minkä vuoksi niihin ei karies tartu. Korkeasti koulutetuilla ei ole kariesta, sillä miltä se nyt näyttäisi, jos sinulla on purjevene ja huonot hampaat. Maalla asuva suomalainen mies katsoo televisiota, juo olutta ja nauttii yksinolosta, jolloin on ihan sama, harjaako hampaat vai ei. Köyhillä rahat menevät huumeisiin ja muihin eikä hammastahnaan ja rikkaat muistavat hammaslääkäriajat paremmin. Ja rikkailla on varaa lapsenvahtiin, joka pitää huolen siitä, että lapset harjaavat hampaansa. Jollain tapaa vastauksia lukiessani mielessäni käväisi, oliko tämä kysymyksenasettelu sittenkään ihan sieltä parhaasta päästä.

ps. Ensiaputehtävässä muutama oli maininnut kriisiavun merkityksen, yksi jopa oli sitä mieltä, että itse auttaja olisi sellaisen tarpeessa. Totesin itsekseni, että ainoa, joka tässä on kriisiavun tarpeessa olen minä.

Mutsis oli kun sut sai

Vanhempi tyttäreni harrasti tässä taannoin ahkeraa nettitarjousten metsästämistä ja onnistuikin useamman kerran grouponin tai muun vastaavan kautta hankkimaan kampaamokäyntejä, intialaista päähierontaa ja muuta ihan parilla kympillä. Olin niin onnellinen, kun hän osti minun laskuuni täydellisen jalkahoidon, hinta 20 euroa. Varasin ajan kyseiseen hoitolaan ja tassuttelin paikalle.

Alkuun jalkoja piti liotella hetken, jona aikana tyttönen kysäisi, saisiko kertoa minulle vähän heidän tuotteistaan, mihin suostuin. Eipä aikaakaan, kun hän sitten onnistui kaupittelemaan minulle puhdistusmaidon ja kasvoveden ihan älyttömän halvalla, ne kuin normaalisti heillä ovat ihan järjettömän kalliita, sillä tuotteet ovat ekstrasuperihmetököttejä.

No, näppäränä likkana hän myös kaiveli tietoonsa, milloin minun syntymäpäiväni on ja koska siihen oli vain kaksi ja puoli kuukautta (!) hän antoi minulle vielä matkapakkaukset ostamistani tuotteista. Ja koska olin ne ostanut, sain ihan vain kiitokseksi lahjakortin heidän täydelliseen kasvohoitoon. Varatessa minun piti muistaa mainita lahjakortti ja sen koodi. Ällistyttävää, kaikki tämä parinkympin jalkahoitoon sisällytettynä.

Kotiin kävellessäni soitin heti ja varasin ajan kasvohoitoon heidän toiseen toimipisteeseensä. Puhelimesta kaikuivat ilotulitukset, kun he kuulivat, että minulla oli lahjakortti tähän heidän hienoimpaan hoitoonsa, jossa käytettiin jopa aitoa kultaa sisältäviä tuotteita. Olin onnekas ja armoitettu, kun pääsin ihan ilmaiseksi tällaiseen käsittelyyn.

Hoitohuoneessa kosmetologi kehaisi farkkujani, mistä tyytyväisenä kapusin hoitopöydälle. Siinä sitten kasvojani hoitaessaan hän puhui kuin papupata, kertoi kaikista tuotteista ja hoidon vaikutuksesta, joka tehostuisi, kun jatkaisin samaa kuuria kotona, sillä jäsenmaksulla saisin samat tuotteet, joita hän käytti. Jäsenkortilla pääsisin sitten joka kolmas kuukausi ilmaiseen kontrolliin ja kasvohoitoon, jossa arvioitaisiin kuurin teho ja päätettäisiin jatkotoimenpiteet ja muut. Aloin hieman vaivaantua tästä kaikesta myymisestä ja taukoamattomasta pajatuksesta. Taisin hieman hätkähtää, kun hän mainitsi kultahippusia sisältävän seerumin, jonka luonnollisestikin hankkisin itselleni, maksavan 1300 euroa. Nainen tyynnytteli säikähdystäni, sillä saisin sen jäsenetuna vain 800 eurolla. Jäsenyyshän maksaisi vain 300 kuussa, mikä ei aiheuttaisi päänvaivaa, sillä aloitusmaksuna suorittaisin puolen vuoden jäsenmaksut etukäteen. Eikä siis sen jälkeen asiaa tarvitsisi puoleen vuoteen murehtia.

