Postman Pat

Nykysivistyksen tason tietäen voisi olettaa meidän kaikkien tietävän, että voimme monellakin tavalla vaikuttaa terveyteemme ja siihen, sairastummeko, vaiko emme. Tietenkin sattumalla on sormensa pelissä, mutta jokainen meistä tietää, että huolehtimalla käsihygieniasta, ruuan oikeaoppisesta valmistamisesta ja säilyttämisestä sekä ennaltaehkäisevien rokotteiden hankkimisesta ennen matkaa voi välttyä monelta harmilta. Vaihtoehtoisesti voi välttää riskialtista käytöstä, kuten suojaamatonta seksiä tai saastuneiden huumeneulojen käyttämistä. Mielenkiintoisia uusia näkökulmia kertoi se opiskelija, jonka mielestä parhaat tavat sairastumisen välttämiseksi on lopettaa kynsien pureskelu, jotta ei saa kynsivallitulehduksia sekä välttää joutumasta raivotautisen eläimen puremaksi. Pahimmat taudit leviävät rokotusten välityksellä.  Huh, hyvä kun kerroit, olin ottaa rokotuksen ennen lomamatkaani, jolla oli tarkoitus käydä rabieseläimiä taputtelemassa.

Terveydenhuollon saralla suomalaisista keksinnöistä äitiyspakkaus taitaa olla maailmalla yksi tunnetuimmista, ja onhan se merkittävä virstanpylväs, sillä äitiyspakkaus saa meidät tuntemaan turvallisuutta lisääntyessämme.

Ruokarintamalla tapahtuu paljon uutta, vaikka perinteiseen lautasmalliin luottamalla voi olla varma, että saa kaikki tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet, kuten lohi. Tyydyttyneitä rasvoja on helppo vältellä, niitä kun saa voista ja karkista.

Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen elämään, myös meihin ihmisiin. Huolestuttavan kasvihuoneilmiön aiheuttavat tavallisimmat kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi, vesihöyry ja turve. Sen välittömiä vaikutuksia meihin on monia, kuivilla alueilla kuivuus lisääntyy, sateisilla sademäärät kasvavat ja kun aina sataa, me pysyttelemme sisällä ja kuntomme rapistuu, myös tuki- ja liikuntaelimemme näivettyvät. Rankkasateet aihetuttavat myös maanvyörymiä ja talojen sortumista, jolloin veden pinta nousee aiheuttaen ripulia. Lisäksi tartuntataudit kuten ebola ja jäykkäkouristus jylläävät. Okei, tähän asti olen kuvitellut puhtaan veden ja viemäröinnin puutteen aiheuttavan koleraepidemian. Kuuman ja aurinkoisen kesän terveysvaikutukset huolestuttavat, sillä me vain grillaamme ulkona ja saamme liikaa aurinkoa ja syöpää grilliruuasta. Lisäksi verenpaine lisääntyy ja aina särkee päätä. Maailmalla taas kuivuudesta aiheutuu ongelmia ravinnonsaannissa, sillä paljon vettä tarvitsevat mantelit, jotka ovat tärkeä ravinnonlähde, kärsivät kuivuudesta. Kuivuudesta aiheutuu muutakin haittaa kuin vain nälkä, sillä se lisää riippuvuuksia, sillä maissa, kuten Afrikka ja Aasia (?!) maaperä kuivuu, jolloin ei enää voida kasvattaa hyötykasveja ja siirrytään vaarallisten tupakan ja huumeiden kasvattamiseen.

Ilmastosta ihan muuhun. Sivistysvaltion yksi kriteeri on se, miten me pidämme huolta kaikista heikoimmista, lapsista ja vanhuksista. Jos ikääntyvä vanhus ei enää selviä hoitokodissa, on hänet passitettava heti verikokeille ja solunäytteille, jotta hänelle saadaan dementiadiagnoosi. Hienoa, että mietitään hoitoon pääsyn nopeutta ja epäinhimillisiä odotusaikoja. Lisäksi en tiennyt, että dementia ihan suitsait saadaan todennettua pelkällä verikokeella ja solunäytteellä. Jatkotoimet ovat yksinkertaiset: Tämän jälkeen vanhus on saatava nopeasti saattohoitoon, vaikka meillä vielä mahdoton eutanasia olisi armollisin vaihtoehto. Kiitos tästä, tohtori Mengele.

Onneksi potilaalla ja omaisilla on oikeuksia, joten huonosta hoidosta voi aina valittaa – postiasiamiehelle.

ps. terveisiä vain päättäjille, postihan se hoitaa jo kaikkea muutakin kuin sitä itseään, joten palveluvalikkoon voi helposti lisätä potilasasiamiehen hommat.

Kun taas on aika auringon

Kesäloma meni menojaan, vaikka ilmojen puolesta lomaa voisikin jatkaa ja vastavuoroisesti koulujen kevätjuhlia voisi viettää lähempänä juhannusta. Paljon tunteita herättävä ikuisuuskeskustelu monen muun vastaavan ohella nostaa päätään aika ajoin eikä siihen tunnu tulevan loppua. Samoin kuin kesä- ja talviaikaan siirtyminen, talven yllättämät autoilijat, koirankakka keväällä, lehtipuhaltimet ja monet muut ikuisuuskysymykset. Välillä tuntuu, että ne vellovat ilman, että kukaan meistä ylläpitää niitä, vähän kuin se juoksupyörä, joka jatkaa pyörimistään, vaikka hamsteri on jo kuollut.

Ja niin myös toistuu, aina tasaisin väliajoin, ne hetket, kun opiskelijoiden pitäisi tavalla tai toisella osoittaa lukeneisuutensa, oppineisuutensa ja ainesisältöjen omaksumisensa.

Uusia älynväläyksiä odotellessa tässä muutama edellisen arviointiviikon sadosta.

Opiskelijoiden tuli esitellä keskeisiä toimenpiteitä, joilla alkoholin kulutusta ja sen haittavaikutuksia voitaisiin vähentää. Lisäksi tuli pohtia eri interventioiden vaikutuksia. Yksi kysymyksiä herättävä vastaus oli se, kun opiskelijan mukaan yläasteella ei saa lainkaan samaa tietoa alkoholista kuin lukiossa. Sen tarkemmin tätä vastausta ei avattu. Minua jäi askarruttamaan, miten erilaista tietoa me opettajat jakanemmekaan.

Selkeä ratkaisu suomalaisten liikajuomiseen löytyi tästä konkreettisesta ehdotuksesta: Alkoja ei saa rakentaa kauppojen yhteyteen, vaan mieluiten sellaisiin paikkoihin, joihin olisi todella vaikea päästä. Totta, vieläpä jos ne rakennettaisiin sellaisiin paikkoihin, joita ei edes löydä. Osta siinä sitten viikonloppupullo.

Toisessa tehtävässä pohdittiin työergonomiaa ja analysoinnin kohteena oli rakennustyömaalla työskentely. Kuvassa olevaa huomioliiveihin ja turvakypärään sonnustautunutta henkilöä analysoitiin siten, että hän todennäköisesti saa selkä- ja niskavaivoja, kun pään pitää kannatella painavaa kypärää, toisaalta mieluummin niska kipeänä kuin kuolla päähän putoavasta esineestä. True that.

