On taas se aika vuodesta,
jolloin katson taakseni ja paketoin menneen lukuvuoden. Opetustyössä hienoa on
se, että vaikka tietää, että joskus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, voi
aina aloittaa alusta, uusien opiskelijoiden kanssa. Luonnollisestikin työssä
tulee lukuisia onnistumisen tunteita, mutta joskus tuntuu, että pitäisi vaihtaa
alaa. Ei siksi, että en viihtyisi työssäni, mutta kyllä tässä varmaan on
peiliin katsomisen paikka, kun lukee terveystiedon kokeen ja kirjoitusten
satoa. Tässä muutama helmi.
Vakiokysymyksenä kokeessa
testaan opiskelijoiden terminologian hallintaa. Vastaukseksi riittää virkkeen,
parin mittainen napakka vastaus. Kuten esimerkiksi prevalenssi, jolla tarkoitetaan jonkin taudin esiintyvyyttä
väestössä tiettynä hetkenä tai ajanjaksona. Opiskelija oli hieman hajulla
kirjoittaessaan että se ilmaisee sen
määrän miehiä, jolla on jokin elintauti. Funktionaaliset elintarvikkeet,
kuten esimerkiksi ksylitolipurukumi, on kuulemma se osa aivoista, joka säätelee libidoa.
Keliakiassa taas tärkeää on vältellä viljoja, missä
opiskelija oli jo jonkin verran oikeassa, kunnes tämä täydensi vastaustaan
esimerkillä: peruna. Oireina
keliakiassa on huimaus ja pyörtyminen,
jotka onneksi menevät ohi parissa tunnissa. Onneksi, enpä muuten
tiennytkään.
Yhden opiskelijan huolenaiheena
oli se, että runsas kuitujen syöminen
aiheuttaa löysän vatsan ja voi saada vitamiinien yliannostuksen. Sokeri
taas on ihan jees, sillä oikea määrä
pitää puolustuskyvyn hyvässä kunnossa. Kuiduissa oli onneksi myös hyvä
puoli, sillä karkeiden kuitujen syöminen
putsaa hampaita.
Terveystiedossa tutustutaan myös
tutkimustapoihin, kuten aineiston keruuseen, tulkintaan ja analysointiin. Opiskelijan
näkemyksen mukaan aineistoa kerätään jakamalla
lappuja, kuulustelemalla ja katselemalla pyöräilijöitä.
Tietämys sepelvaltimotaudeista
on tärkeää, sillä onhan kyse yhdestä yleisestä terveyteemme vaikuttavista
vakavista sairauksista ja kuolinsyistä. Opiskelija totesi, hämmentävän
älykkäästi, että tauti voi johtaa
kuolemaan, jolloin on liian myöhäistä muuttaa elintapojaan. Totta. Vinkkinä
kuitenkin meille kaikille: hyvä tapa ehkäistä sepelvaltimotauteja on jahdata ruumiinosia mittanauhalla.
Ja viimeisenä kaikkivoivan
nuoren näkemys siitä, kuinka elämää ei oikeastaan ole 25 vuotta täytettyään.
Tehtävässä piti pohtia, miksi puolet 25-44 –vuotiaista liikkuu liian vähän?
Kun
ihminen alkaa lähestyä eläkeikää hän alkaa tuntea ahdistusta ja saadakseen
yhteyden henkisempää puoleen hän alkaa käydä kävelyllä aamuisin.
Seuraavan kerran avaan
lukijoilleni lähemmin seksuaaliterveyden kiehtovaa maailmaa.