Hoidon päätyttyä nousin ja kiitin, enkä ottanut vastaan hänen ojentamaansa esitäytettyä jäsenkorttia. Aulan kassan luona annoin jalkahoidossa saamani lahjakortin, jolla kuittaisin itseni ulos, mikä ei onnistunutkaan ihan noin vain. Minulta tivattiin, miten ihmeessä yhtäkkiä pyörsin päätökseni jäsenyydestä. Kerroin jäsenmaksun olevan kukkarolleni täysin järjetön enkä sitä paitsi ollut suostunut mihinkään, milloin paikalle kutsuttiin takahuoneesta esimiehen tapainen. Onneksi naamani punoitti jo valmiiksi äskeisen hoidon ansioista, kun huomaisin koettavani änkyttää puolustuksekseni jotain, minkä avulla pääsisin pakoon tuosta liikkeestä. Esimies kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että tuolla naamalla ei kannattaisi jättää tarjousta käyttämättä, sen verran pahan näköinen ihoni oli. Lopulta tajusin, että ainoa keino oli vain ottaa hatkat. Nakkasin lahjakortin tiskille, otin kimpsuni ja kampsuni ja marssin ovelle. Päässäni kaikui vain hänen sanansa, jotka kuittasin mutisemalla itsekseni, että mutsis oli kun sut sai.

Tämä oli kyllä härskeimmästä päästä markkinointia, mihin olin tähän päivään mennessä törmännyt. Ja kerron aina auliisti, jos joku haluaa kuulla, kuinka melkein jouduin Kuolleenmeren ihmeitätekevään suolaan perustuvia tuotteita käyttävän hoitolan henkilökunnan kidnappaamaksi

Totuus tulee lasten suusta

Pride-tapahtumien tiimoilta mieleeni muistui tapaus ajalta, jolloin lapset olivat vielä ihan natiaisia. Ennen koulunkäynnin alkamista he kävivät päivisin leikkipuistoissa ja kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä kerhossa. Kerhossa oli puhuttu perheestä ja suvusta, mikä mitä ilmeisimmin oli mielenkiintoinen aihe, ainakin keskimmäisen mielestä.

Erään kerran, kun olin ajamassa perheemme kahta vanhempaa poikaa kerhoon, kävimme autossa keskustelua siitä, mitä nimitystä isovanhemmista käytetään, sillä kaksikielisessä perheessä nimitykset olivat hyvin sekalaisia. Viisivuotias kyseli, mitä meistä sitten joskus tulee, johon vastasin, että jos isosisko ja pikkusisko joskus saavat lapsia, meistä tulee mormor ja morfar. Ja jos isoveli ja hän joskus saavat lapsia, meistä tulee farmor ja farfar.

Takapenkillä oli hetken aivan hiljaista, minkä jälkeen sieltä esitettiin kysymys, joka oli puettu toteamuksen sanamuotoon:

-         Siis saadaanko mä ja isoveli lapsia, sittenhän me olemme homoja.

Sain vain vaivoin naurultani pidettyä auton kaistallaan kun yritin aikuisen asiallisesti oikaista tuota oivallusta sanomalla, että ette te niitä keskenänne tee.

Ite oot vanha

Kesä on festareiden kulta-aikaa, sillä kuka sitä nyt talvella ulkosalla hilluisi vähissä vaatteissa muovikaukalosta kylmää olutta juoden ja musiikkia kuunnellen. Vanhemmiten olen keskittynyt lähinnä konsertteihin, vaikkakin täytyy myöntää, että festaritunnelmaa ei oikein sisätiloissa saa. Kymmenisen vuotta sitten olimme koko perheen voimin Järvenpään puistobluesissa. Tapahtuma oli ihmisläheinen, ja tunnelma ainutlaatuinen. Porukka nautti laatumusiikista ja yhdellä jos toisella oli mukanaan iso huopa, jolle oli katettu piknikruokaa ja juotavaa. Alueelle sisään tullessamme ei ollut jonoja eikä ketään tarkistettu sen kummemmin tavaroiden kuin ruumiinkaan osalta. Kenellekään ei olisi tullut varmaan mieleenkään lähteä kopeloimaan lapsilauman kanssa perhefestareille tulevia vanhempia.