Mielenkiintoisin kuva piirtyi silmieni eteen, kun luin, että putoamista rakennustelineiltä ehkäistään siten, että olet kytkettynä liiveihin, jotka kannattelevat sinua ilmassa.

Sellaisia liivejä minäkin haluaisin kokeilla.

I love my job

Vaikka monesti kokeiden ja muiden opiskelijoiden tuotosten lukeminen on kaikkea muuta kuin rentouttavaa, täytyy myöntää, että terveystiedon kokeita lukiessa pääsee parhaiten irti arjesta. Ainoa haittapuoli siinä on, että kun yleisesti olen pitänyt itseäni kekseliäänä ja ajatuksenjuoksultani varsin luovana, koen itse asiassa olevani aika kaksiulotteinen näiden tulevaisuuden toivojen monisyiseen ajatusmaalimaan tutustuessani. Huomaan, että he elävät maailmassa, jonne minulla ei rajallisesti ajattelevana ole pääsyä, toisaalta panen kyllä kiittimet ristiin, että en ovea sinne ole löytänyt, sillä se paikka on, jos nyt ei ihan pelottava, mutta varsin yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton.

Tällä kertaa toivoin tuotosten laadun nousevan, kun annoin opiskelijoille ison kattauksen kysymyksiä, joista he itse saivat valita mieluisimmat. Ajattelin heidän näin voivan osoittaa hallitsevansa aihepiirin, minkä osa kyllä tekikin. Onneksi viihdyttävyyden takaamiseksi kaikki eivät täyttäneet odotuksiani.

Ravintoa käsittelevät kysymykset ovat yleensä tylsiä ja turvallisia. Niinhän sitä luulisi. Tiesitkö, että vilja-allergiassa keho luulee saaneensa myrkkyä, ja hankkiutuu eroon viljoista kun taas keliakiassa keho ei siedä glukoosia.  Yksinkertaisin tapa laihduttaa on siirtyä gluteenittomaan ruokavalioon, sillä tuotteita on tosi vaikea löytää kaupasta, ja usein saa palata kotiin tyhjin käsin.

Syömishäiriöistä sain paljon uutta tietoa. Anorektikko tarkkaillee syömistään, eikä lopulta syö kuin ranskiksia ja kokista. Syömishäiriöiden syyt ovat sekä yksilössä että miljöössä. Jälkimmäinen syy ilmenee, kun joutuu muuttamaan paikasta toiseen, pelkkä muutto jo stressaa niin paljon, että sairastuu syömishäiriöön. Toisena syynä mainittiin kauneusihanteet, joita meillä on ollut jo 1950-luvulta. Mainosten ja median roolia painotettiin, sillä kun näkee laihoja malleja, aivot alkavat vaatia parempaa kroppaa. Joskus syy löytyy masennuksesta, sillä masentunut ei yksinkertaisesti jaksa syödä.

Masennuksestakin tuli tuoretta tietoa: masennuksen hoito on tärkeää sillä muuten liittyy ääriryhmiin, koska ei ole tervetullut muualle. Masentuneen henkilön diagnostisointi on helppoa, sillä he ovat lanseeranneet sanonnan ”teen sen kesän jälkeen”, vaikka pitäisi tarttua hetkeen, carpe diem, ja puuhastella.

Riippuvuuksista pahin on tupakka, josta luopuminen kannattaa aina, sillä näin säästää rahaa, aikaa ja vähentää omia päästöjään. Lopettaminen kannattaa myös terveyssyistä, sillä 1990-luvun lopussa tutkijat saivat selville, että tupakointi aiheuttaa syöpää. Tämä ei kuitenkaan pelottanut sillä kansa kirjaimellisesi seisahtui 5 sekunniksi, minkä jälkeen se jatkoi heti polttamista ja kun tupakasta tuli ajan myötä yhä koukuttavampaa lopulta suurin osa aikuisväestöstä poltti tupakkaa

Lopettamisessa kannattaa muistaa, että äkillisesti lopettaessa keho joutuu sokkiin ja reagoi siten, että nikotiinin jättämä tyhjä tila täyttyy adrenaliinilla, mikä voi myös tuntua mukavalta.

Yhteiskuntaa ohjataan savuttomaksi esimerkiksi lainsäädännön avulla, mikä ei aina ole helppoa, sillä vaikka autossa polttaminen, kun kyydissä on alaikäinen henkilö, on kiellettyä, ei tätä voida valvoa, kun alaikäisellä ei ole henkkareita mukanaan. Riippuvuudet ylipäätään johtuvat siitä, että meillä ei ole mitään kiinnostavaa ympärillämme, johon kohdistaisimme huomiomme, olemme valkoisessa huoneessa ja ruokakin on valkoista eikä ole mitään tekemistä, jolloin lähdemme hakemaan elämyksiä. Yksinäisyys on pahin syy riippuvuuksiin ja hiirillä tehdyt tutkimukset vahvistavat, että ne ovat mieluummin toisten kanssa kuin yksin käyttämässä huumeita.

Eettistä pohdintaa ja seksuaaliterveyttä sivuttiin pohtimalla raskautta ja sen keskeytystä. Kehotan opiskelijoita vastauksissaan selittämään tai määrittämään käyttämänsä käsiteet: Abortin ja keskenmenon ero on se, että abortissa ei tiedä olevansa raskaana, kun taas keskenmenossa lapsi joudutaan leikkaamaan ulos, kuten myös tuulimunaraskaudessa, jossa kohtu kuroutuu umpeen, eikä lapsi pääse omin voimin ulos.

Hämmentävin totuus oli se, että seksuaalinen toimintahäiriö on se, kun ei tiedä mihin tai kehen oman seksuaalisuutensa suuntaisi tai kun ei tiedä, mikä elämässä on tärkeää. Pahinta tässä on se, että tämä voi johtaa väkivaltaisuuksiin.

I love my job…

Kiitos ja anteeksi

Maailmassa on kahdenlaisia juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri, koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.

Ne toiset ovatkin sitten luku erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla jorinoillaan.

Taustoitan asiaa hieman. Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta, tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti kuuntelimme ja hymyilimme.

Hidastin hieman tavaroiden pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia. Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet omassaan.

Kuka tahansa osaa vittuilla, vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.

Totuuden nimessä minun on kyllä tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.

Äijänketku jätti mainitsematta syyn, miksi näin on käynyt.

Palataanpa ajassa taaksepäin. Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden. Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.

Minulla siis olisi raskauttavia todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän häiritsisi minua enää.

Ai miksi sitten lopetimme sen tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.

Toisen naapurin kerrottua tästä nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä, ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää ostoksensa ja poistuu kaupasta.

Vanhemmat

Heinäkuun iltapäivän tunteina katu tyhjenee. Viimeisinkin kauppa sulkee ovensa ja lomailijat ovat olleet tiessään jo ajat. Silti isä ja äiti ovat hermostuneita, kun leikin kadulla. Kuulen äidin äänen jostain takaviistosta ja käännyn katsomaan. Kumpikin tuijottaa minua herkeämättä. Isä kävelee hermostuneesti edestakaisin. Hän komentaa joka toisella kierroksella minua varomaan autoja. Äiti ei malta lainkaan, vaan pajattaa irrottamatta katsettaan.

Jatkan kotikadun tutkimista. Sen asfaltti on lämmin ja kun siristää silmiään ja kääntelee päätään, sen pinta kimmeltää kauniisti. Lätäkön reunassa lilluu kastemato ja nostan sen varovasti vedestä. Se ei liiku vaan roikkuu velttona

Siskot ja veljet eivät uskalla mukaan vaan tottelevat isää ja äitiä. Näen veljen pään jostain korkealta, kun se kurottaa kaulaansa nähdäkseen minut paremmin.

Vasen oikea, vasen oikea. Asfaltti tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Parkkiruutujen etuosasta, pitkien valkoisten jälkien keskeltä löytyy tummia läiskiä. Ne ovat tahmeita. Ne haisevat pistävälle eikä tunnut kivalta, kun jalkoihin tarttuu mönjää. Mönjään tarttuu pieniä kiviä ja joka askel rahisee jännästi alustaan.

Jostain kuuluu kovempaa rahinaa. Äiti huutaa taas kuin ei olisi parempaa tekemistä. Osaan minä varoa. Rahina kovenee ja kolme nopeaa, isoa sujahtaa ohi. Kovempi rahahdus kun ne pysähtyvät samalla kääntyen. Ne tulevat takaisin. Ne ovat tässä. Äiti huutaa, isä karjuu.

Jalanpohjat tarttuvat alustaan. Vasen oikea. Hyppy hyppy, en pääse nopeampaa. Huudan äitiä, isää auttamaan. Isot, pyöreät, metallit, vilistävät tikut, ympäri, ympäri.

En ymmärrä huutoja, ota se kiinni, älä päästä karkuun.

Koetan tehdä itseni isoksi, levitän joka suuntaan, isken sinne, tänne. Ei ne usko. Hypähtävät taaksepäin kun yritän purra.

Kolahdus, kilahdus, kalahdus. Jostain lentää kivi. Toinen. Äiti huutaa, isä kiljuu. Väistä, juokse. En näe enää veljen päätä kurottamassa katonreunan yli. Isä yrittää tulla auttamaan, mutta jää kaartelemaan yläpuolelle.

Se osui leukaan. Suu jää auki vaikka ääni on muuttunut korinaksi. En saa leukoja vastakkain, sattuu. Jotain lämmintä valuu. Olen kuin kastemato hukkuneena lammikkoon. Rento.

Tuuli pörryyttää päälaen ohutta nukkaa. Silmät melkein ummessa ja katse alkaa kuivahtaa. Pään alla asfaltti tahmea punaisesta nesteestä, joka tummuu auringossa.

Oliko kivaa, äiti kysyy kuullessaan oven kalahtavan takanani. Onko nälkä?

En vastaa, vaikka on. Koko päivän kolmestaan, pyörällä kesäloman tylsää päivää kuluttamassa. Ei mitään tekemistä.

Äiti kattaa lasin maitoa ja voileivät keittiön pöytään, käskee pesemään kädet ja istumaan. Hän pörröttää hikistä tukkaa päälaellani. Mitä teitte, keksittekö jotain kivaa?

Maidosta heijastuu silmä, kun nostan lasin juodakseni. Näkkileipä rahisee kuin sora pyöränkumien alla ja juustosta muovautuu pallo, iso kuin kivi, eikä tahdo mennä alas.

Avoimesta ikkunasta kuuluu katolla pesivien lokkien ääni.

Kesärukous

Kunpa kesällä olisi aurinkoa ja lämmintä

Tai jos ei aurinkoa, niin ainakin lämmintä

ja jos ei lämmintä, niin ainakin poutaa ja tyyntä

ja jos tuulee, niin ei ainakaan sataisi

ja jos sataa, niin ei ainakaan koko ajan

ja vaikka sataisikin niin ei ainakaan lunta

voi kun edes olisi yksi päivä kesää...

…ja hitot, ei tätä kukaan kuule tai jos kuulee, niin ei kuuntele...

ehkä on paras koettaa uudestaan vuoden päästä....

Ekotekojen sietämätön dilemma

Yksi keskeisiä teemoja monissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on kestävä kulutus, eettisyys ostopäätöksissä ja ekologiset päätökset. Eli kiteyttäen se, miten tämä maapallo kestäisi meitä ihmisiä. Riittävätkö ehtyvät luonnonvaramme, miten maapallomme ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena ja miten ekosysteemimme kestää kaiken sen jätteen, jota tuotamme.

Tapanani on kysyä, mistä kukin olisi valmis luopumaan kantaakseen kortensa kekoon. Pieniä ekotekoja pohtiessamme moni sanoo alkaneensa harkita muun muassa pienien muovipussien käyttämistä tai niiden käyttämättä jättämistä. Ekovinkkeinä moni mainitsee, että esimerkiksi banaaneja on aivan älytöntä laittaa kaupan vihannesosastolla mihinkään pussiin, onhan niillä suojanaan paksut kuoret ja punnituslapun saa näppärästi liimattua siihen kylkeen.

Isompia asioita pohtiessamme kysäisen ryhmältä, että jos leikittäisiin ajatuksella, mistä olisit valmis luopumaan kokonaan, sähköstä, yksityisautoilusta, lentomatkailusta? Tämä herättää jo paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Olen monesti kuullut sanottavan, että testosteroni vähentäisi sosiaalista sinisilmäisyyttä, mutta aika veikeällä tavalla ajattelee se nuorukainen, joka sanoi voivansa luopua telkkarista. Kun kysyin, miten hän tähän päätyi, hän vastasi, että sitä voi katsoa tietokoneelta. Nythän sinä et tee muuta kuin korvaat yhden laitteen toisella, totesin hänelle ja kehotin miettimään vähän ankarammin.

Toinen sanoi voivansa luopua kokonaan lihan syönnistä. Tämä oli oiva ehdotus etenkin kun kyse oli henkilöstä, joka ei ollut vegaani tai edes kasvissyöjä.

Tämän ehdotuksen kuultuaan toinen opiskelija näytti pohtivan hetken, minkä jälkeen tytön ilme kertoi hänen oivaltaneen jotain ja hän viittasi:

-        Mutta jos kaikki luopuisivat lihan syönnistä siitä syntyisi uusi ongelma, hän todisti ilmeisen tyytyväisenä oivallukseensa

-       mikä se olisi, kysäisin hämmentyneenä ja odottavaisena, sillä en ollut tullut ajatelleeksi mitään ongelmaa, joka tästä voisi syntyä

Tyttö jatkoi:

-        niin, mitä me sitten tehtäisi kaikille niille eläimille?

Löin ajatuksissani kämmenelläni otsaani….

Enkelihoitoa

Taas on se aika vuodesta, jolloin saa viettää ratkiriemukkaita hetkiä opiskelijoiden vastausten parissa. Ja koska en ole itsekäs ihminen, jaan nämä riemun hetket kanssanne.