No, maailma muuttuu ja me siinä mukana. Tuli tässä taannoin mieleen kauppajonossa, kun edellä oleva nuorehko ihminen näytti olutta maksaessaan henkilötodistusta, kuinka sitä nuorena oli ylpeä, jos papereita ei kysytty ja sitten 25 vuotta täytettyään oli huvittunut, jos ne kysyttiin. Niin, ja kolmekymppisenä olisi ollut todella imarreltu.

Kesällä kävimme pitkästä aikaa festareilla. Olin pakannut reppuuni varsinaisen arsenaalin tarpeellista tavaraa ja portilla järjestyksenvalvojan luo tarkistukseen jonottaessani mietin, missä järjestyksessä purkaisin tavarat, jotta saisin ne pakattua mahdollisimman nopeasti uudelleen, enkä hidastaisi jo entuudestaan hitaasti matelevaa jonoa.

Vuoroni tultua nostin repun pöydälle ja aloitin sen takaosasta, jossa minulla oli festarihuopa, toiselta puolelta muovitettu, jotta mahdollinen kostea maa ei kastelisi takamustani. Seuraavassa lokerossa oli lämmintä vaatetta: villapaita, pitkähihainen t-paita ja leggarit kesämekon alle vedettäväksi. Seuraavassa taskussa oli kasa levyjä, jotka olin raahannut mukana artistin nimikirjoituksia varten. Esittelin tavaroitani ja selostin samalla vuolaasti niiden käyttötarkoitusta ja syytä, miksi ne olivat mukanani. Sivusilmällä näin, kuinka viereisen turvatarkastajan naama alkoi nykiä hänen koettaessaan pitää ilmeensä peruslukemilla. Missä hän ei onnistunut, kun seuraavasta repun taskusta vedin esiin vessapaperia, käsidesiä ja savetteja. Aloin aukaista seuraavaa taskua, jossa minulla oli kamera. Tässä vaiheessa viereinen vartija purskahti nauruun ja minua tarkistava taputti reppuani ja sanoi vähän isällistä ääntä tavoitelleen (huom, tyyppi olisi voinut olla lapseni) että: ”eiköhän tämä jo riitä” samalla kun hän koetti työntää minua eteenpäin. Harasin vastaan ja sanoin, että kaksi taskua on vielä läpikäymättä, minkä jälkeen minut tuupattiin sisälle alueelle, puoliväkisin.

Hittolainen, ensi kerralla käytän samaa taktiikkaa, mutta piilotan omat juomat niihin viimeisiin taskuihin. Ihan vain alleviivatakseni, että en ole vanha vaan nuori kapinallinen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Useimmiten opiskelijoita kiinnostaa seksuaaliterveys ja kaikki siihen liittyvät jutut. Lukiolaisia ei enää hihitytytä tai nolostuta kuten nuorempia oppilaita, tai sitten he peittävät sen todella hyvin, mitä en oikein jaksa uskoa. Pitäydyn näin ollen siinä käsityksessä, että he ovat jo niin aikuisia, että osaavat suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudelle. Mikä minua sen sijaan ihmetyttää on se, että kun he nyt kuitenkin ovat kiinnostuneita (mitä tietenkään ei opettajalle paljasteta ihan suoraan) niin hämmentävän paljon jää hämärän peittoon tai tulee ymmärrettyä väärin. Mikä tietysti panee ajattelemaan, pitäisikö jälleen kerran osoittaa sillä syyttävällä sormella itseään tai peilikuvaansa.

Tässä parhaimpia haaviini tarttuneita tuotoksia:

Seksuaaliterveys yksinkertaisuudessaan on välillä vaikea selittää ja määritellä, mitä kaikkea siihen sisältyy. Eräs oppilas valaisi asiaa näin: Seksuaaliterveys on se tapa, miten pidät itsestäsi seksuaalisesti. Hyvä juttu. Vaikka en ihan kyllä ymmärtänyt vastausta.