Opiskelijoiden piti kirjoittaa esseevastaus, joka käsitteli lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Olin varma, että pisteitä ropisisi jokaiselle ja runsaasti, sillä kysymys oli mielestäni helppo ja selkeä. Täytyy myöntää, että tiedoissani on ollut aukkoja, sillä en tiennyt, että niiden sivuvaikutuksena on muun muassa tärinä, vapina tai mielialan lasku. Liikakäyttö on kuitenkin estettävissä tehokkaasti lainsäädännön avulla ja poliisivoimin. Lääkkeillä on myös ikäraja, jota ei saa ylittää, koska voi saada uusia ongelmia entisten lisäksi. Hyvä tietää, että syön lääkkeeni ennen tuon ikärajan saavuttamista, mikä se sitten onkaan. Lääkkeisiin ei pitäisi turvautua turhaan vaan pitää odottaa ja antaa kehon tehdä taikojaan, sillä antibioottiresistenssin saatuaan sitä tulee immuuniksi antibiooteille ja pelkän kuumelääkkeen voimalla pääsee ihan hyvin töihin. Entisaikaan käytettiin eri rohtoja, kuten kannabista, josta on kuitenkin viimeaikoina tullut kulttuurikasvi.

Kielteisenä ilmiönä mainittiin se, että lääkärit myyvät lääkkeitä suoraan sairaalan varastosta, mikä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Toinen esimerkki lääkkeiden huonosta käytöstä on, kun niitä määrätään johonkin itseaiheutettuun, kuten sukupuolitautiin, josta saa syyttää vain itseään. Tarkoituksenmukaisesta käytöstä mainittiin muun muassa amfetamiinin käyttö kuolemansairaan terminaalihoidossa. Toisaalta lääkkeitä ei saisi käyttää eutanasiaan, sillä eikös jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden? Lääkkeitä kehitettäessä niitä pitäisi muistaa testata pienillä jyrsijöillä, vaikka se ei aina takaa niiden turvallisuutta, kuten narkolepsia hyvin todisti.

Toisessa kysymyksessä oli esitetty taulukon avulla eliniänodotuksen kasvu 1970-luvulta meidän päiviimme ja kokelaiden tuli osata pohtia, mistä tämä kasvu mahdollisesti johtui ja mikä selittäisi miesten ja naisten eron. Eräs kokelas oli pannut merkille pienen notkahduksen nousevassa kurvissa 1980-90-lukujen paikkeilla ja totesi, että tuolloin eliniän kasvu taantui, sillä aikakausi oli vauhdikasta ja liikkeellä oli paljon huumeita. Moni aloitti vastauksensa kommentoimalla käyrän alkupäätä. Yksi totesi, että 1970-luvulla lisääntynyt puhtaus synnytyksissä on mahdollistanyut terveiden lasten syntymisen. Tunnen itseni kyllä aika vanhaksi, sillä tuo vuosikymmen vaikutti vastausten perusteella olevan nykynuorelle yhtä kaukana kuin 1700-luku minulle. Enkä kyllä muista, että ajat olisivat olleet niin huonot, että ihmisten piti säästää eikä ollut rahaa ruokaan, sillä sadot olivat huonot ja ilmastonmuutoskin vaikutti, vaikkei ollut mitään luonnonmullistuksia, kuten etenkin vuosina 1990-2005, jolloin näistä huolimatta syntyi terveitä lapsia.

Tupakointi on vähentynyt etenkin 1970-luvulla, mikä vaikutti miesten potenssiongelmaan ja heidän oli nyt helpompi hankkia biologisia lapsia.

Miesten ja naisten odotetun eliniän ero selittyy sillä, että 1970-luvulla naiste olivat kotona ja miehet töissä, idea syntyi 1920 (!) luvulla ja on ollut käytössä sen jälkeen. Tästä johtuen miehet olivat kontaktissa ulkomaailmaan, altistuivat taudeilla ja kuolivat niihin. Miesten ja naisten eron kaveneminen selittyykin näin ollen niin, että tasa-arvon myötä miehet ovat siirtyneet naisten töihin.

Mielenkiintoista oli myös lukea, mitä tukimuotoja yhteiskunta tarjoaa vanhemmuuden tueksi. Yksi kokelas tiesi, että yhteiskunnan tarjoamalla tuella edulliset ja vähän kalliimmat raskaustestit on saatu kaikkien ulottuville, sillä niitähän saa jokaisesta Salesta ja Siwasta. Ennen lapsen syntymää järjestetään kursseja, joilla tuleville vanhemmille opetetaan ei pelkästään vaippojen vaihtoa vaan myös hiusten letitystä. Ja jos ei omin avuin tule raskaaksi lääkäri voi ruiskuttaa naiseen tuntemattomia siittiöitä. Kuulostaa siltä, että ensisänkynä käytettävä äitiyspakkauslaatikko, on joidenkin kohdalla toimitettu ilmatiiviin kannen kera.

PS: muistakaa kaikki horoskooppeihin ja muihin uskovat, että pysytte loitolla enkelihoidoidoista eli eutanasiasta,  sillä se ei ole laillinen Suomessa.

Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.

Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.

Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.

Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.

Puhelimessa VIII

-          haloo, mitä asia koskee?

-          niin, täällä paikalliselta sähköntoimittajalta soitellaan, iltaa

-          iltaa..

-          haluaisin esittää kysymyksiä, jos rouvalla olisi hieman aikaa

-          no, ei oikeastaan, mutta jos tämän kerran (kun kerran omasta sähkölaitoksesta soitetaan, ehkäpä saamme jotain alennusta, ajattelin toivekkaana)

-          kuinka isossa asunnossa asutte, kuinka monta asukasta tällä hetkellä kotona asuu, montako kertaa viikossa pesette pyykkiä, entäpä astianpesukone, pyykinkuivausrumpu, onko sähkökiuas…

-          siis eikö nämä ole siellä teidän tiedoissa?

-          ei rouva hyvä, kun ajattelimme, että antaisitte meidän kilpailuttaa nykyisen sopimuksenne puolestanne ja vaihtaisitte sitten sähköntoimittajaa

-          häh? (nyt mun pää räjähtää, tämä on kuin paluu tulevaisuuteen, yhtä sekavaa)

-          niin ja meillä on uusille asiakkalle vielä vaihtotarjouksena 10 prosentin alennus ensimmäisen vuoden laskuihin

-          oi kiva, tämähän koskee varmaan myös meitä vanhoja asiakkaita, kun kerran meille soitetaan?

-          e-ei (änkytystä) vaan ..siis me soitamme vain sellaisille, jotka eivät ole meidän asiakkaitamme

-          ei taida vasen käsi tietää mitä oikea tekee, hyvää päivänjatkoa

tuuttuuttuut

Kuinka voi olla mahdollista, että energian toimittaminen on annettu yritykselle, jolla ei ole hajuakaan, kenelle he sitä johtoa pitkin syöttävät? En ole aikaisemmin ajatellut vaihtavani yhtiötä, mutta nyt se kyllä juolahti mieleen…etenkin jos jostain muualta saisi uutena asiakkaana vähän alennusta.

Miten tää niinku sun mielestä meni?

Ja niin on taas yksi koeviikko takana ja olen istunut nauttimassa isänmaan toivojemme tuotoksia terveystiedon kokeen muodossa.

Klimakteria on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että mikäli ei ole aavistustakaan, mistä on kyse, on parasta turvautua luovuuteen. Ei toisaalta ole kaukaa haettu, että termin assosioi ilmastoon. Erään opiskelijan mukaan klimakteria on se ilmapiiri, joka vallitsee kaveripiirissä ja jonka takia jos yksi tupakoi, kaveritkin alkavat polttaa. Vähän laajemman määritelmän mukaan klimakteria on koko se elämäntilanne, missä kukin juuri silloin on, tähän sisältyy niin elintavat kuin omat mielipiteet. Kolmannen mielestä kyse on sellaisesta olotilasta, jossa uskaltaa vapaasti ilmaista itseään.

Lähemmäksi oikeaa osui se opiskelija, joka tiesi vastata tyhjentävän ympäripyöreästi: se on jokin kohtujuttu. Yhtä laajasti vähän sinnepäin oli se vastaus, jossa tämä elämänvaihe kohtaa meitä jokaista jossain vaiheessa 35 vuoden jälkeen. No niin no, kyllähän se 50 tulee 35:n jälkeen….jossain vaiheessa.

Toisessa kysymyksessä pohdittiin seksuaali-identiteettiä, ja erään opiskelijan mukaan transsukupuolinen henkilö huomaa jonain päivänä, että hänen sukupuolielimensä tuntuvat ulkopuolelta ihan erilaisilta kuin sisältä, minkä vuoksi asia täytyy heti korjata kirurgisesti. Mietin vain, kummalta puolelta? Pannaanko sisäpuoli samaan kuosiin kuin ulkopuoli vai päinvastoin.

Näinä lukuisina hetkinä tulee miettineeksi, jälleen kerran, miten on onnistunut opetuksessaan. Terveystieto on onneksi laaja aine ja näin ollen voin osoittaa syyttävää sormea esimerkiksi uskonnon, biologian, ja filosofian opettajien suuntaan. Tällä kertaa historian opettajalle terveisiä, että  

1800-luvulla ei tiedostettu hygienian merkitystä minkä vuoksi turvauduttiin mestauksiin.

TGIN

Tammikuussa pitää toteuttaa uudenvuoden lupaukset, aloittaa alusta, laihduttaa, tehdä ruokaremontti ja aloittaa kuntoileminen.

Helmikuussa on hiihdettävä hangilla tai vaihtoehtoisesti matkustettava etelään. Jos taas kuuluu niihin, joka ei tee kumpaakaan, joutuu käyttämään kaiken aikansa peitelläkseen sitä tosiseikkaa, ettei tee kumpaakaan.

Maalis- ja huhtikuussa on vietettävä pääsiäistä ja valmistauduttava kesään istuttamalla ensimmäiset kesäkukat, koulittava taimia ja kasteltava niitä. On myös vaihdettava sisustustekstiilit talven jäljiltä vaaleisiin ja heleisiin. Rantakuntoon päästäkseen on jumpattava, hankittava keinorusketus ja vahattava kaikki ihopoimut.

Viimeistään toukokuussa on leikattava omenapuut, joita ei ehtinyt huhtikuussa leikata, kun oli niin paljon muuta, siistittävä piha, pestävä ikkunat, puunattava ulkokalusteet ja samalla ehtiä nauttia joka hetkestä, sillä kevät etenee niin nopeasti, ettei muuten ehdi perässä.

Kesäkuussa viimeistään on suunniteltava kesän ohjelma, sukulaisvierailut ja tiedettävä missä ja miten viettää juhannuksen. On hankittava kesäkukat, uudet pihakalusteet tai vähintäänkin päivitettävä vanhat uusilla tekstiileillä.

Heinäkuussa on pakko rentoutua. Siinä sivussa on kuitenkin muistettava matkailla kotimaassa, nauttia sesongin herkuista, ongittava, pidettävä puutarha tiptop-kunnossa, valvottava valoisat kesäyöt ja herättävä aikaisin ettei missaa kesäaamujen auringonnousuja ja kasteessa kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kaikki tämä pitää myös muistaa ikuistaa kameralla. Samalla kypsyvät mansikat, joita pitää saada pakkaseen ämpärisotalla. Tietenkin itsepoimittuina.

Elokuussa on pakko järjestää mökkikauden päättäjäiset, nautittava samettisista illoista kirjavien lyhtyjen loisteessa ja korjattava talteen kesän satoa. Samalla on tehtävä ryhtiliike ja palattava arkeen. Mustikkametsässä on käytävä hirvikärpäsistä huolimatta.

Viimeistään syyskuussa on kunnostettava piha talvea varten, öljyttävä kaikki työkalut, tyhjennettävä vesiletkut. Haravoinnista pitää potea huonoa omaatuntoa: jos haravoi, ei jätä tärkeää kasvuvoimaa nurmikolle, jos ei haravoi, aiheuttaa nurmikolleen jääpoltteen ja homekuoleman. Rännit on putsattava ja hiirenkolot tilkittävä. Jossain välissä pitää sienestää ja korjata talteen syksyn sato.

Lokakuussa suku pitää kutsua pyhäinpäivän viettoon, koti on koristeltava syksyn lämpimin värein. Syksyn kuulaankirpeät ruskaretket tallennetaan kameralla, jälleen kerran. Pitää pestä ja pakata lämpimän kelin vaatetus talvisäilöön ja viimeistään nyt varautua talveen: hilloa, sylttyä ja mehusta. Kuivata ja kalttaa.

Joulukuussa on ostettava lahjoja, mietittävä kodintekstiilejä, siivottava jouluksi. Lähetettävä kortit, vietettävä pikkujoulua. Hiljennyttävä adventteina. On tapailtava joululaulujen sanoja, kudottava sukkaa, rauhoituttava nauttimaan samalla kun taas kerran polttaa sormensa rakoille piparkakkutaloa kokoon liimatessaan.

Marraskuu. Vuoden paras kuukausi. On pimeää ja tihkuista. Ketään ei kiinnosta, millaisessa kunnossa kotini on. Heijastavatko pienet sisustusyksityiskohdat kauden värejä ja tunnelmaa. Pimeässä ei näy, kuinka pöly kerääntyy nurkkiin, kuinka ikkunat ovat likaiset. Marraskuussa ei tarvitse tehdä mitään. Laihduttamista ei kannata aloittaa, sillä ehtiihän sitä jälleen tammikuussa. Marraskuu on armollinen, pyyteetön, anteeksiantava.

Thank God it’s November.

Kuka lohduttaisi ... minua?

On taas se aika vuodesta, kun saa nauttia tämän kansakuntamme toivojen älyn harppauksista. Syksyn terveystiedon kokeiden sato ei ehkä ole joka kerta yhtä mehukas, sillä seksuaaliterveyden kysymykset kiihottavat monesti kynäilemään kaikenlaista hupaisaa. En kuitenkaan pettynyt tälläkään kertaa, sillä vaikka kysymykset vaikuttivatkin päällisin puolin sellaisilta, että niistä ei mitään lennokasta synny, väärässä olin, valitettavasti. Tai no, tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, mikäli toisin olisi ollut.