Klimakterian selittäminen kirvoitti opiskelijoiden kynästä seuraavia, sinänsä varsin tosia havaintoja:

Klimakteria on se vaihe, minkä jälkeen nainen on vanha. True. So true. Sen jälkeen ei tule raskaaksi luonnollisilla tavoilla vaan täytyy turvautua hedelmöitykseen. Totta, jälleen kerran. Mikä siinä kuitenkin meni vikaan oli se, että harvalla naisella siinä iässä ihan päällimmäisenä on mielessä suvun jatkaminen. Klimakteriassa nainen sirtyy hedelmöittyneestä tilasta hedelmöittymättömään. Ööö, eikös käytännössä tuossa ole kyse synnytyksestä? Huomionarvoista tässä vastauksessa oli se, että opiskelija oli kyennyt tavaamaaan oikein noinkin pitkät ja hankalasti johdetut sanat.

Olikohan jollakulla ihan omakohtaisia kokemuksia lähipiirin käytöksen muutoksesta, kun opiskelija kirjoitti: Klimakteria on se, kun nainen ärsyyntyy viimeisitä kuukautisista.

Ehkäisyvälineistä pillerit kirvoittivat kielenkantoja mitä moninaisemmin tavoin. Pillerit muun muassa estävät vain naisen raskaaksitulon. Enpä tiennytkään, että ilmassa kytee pelko jopa miesten raskaaksitulosta. No, toisaalta nykytekniikan avulla varmaan mikä tahansa on mahdollista. Käyttöohjeena annettin vinkki, että pillerit on otettava ison lasillisen vettä kanssa. Minkähän kokoinen pilleri kirjoittajalla mahtoi olla mielessä? Mietin tätä samaa myös seuraavan tuotoksen kohdalla, jossa opiskelija kirjoitti, että yhdistelmäpillerit estävät sperman tulemista lähelle tytön sukupuolielimiä. Ööö. Miten? Onko niillä pienet suojakilvet vai valomiekat?

Huomionarvoista oli myös, että pillerit estävät ovulaation hedelmöityksen jälkeen mikä sinänsä on aivan totta. Paitsi että sen jälkeen ei yleensä ovuloida vaikkei pillereitä käyttäisikään. Pelottaviakin piirteitä löytyi, sillä eräs väitti, että ne lisäävät yhdyntöjä parisuhteen ulkopuolella. No niin, nyt on siis löydetty viisasten kivi uskottomuuteen, kielletään vain pillerit ja homma on sillä hoidettu.

Myönteisenä puolena onneksi mainittiin, että ne säästävät munasoluja myöhempää käyttöä varten, sillä niitä on niin vähän. Kuinkahan moni niitä onkaan tuhlannut ihan tietämättään ja sitten on laari ollut ihan tyhjä, kun tarvitsisi.

Kaiken kaikkiaan pillerit pitävät huolta siitä, että voimme lisääntyä ilman tulosta.

Ei voi muuta sanoa, että rakastan työtäni.

Jo joutui armas aika

On taas se aika vuodesta, jolloin katson taakseni ja paketoin menneen lukuvuoden. Opetustyössä hienoa on se, että vaikka tietää, että joskus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, voi aina aloittaa alusta, uusien opiskelijoiden kanssa. Luonnollisestikin työssä tulee lukuisia onnistumisen tunteita, mutta joskus tuntuu, että pitäisi vaihtaa alaa. Ei siksi, että en viihtyisi työssäni, mutta kyllä tässä varmaan on peiliin katsomisen paikka, kun lukee terveystiedon kokeen ja kirjoitusten satoa. Tässä muutama helmi.

Vakiokysymyksenä kokeessa testaan opiskelijoiden terminologian hallintaa. Vastaukseksi riittää virkkeen, parin mittainen napakka vastaus. Kuten esimerkiksi prevalenssi, jolla tarkoitetaan jonkin taudin esiintyvyyttä väestössä tiettynä hetkenä tai ajanjaksona. Opiskelija oli hieman hajulla kirjoittaessaan että se ilmaisee sen määrän miehiä, jolla on jokin elintauti. Funktionaaliset elintarvikkeet, kuten esimerkiksi ksylitolipurukumi, on kuulemma se osa aivoista, joka säätelee libidoa.

Keliakiassa taas tärkeää on vältellä viljoja, missä opiskelija oli jo jonkin verran oikeassa, kunnes tämä täydensi vastaustaan esimerkillä: peruna. Oireina keliakiassa on huimaus ja pyörtyminen, jotka onneksi menevät ohi parissa tunnissa. Onneksi, enpä muuten tiennytkään.