Ensimmäisenä piti tietää, miten toimia, kun laskettelurinteessä kohdalle sattuu kaksi loukkaantunutta, yksi tajuton ja toinen, joka on satuttanut jalkansa. Laadin päässäni listan niistä kokelaista, joiden en todellakaan halua sattuvan kohdalle onnettomuuden sattuessa, mikäli satun itse olemaan uhrin asemassa. Yksi ehdotti, että tajuttoman kasvot tulee peittää takilla, minkä jälkeen aika ajoin on nostettava takin lievettä ja kurkattava, onko tilanne muuttunut puoleen tai toiseen. Toinen kokelas ymmärsi, että hangessa makaavat uhrit ovat vaarassa paleltua. Näin ollen auttajan olisi ensitöikseen kaivettava lunta, kunnes löytäisi sammalta ja jäkälää. Puista voisi repiä tuohta. Suksista, lumilaudasta ja näistä lumen alta löytyneistä tilkkeistä sitten tulisi rakentaa tukeva laavu. Tämän jälkeen tulisi nopeasti välittää tieto rinteen huoltojoukoille, jotta nämä puhdistaisivat rinteen lumilaudan ja suksien säpäleistä, jotta muiden mäenkäyttäjien suksien pohjat eivät vahingoittuisi.

Alkoholimyrkytystehtävässä eräs vastannut ei muistanut olevansa kirjoituksissa, vaan kirjoitti päiväkirjanomaisen tilityksen siitä, kuinka myrkytyksen saa, kun juo tyhjään vatsaan, sekoittaa kavereilta saamiaan juomia ja juo liian nopeasti. Vastaus oli päätetty lakoniseen tokaisuun, että: kun unohdan nämä ohjeet, on alkoholimyrkytys varma juttu, jälleen kerran.

Fyysisen terveyden näkökulmasta kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että kaupunkeja ei saisi sijoittaa tehtaiden läheisyyteen. Totta. Kumpikohan vaan oli ennen, muna vai kana? Toinen vastaaja sanoi, että päättäjien olisi pidettävä huoli siitä, että apteekkeja olisi tasaisin välein, jotta saisi ostettua kondomeja, jolloin voi suojautua niin sukupuolitaudeilta kuin tuberkuloosiltakin. Jälkimmäisen tartunnan kohdalla en ole ihan varma, mihin päähän tuo varmuusväline vedetään?

Kuolleisuutta käsittelevässä tehtävässä tuli vertailla tilastoja vuodelta 1936 ja 2011. Minkähän maan historiaa kokelas mahtoi miettiä, kun sanoi, että vuoden 1936 sotien aikana ihmiset vajosivat suohon. Kasvainten ja verenkiertoelinten tautien lisääntyminen selitettiin siten, että meidän DNA:ssamme ei enää ole kaikkia geenejä, minkä vuoksi immuniteettimme on heikentynyt.

Pelottavinta oli kuitenkin lukea vastauksia, joissa pohdittiin, miksi rikkaiden lapsilla on paremmat hampaat. Rikkaat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja siitä, mitä nämä tekevät. Rikkaat ovat naimisissa ja heidän liittonsa kestää pitempään kuin köyhillä, he tekevät ruokaa lapsilleen, kun taas yksinhuoltajat vievät lapsensa mäkkärille. Monipuolinen ruoka teroittaa hampaita, minkä vuoksi niihin ei karies tartu. Korkeasti koulutetuilla ei ole kariesta, sillä miltä se nyt näyttäisi, jos sinulla on purjevene ja huonot hampaat. Maalla asuva suomalainen mies katsoo televisiota, juo olutta ja nauttii yksinolosta, jolloin on ihan sama, harjaako hampaat vai ei. Köyhillä rahat menevät huumeisiin ja muihin eikä hammastahnaan ja rikkaat muistavat hammaslääkäriajat paremmin. Ja rikkailla on varaa lapsenvahtiin, joka pitää huolen siitä, että lapset harjaavat hampaansa. Jollain tapaa vastauksia lukiessani mielessäni käväisi, oliko tämä kysymyksenasettelu sittenkään ihan sieltä parhaasta päästä.

ps. Ensiaputehtävässä muutama oli maininnut kriisiavun merkityksen, yksi jopa oli sitä mieltä, että itse auttaja olisi sellaisen tarpeessa. Totesin itsekseni, että ainoa, joka tässä on kriisiavun tarpeessa olen minä.

Mutsis oli kun sut sai

Vanhempi tyttäreni harrasti tässä taannoin ahkeraa nettitarjousten metsästämistä ja onnistuikin useamman kerran grouponin tai muun vastaavan kautta hankkimaan kampaamokäyntejä, intialaista päähierontaa ja muuta ihan parilla kympillä. Olin niin onnellinen, kun hän osti minun laskuuni täydellisen jalkahoidon, hinta 20 euroa. Varasin ajan kyseiseen hoitolaan ja tassuttelin paikalle.

Alkuun jalkoja piti liotella hetken, jona aikana tyttönen kysäisi, saisiko kertoa minulle vähän heidän tuotteistaan, mihin suostuin. Eipä aikaakaan, kun hän sitten onnistui kaupittelemaan minulle puhdistusmaidon ja kasvoveden ihan älyttömän halvalla, ne kuin normaalisti heillä ovat ihan järjettömän kalliita, sillä tuotteet ovat ekstrasuperihmetököttejä.

No, näppäränä likkana hän myös kaiveli tietoonsa, milloin minun syntymäpäiväni on ja koska siihen oli vain kaksi ja puoli kuukautta (!) hän antoi minulle vielä matkapakkaukset ostamistani tuotteista. Ja koska olin ne ostanut, sain ihan vain kiitokseksi lahjakortin heidän täydelliseen kasvohoitoon. Varatessa minun piti muistaa mainita lahjakortti ja sen koodi. Ällistyttävää, kaikki tämä parinkympin jalkahoitoon sisällytettynä.

Kotiin kävellessäni soitin heti ja varasin ajan kasvohoitoon heidän toiseen toimipisteeseensä. Puhelimesta kaikuivat ilotulitukset, kun he kuulivat, että minulla oli lahjakortti tähän heidän hienoimpaan hoitoonsa, jossa käytettiin jopa aitoa kultaa sisältäviä tuotteita. Olin onnekas ja armoitettu, kun pääsin ihan ilmaiseksi tällaiseen käsittelyyn.

Hoitohuoneessa kosmetologi kehaisi farkkujani, mistä tyytyväisenä kapusin hoitopöydälle. Siinä sitten kasvojani hoitaessaan hän puhui kuin papupata, kertoi kaikista tuotteista ja hoidon vaikutuksesta, joka tehostuisi, kun jatkaisin samaa kuuria kotona, sillä jäsenmaksulla saisin samat tuotteet, joita hän käytti. Jäsenkortilla pääsisin sitten joka kolmas kuukausi ilmaiseen kontrolliin ja kasvohoitoon, jossa arvioitaisiin kuurin teho ja päätettäisiin jatkotoimenpiteet ja muut. Aloin hieman vaivaantua tästä kaikesta myymisestä ja taukoamattomasta pajatuksesta. Taisin hieman hätkähtää, kun hän mainitsi kultahippusia sisältävän seerumin, jonka luonnollisestikin hankkisin itselleni, maksavan 1300 euroa. Nainen tyynnytteli säikähdystäni, sillä saisin sen jäsenetuna vain 800 eurolla. Jäsenyyshän maksaisi vain 300 kuussa, mikä ei aiheuttaisi päänvaivaa, sillä aloitusmaksuna suorittaisin puolen vuoden jäsenmaksut etukäteen. Eikä siis sen jälkeen asiaa tarvitsisi puoleen vuoteen murehtia.

Hoidon päätyttyä nousin ja kiitin, enkä ottanut vastaan hänen ojentamaansa esitäytettyä jäsenkorttia. Aulan kassan luona annoin jalkahoidossa saamani lahjakortin, jolla kuittaisin itseni ulos, mikä ei onnistunutkaan ihan noin vain. Minulta tivattiin, miten ihmeessä yhtäkkiä pyörsin päätökseni jäsenyydestä. Kerroin jäsenmaksun olevan kukkarolleni täysin järjetön enkä sitä paitsi ollut suostunut mihinkään, milloin paikalle kutsuttiin takahuoneesta esimiehen tapainen. Onneksi naamani punoitti jo valmiiksi äskeisen hoidon ansioista, kun huomaisin koettavani änkyttää puolustuksekseni jotain, minkä avulla pääsisin pakoon tuosta liikkeestä. Esimies kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että tuolla naamalla ei kannattaisi jättää tarjousta käyttämättä, sen verran pahan näköinen ihoni oli. Lopulta tajusin, että ainoa keino oli vain ottaa hatkat. Nakkasin lahjakortin tiskille, otin kimpsuni ja kampsuni ja marssin ovelle. Päässäni kaikui vain hänen sanansa, jotka kuittasin mutisemalla itsekseni, että mutsis oli kun sut sai.

Tämä oli kyllä härskeimmästä päästä markkinointia, mihin olin tähän päivään mennessä törmännyt. Ja kerron aina auliisti, jos joku haluaa kuulla, kuinka melkein jouduin Kuolleenmeren ihmeitätekevään suolaan perustuvia tuotteita käyttävän hoitolan henkilökunnan kidnappaamaksi

Totuus tulee lasten suusta

Pride-tapahtumien tiimoilta mieleeni muistui tapaus ajalta, jolloin lapset olivat vielä ihan natiaisia. Ennen koulunkäynnin alkamista he kävivät päivisin leikkipuistoissa ja kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä kerhossa. Kerhossa oli puhuttu perheestä ja suvusta, mikä mitä ilmeisimmin oli mielenkiintoinen aihe, ainakin keskimmäisen mielestä.

Erään kerran, kun olin ajamassa perheemme kahta vanhempaa poikaa kerhoon, kävimme autossa keskustelua siitä, mitä nimitystä isovanhemmista käytetään, sillä kaksikielisessä perheessä nimitykset olivat hyvin sekalaisia. Viisivuotias kyseli, mitä meistä sitten joskus tulee, johon vastasin, että jos isosisko ja pikkusisko joskus saavat lapsia, meistä tulee mormor ja morfar. Ja jos isoveli ja hän joskus saavat lapsia, meistä tulee farmor ja farfar.

Takapenkillä oli hetken aivan hiljaista, minkä jälkeen sieltä esitettiin kysymys, joka oli puettu toteamuksen sanamuotoon:

-         Siis saadaanko mä ja isoveli lapsia, sittenhän me olemme homoja.

Sain vain vaivoin naurultani pidettyä auton kaistallaan kun yritin aikuisen asiallisesti oikaista tuota oivallusta sanomalla, että ette te niitä keskenänne tee.

Ite oot vanha

Kesä on festareiden kulta-aikaa, sillä kuka sitä nyt talvella ulkosalla hilluisi vähissä vaatteissa muovikaukalosta kylmää olutta juoden ja musiikkia kuunnellen. Vanhemmiten olen keskittynyt lähinnä konsertteihin, vaikkakin täytyy myöntää, että festaritunnelmaa ei oikein sisätiloissa saa. Kymmenisen vuotta sitten olimme koko perheen voimin Järvenpään puistobluesissa. Tapahtuma oli ihmisläheinen, ja tunnelma ainutlaatuinen. Porukka nautti laatumusiikista ja yhdellä jos toisella oli mukanaan iso huopa, jolle oli katettu piknikruokaa ja juotavaa. Alueelle sisään tullessamme ei ollut jonoja eikä ketään tarkistettu sen kummemmin tavaroiden kuin ruumiinkaan osalta. Kenellekään ei olisi tullut varmaan mieleenkään lähteä kopeloimaan lapsilauman kanssa perhefestareille tulevia vanhempia.

No, maailma muuttuu ja me siinä mukana. Tuli tässä taannoin mieleen kauppajonossa, kun edellä oleva nuorehko ihminen näytti olutta maksaessaan henkilötodistusta, kuinka sitä nuorena oli ylpeä, jos papereita ei kysytty ja sitten 25 vuotta täytettyään oli huvittunut, jos ne kysyttiin. Niin, ja kolmekymppisenä olisi ollut todella imarreltu.

Kesällä kävimme pitkästä aikaa festareilla. Olin pakannut reppuuni varsinaisen arsenaalin tarpeellista tavaraa ja portilla järjestyksenvalvojan luo tarkistukseen jonottaessani mietin, missä järjestyksessä purkaisin tavarat, jotta saisin ne pakattua mahdollisimman nopeasti uudelleen, enkä hidastaisi jo entuudestaan hitaasti matelevaa jonoa.

Vuoroni tultua nostin repun pöydälle ja aloitin sen takaosasta, jossa minulla oli festarihuopa, toiselta puolelta muovitettu, jotta mahdollinen kostea maa ei kastelisi takamustani. Seuraavassa lokerossa oli lämmintä vaatetta: villapaita, pitkähihainen t-paita ja leggarit kesämekon alle vedettäväksi. Seuraavassa taskussa oli kasa levyjä, jotka olin raahannut mukana artistin nimikirjoituksia varten. Esittelin tavaroitani ja selostin samalla vuolaasti niiden käyttötarkoitusta ja syytä, miksi ne olivat mukanani. Sivusilmällä näin, kuinka viereisen turvatarkastajan naama alkoi nykiä hänen koettaessaan pitää ilmeensä peruslukemilla. Missä hän ei onnistunut, kun seuraavasta repun taskusta vedin esiin vessapaperia, käsidesiä ja savetteja. Aloin aukaista seuraavaa taskua, jossa minulla oli kamera. Tässä vaiheessa viereinen vartija purskahti nauruun ja minua tarkistava taputti reppuani ja sanoi vähän isällistä ääntä tavoitelleen (huom, tyyppi olisi voinut olla lapseni) että: ”eiköhän tämä jo riitä” samalla kun hän koetti työntää minua eteenpäin. Harasin vastaan ja sanoin, että kaksi taskua on vielä läpikäymättä, minkä jälkeen minut tuupattiin sisälle alueelle, puoliväkisin.

Hittolainen, ensi kerralla käytän samaa taktiikkaa, mutta piilotan omat juomat niihin viimeisiin taskuihin. Ihan vain alleviivatakseni, että en ole vanha vaan nuori kapinallinen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Useimmiten opiskelijoita kiinnostaa seksuaaliterveys ja kaikki siihen liittyvät jutut. Lukiolaisia ei enää hihitytytä tai nolostuta kuten nuorempia oppilaita, tai sitten he peittävät sen todella hyvin, mitä en oikein jaksa uskoa. Pitäydyn näin ollen siinä käsityksessä, että he ovat jo niin aikuisia, että osaavat suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudelle. Mikä minua sen sijaan ihmetyttää on se, että kun he nyt kuitenkin ovat kiinnostuneita (mitä tietenkään ei opettajalle paljasteta ihan suoraan) niin hämmentävän paljon jää hämärän peittoon tai tulee ymmärrettyä väärin. Mikä tietysti panee ajattelemaan, pitäisikö jälleen kerran osoittaa sillä syyttävällä sormella itseään tai peilikuvaansa.