Yhden opiskelijan huolenaiheena oli se, että runsas kuitujen syöminen aiheuttaa löysän vatsan ja voi saada vitamiinien yliannostuksen. Sokeri taas on ihan jees, sillä oikea määrä pitää puolustuskyvyn hyvässä kunnossa. Kuiduissa oli onneksi myös hyvä puoli, sillä karkeiden kuitujen syöminen putsaa hampaita.

Terveystiedossa tutustutaan myös tutkimustapoihin, kuten aineiston keruuseen, tulkintaan ja analysointiin. Opiskelijan näkemyksen mukaan aineistoa kerätään jakamalla lappuja, kuulustelemalla ja katselemalla pyöräilijöitä.

Tietämys sepelvaltimotaudeista on tärkeää, sillä onhan kyse yhdestä yleisestä terveyteemme vaikuttavista vakavista sairauksista ja kuolinsyistä. Opiskelija totesi, hämmentävän älykkäästi, että tauti voi johtaa kuolemaan, jolloin on liian myöhäistä muuttaa elintapojaan. Totta. Vinkkinä kuitenkin meille kaikille: hyvä tapa ehkäistä sepelvaltimotauteja on jahdata ruumiinosia mittanauhalla.

Ja viimeisenä kaikkivoivan nuoren näkemys siitä, kuinka elämää ei oikeastaan ole 25 vuotta täytettyään. Tehtävässä piti pohtia, miksi puolet 25-44 –vuotiaista liikkuu liian vähän?

Kun ihminen alkaa lähestyä eläkeikää hän alkaa tuntea ahdistusta ja saadakseen yhteyden henkisempää puoleen hän alkaa käydä kävelyllä aamuisin.

Seuraavan kerran avaan lukijoilleni lähemmin seksuaaliterveyden kiehtovaa maailmaa.

Iloa kieltenopiskeluun V: ruotsi-suomi –sanakirja

Ympäristöstä valveutuneena pitää oppilaitakin opastaa jätteiden kierrättämisestä. Yhdelle jos toisellekin sattuu välillä vahinko, jolloin jätteet ja jätökset menevät sekaisin. Kömmähdys on inhimillinen, eikä kovinkaan vakava, mutta kyllä se silti naurattaa, kun näen monen oppilaan perheen lajittelemassa jätöksiään. Vai ovatkohan he kaikki aikaansa edellä ja hankkineet kuivakäymälän, joka todellakin erottelee nesteet kiinteästä jo ihan (t)ulostusvaiheessa.

Ihminen peukaloi luontoa monellakin tavalla. Vähentääksemme hirvikolareita ja edistääksemme tieturvallisuutta maanteiden varsilla harjoitetaan vesakonmyrkytystä. Olikohan opiskelijalla mennyt vesakko, sly, ja vesikko, flodiller, sekaisin, kun hän ehdotti, että teiden varsilla harjoitetaan bäverförgiftning.

Keväisin moni kulottaa ja nurmikkopalojen riski kasvaa, samoin kuin kesäkuivalla pitää varoa avotulen tekoa. Jos kuitenkin vahinko sattuu, palokunnan sijaan opiskelija turvautuu järeämpiin keinoihin, ja ringer skyddskåren på plats.

Keväällä alkaa siitepölyallergikon aivastelu. Oireita voi vähentää, jos välttää att utsättas för sporer som flyger i luften, mikä on paljon tylsempää kuin opiskelijan ehdottama keino, jos vältellään altistumista ilmassa lentäville siittiöille.

Varmin keino tähän on varmaan sisätiloissa pysyttely. Kirjoituksissa oli tänä vuonna esitelty huoneisto, jonka tilat on helposti muunneltavia liukuovin. Seuraavaan asuntooni muuttaessani minäkin haluan kaapistot ja huoneet, joissa on lätt använda sliddörrar.

 

 

Kylttyyriä, kylttyyriä

Näin suomalaisuuden päivän kunniaksi vähän kulttuuria.