Tässä parhaimpia haaviini tarttuneita tuotoksia:

Seksuaaliterveys yksinkertaisuudessaan on välillä vaikea selittää ja määritellä, mitä kaikkea siihen sisältyy. Eräs oppilas valaisi asiaa näin: Seksuaaliterveys on se tapa, miten pidät itsestäsi seksuaalisesti. Hyvä juttu. Vaikka en ihan kyllä ymmärtänyt vastausta.

Klimakterian selittäminen kirvoitti opiskelijoiden kynästä seuraavia, sinänsä varsin tosia havaintoja:

Klimakteria on se vaihe, minkä jälkeen nainen on vanha. True. So true. Sen jälkeen ei tule raskaaksi luonnollisilla tavoilla vaan täytyy turvautua hedelmöitykseen. Totta, jälleen kerran. Mikä siinä kuitenkin meni vikaan oli se, että harvalla naisella siinä iässä ihan päällimmäisenä on mielessä suvun jatkaminen. Klimakteriassa nainen sirtyy hedelmöittyneestä tilasta hedelmöittymättömään. Ööö, eikös käytännössä tuossa ole kyse synnytyksestä? Huomionarvoista tässä vastauksessa oli se, että opiskelija oli kyennyt tavaamaaan oikein noinkin pitkät ja hankalasti johdetut sanat.

Olikohan jollakulla ihan omakohtaisia kokemuksia lähipiirin käytöksen muutoksesta, kun opiskelija kirjoitti: Klimakteria on se, kun nainen ärsyyntyy viimeisitä kuukautisista.

Ehkäisyvälineistä pillerit kirvoittivat kielenkantoja mitä moninaisemmin tavoin. Pillerit muun muassa estävät vain naisen raskaaksitulon. Enpä tiennytkään, että ilmassa kytee pelko jopa miesten raskaaksitulosta. No, toisaalta nykytekniikan avulla varmaan mikä tahansa on mahdollista. Käyttöohjeena annettin vinkki, että pillerit on otettava ison lasillisen vettä kanssa. Minkähän kokoinen pilleri kirjoittajalla mahtoi olla mielessä? Mietin tätä samaa myös seuraavan tuotoksen kohdalla, jossa opiskelija kirjoitti, että yhdistelmäpillerit estävät sperman tulemista lähelle tytön sukupuolielimiä. Ööö. Miten? Onko niillä pienet suojakilvet vai valomiekat?

Huomionarvoista oli myös, että pillerit estävät ovulaation hedelmöityksen jälkeen mikä sinänsä on aivan totta. Paitsi että sen jälkeen ei yleensä ovuloida vaikkei pillereitä käyttäisikään. Pelottaviakin piirteitä löytyi, sillä eräs väitti, että ne lisäävät yhdyntöjä parisuhteen ulkopuolella. No niin, nyt on siis löydetty viisasten kivi uskottomuuteen, kielletään vain pillerit ja homma on sillä hoidettu.

Myönteisenä puolena onneksi mainittiin, että ne säästävät munasoluja myöhempää käyttöä varten, sillä niitä on niin vähän. Kuinkahan moni niitä onkaan tuhlannut ihan tietämättään ja sitten on laari ollut ihan tyhjä, kun tarvitsisi.

Kaiken kaikkiaan pillerit pitävät huolta siitä, että voimme lisääntyä ilman tulosta.

Ei voi muuta sanoa, että rakastan työtäni.

Jo joutui armas aika

On taas se aika vuodesta, jolloin katson taakseni ja paketoin menneen lukuvuoden. Opetustyössä hienoa on se, että vaikka tietää, että joskus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, voi aina aloittaa alusta, uusien opiskelijoiden kanssa. Luonnollisestikin työssä tulee lukuisia onnistumisen tunteita, mutta joskus tuntuu, että pitäisi vaihtaa alaa. Ei siksi, että en viihtyisi työssäni, mutta kyllä tässä varmaan on peiliin katsomisen paikka, kun lukee terveystiedon kokeen ja kirjoitusten satoa. Tässä muutama helmi.

Vakiokysymyksenä kokeessa testaan opiskelijoiden terminologian hallintaa. Vastaukseksi riittää virkkeen, parin mittainen napakka vastaus. Kuten esimerkiksi prevalenssi, jolla tarkoitetaan jonkin taudin esiintyvyyttä väestössä tiettynä hetkenä tai ajanjaksona. Opiskelija oli hieman hajulla kirjoittaessaan että se ilmaisee sen määrän miehiä, jolla on jokin elintauti. Funktionaaliset elintarvikkeet, kuten esimerkiksi ksylitolipurukumi, on kuulemma se osa aivoista, joka säätelee libidoa.

Keliakiassa taas tärkeää on vältellä viljoja, missä opiskelija oli jo jonkin verran oikeassa, kunnes tämä täydensi vastaustaan esimerkillä: peruna. Oireina keliakiassa on huimaus ja pyörtyminen, jotka onneksi menevät ohi parissa tunnissa. Onneksi, enpä muuten tiennytkään.

Yhden opiskelijan huolenaiheena oli se, että runsas kuitujen syöminen aiheuttaa löysän vatsan ja voi saada vitamiinien yliannostuksen. Sokeri taas on ihan jees, sillä oikea määrä pitää puolustuskyvyn hyvässä kunnossa. Kuiduissa oli onneksi myös hyvä puoli, sillä karkeiden kuitujen syöminen putsaa hampaita.

Terveystiedossa tutustutaan myös tutkimustapoihin, kuten aineiston keruuseen, tulkintaan ja analysointiin. Opiskelijan näkemyksen mukaan aineistoa kerätään jakamalla lappuja, kuulustelemalla ja katselemalla pyöräilijöitä.

Tietämys sepelvaltimotaudeista on tärkeää, sillä onhan kyse yhdestä yleisestä terveyteemme vaikuttavista vakavista sairauksista ja kuolinsyistä. Opiskelija totesi, hämmentävän älykkäästi, että tauti voi johtaa kuolemaan, jolloin on liian myöhäistä muuttaa elintapojaan. Totta. Vinkkinä kuitenkin meille kaikille: hyvä tapa ehkäistä sepelvaltimotauteja on jahdata ruumiinosia mittanauhalla.

Ja viimeisenä kaikkivoivan nuoren näkemys siitä, kuinka elämää ei oikeastaan ole 25 vuotta täytettyään. Tehtävässä piti pohtia, miksi puolet 25-44 –vuotiaista liikkuu liian vähän?

Kun ihminen alkaa lähestyä eläkeikää hän alkaa tuntea ahdistusta ja saadakseen yhteyden henkisempää puoleen hän alkaa käydä kävelyllä aamuisin.

Seuraavan kerran avaan lukijoilleni lähemmin seksuaaliterveyden kiehtovaa maailmaa.