Suomen kielen kuuteen pakolliseen lukiokurssiin (kun siis on kyse toista kotimaista äidinkielenään puhuvien opinnot) sisältävät kurssin, jossa käsitellään kielen syntyä, historiaa, sukukieliä ja nykypäivää. Lisäksi tuo kurssi sisältää kurkistuksen teatterin, elokuvien ja musiikin maailmaan unohtamatta maalaustaidetta, kuvanveistoa, muotoilua ja arkkitehtuuria. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kurssissa kahlataan läpi suomalainen kirjallisuus, ihan Agricolan ABC-kiriasta lähtien (se todellakin kirjoitetaan noin).

Opiskelijat lukevat kurssin aikana kasan katkelmia ja tekstinäytteitä, minkä lisäksi jokainen lukee yhden romaanin kokonaan ja katsotaan jokin merkittävä suomalainen elokuva. Näiden pohjalta sitten opiskelijapolot raapustavat ajatuksiaan opettajapolon luettavaksi. Tässä muutama helmi:

Elokuvassa on uskottavalla tavalla onnistuttu kuvailemaan 1940-luvun tapahtumia, vaikka se tehtiin vasta 2005.

Jos saisin euron joka kerta, kun luen opiskelijan kynästä (tai siis aivoista) lähteneen viisauden siitä, kuinka ihmellistä on, että elokuvassa onnistutaan kuvaamaan aikaa, joka selkeästi eroaa sen tekoajankohdasta, olisin aika varakas opettaja.

Välillä tulee mieleen kysäistä näiltä kynäilijöiltä, miten ihmeessä on voitu tehdä leffoja vaikkapa Caesarista ja Kleopatrasta tai jopa elokuvia, jotka sijoittuvat tulevaisuuteen.

Tässä seuraava viisaus oppilaan luettua Veikko Huovisen kirjoittaman Veitikka-romaanin, joka kertoo Hitleristä:

Iäkkäämpien ihmisten ei tulisi lukea sitä, sillä he voivat ymmärtää kaiken väärin, sillä he eivät ole saaneet niin hyvää historianopetusta kuin me, jotka olemme käyneet historian kolmoskurssin.

Voi sitä nuoruuden kaikkivoipaisuutta ja uskoa siihen, että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen aivot jollain tapaa surkastuvat, minkä vuoksi on suoranainen ihme, että keski-ikäisten ylipäätään annetaan kulkea vapaana, ymmärrystä vailla. Tätä käsitystä tukee pontevasti myös viimeinen esimerkkini, joka saa minut vakaasti harkitsemaan nuorison sananvapauden rajoittamista lailla. Näin eräs isänmaan toivo luettuaan Timo K Mukan romaanin Tabu:

Kirja sopii teini-ikäisille, sillä siinä on paljon erotiikkaa, josta vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä mitään

I rest my case

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni halasi minua

monta kertaa päivässä

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän halusi tehdä kanssani kaikkea,

mitä minä tein

hän halusi minun tekevän hänen kanssaan kaikkea

mitä hän teki

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni kertoi minulle kaiken

mitä päivän aikana oli tapahtunut

hän kysyi minulta kaikesta

mikä askarrutti häntä

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän soitti minulle

kouluun mennessään

perille päästyään

välitunnilla

koulun loputtua

kotiin tultuaan

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän vastasi, kun minä soitin

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

nukuin yöni hyvin

sillä tiesin, että lapseni

nukkuu viereisessä huoneessa

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni nukahti ja heräsi minua ennen

hänellä oli aina puhtaat vaatteet

ja minä tiesin, mitä hänen huoneessaan oli.

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

en tiennyt, miten paljon lapsestaan

voi kantaa huolta

miten paljon lapsi voi

suututtaa

harmittaa

aiheuttaa huolta

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

kuvittelin lapseni kasvun myötä

huolenpidon vähenevän

itselläni helpottavan

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

unelmoin kaikesta, mitä hänestä voisi tulla

 

Mutta kun minusta tuli teinin äiti

minun on oltava onnellinen joka sanasta

hän minulle sanoo

joka kerrasta kun hän näyttää tarvitsevansa minua

Kun minusta tuli teinin äiti

aloin toivoa

että hänestä kasvaisi aikuinen

joka toivottavasti joskus ainakin olisi onnellinen

Ja kun minusta tuli teinin äiti

tajusin,

että lopun elämäni kannan huolta.

 

Tämän runon innoituksena tuosta linkistä löytyvä runo Ennen kuin minusta tuli äiti