Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.

Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.

Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.

Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.

Puhelimessa VIII

-          haloo, mitä asia koskee?

-          niin, täällä paikalliselta sähköntoimittajalta soitellaan, iltaa

-          iltaa..

-          haluaisin esittää kysymyksiä, jos rouvalla olisi hieman aikaa

-          no, ei oikeastaan, mutta jos tämän kerran (kun kerran omasta sähkölaitoksesta soitetaan, ehkäpä saamme jotain alennusta, ajattelin toivekkaana)

-          kuinka isossa asunnossa asutte, kuinka monta asukasta tällä hetkellä kotona asuu, montako kertaa viikossa pesette pyykkiä, entäpä astianpesukone, pyykinkuivausrumpu, onko sähkökiuas…

-          siis eikö nämä ole siellä teidän tiedoissa?

-          ei rouva hyvä, kun ajattelimme, että antaisitte meidän kilpailuttaa nykyisen sopimuksenne puolestanne ja vaihtaisitte sitten sähköntoimittajaa

-          häh? (nyt mun pää räjähtää, tämä on kuin paluu tulevaisuuteen, yhtä sekavaa)

-          niin ja meillä on uusille asiakkalle vielä vaihtotarjouksena 10 prosentin alennus ensimmäisen vuoden laskuihin

-          oi kiva, tämähän koskee varmaan myös meitä vanhoja asiakkaita, kun kerran meille soitetaan?

-          e-ei (änkytystä) vaan ..siis me soitamme vain sellaisille, jotka eivät ole meidän asiakkaitamme

-          ei taida vasen käsi tietää mitä oikea tekee, hyvää päivänjatkoa

tuuttuuttuut

Kuinka voi olla mahdollista, että energian toimittaminen on annettu yritykselle, jolla ei ole hajuakaan, kenelle he sitä johtoa pitkin syöttävät? En ole aikaisemmin ajatellut vaihtavani yhtiötä, mutta nyt se kyllä juolahti mieleen…etenkin jos jostain muualta saisi uutena asiakkaana vähän alennusta.

Miten tää niinku sun mielestä meni?

Ja niin on taas yksi koeviikko takana ja olen istunut nauttimassa isänmaan toivojemme tuotoksia terveystiedon kokeen muodossa.

Klimakteria on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että mikäli ei ole aavistustakaan, mistä on kyse, on parasta turvautua luovuuteen. Ei toisaalta ole kaukaa haettu, että termin assosioi ilmastoon. Erään opiskelijan mukaan klimakteria on se ilmapiiri, joka vallitsee kaveripiirissä ja jonka takia jos yksi tupakoi, kaveritkin alkavat polttaa. Vähän laajemman määritelmän mukaan klimakteria on koko se elämäntilanne, missä kukin juuri silloin on, tähän sisältyy niin elintavat kuin omat mielipiteet. Kolmannen mielestä kyse on sellaisesta olotilasta, jossa uskaltaa vapaasti ilmaista itseään.

Lähemmäksi oikeaa osui se opiskelija, joka tiesi vastata tyhjentävän ympäripyöreästi: se on jokin kohtujuttu. Yhtä laajasti vähän sinnepäin oli se vastaus, jossa tämä elämänvaihe kohtaa meitä jokaista jossain vaiheessa 35 vuoden jälkeen. No niin no, kyllähän se 50 tulee 35:n jälkeen….jossain vaiheessa.

Toisessa kysymyksessä pohdittiin seksuaali-identiteettiä, ja erään opiskelijan mukaan transsukupuolinen henkilö huomaa jonain päivänä, että hänen sukupuolielimensä tuntuvat ulkopuolelta ihan erilaisilta kuin sisältä, minkä vuoksi asia täytyy heti korjata kirurgisesti. Mietin vain, kummalta puolelta? Pannaanko sisäpuoli samaan kuosiin kuin ulkopuoli vai päinvastoin.

Näinä lukuisina hetkinä tulee miettineeksi, jälleen kerran, miten on onnistunut opetuksessaan. Terveystieto on onneksi laaja aine ja näin ollen voin osoittaa syyttävää sormea esimerkiksi uskonnon, biologian, ja filosofian opettajien suuntaan. Tällä kertaa historian opettajalle terveisiä, että  

1800-luvulla ei tiedostettu hygienian merkitystä minkä vuoksi turvauduttiin mestauksiin.

TGIN

Tammikuussa pitää toteuttaa uudenvuoden lupaukset, aloittaa alusta, laihduttaa, tehdä ruokaremontti ja aloittaa kuntoileminen.

Helmikuussa on hiihdettävä hangilla tai vaihtoehtoisesti matkustettava etelään. Jos taas kuuluu niihin, joka ei tee kumpaakaan, joutuu käyttämään kaiken aikansa peitelläkseen sitä tosiseikkaa, ettei tee kumpaakaan.

Maalis- ja huhtikuussa on vietettävä pääsiäistä ja valmistauduttava kesään istuttamalla ensimmäiset kesäkukat, koulittava taimia ja kasteltava niitä. On myös vaihdettava sisustustekstiilit talven jäljiltä vaaleisiin ja heleisiin. Rantakuntoon päästäkseen on jumpattava, hankittava keinorusketus ja vahattava kaikki ihopoimut.

Viimeistään toukokuussa on leikattava omenapuut, joita ei ehtinyt huhtikuussa leikata, kun oli niin paljon muuta, siistittävä piha, pestävä ikkunat, puunattava ulkokalusteet ja samalla ehtiä nauttia joka hetkestä, sillä kevät etenee niin nopeasti, ettei muuten ehdi perässä.

Kesäkuussa viimeistään on suunniteltava kesän ohjelma, sukulaisvierailut ja tiedettävä missä ja miten viettää juhannuksen. On hankittava kesäkukat, uudet pihakalusteet tai vähintäänkin päivitettävä vanhat uusilla tekstiileillä.

Heinäkuussa on pakko rentoutua. Siinä sivussa on kuitenkin muistettava matkailla kotimaassa, nauttia sesongin herkuista, ongittava, pidettävä puutarha tiptop-kunnossa, valvottava valoisat kesäyöt ja herättävä aikaisin ettei missaa kesäaamujen auringonnousuja ja kasteessa kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kaikki tämä pitää myös muistaa ikuistaa kameralla. Samalla kypsyvät mansikat, joita pitää saada pakkaseen ämpärisotalla. Tietenkin itsepoimittuina.

Elokuussa on pakko järjestää mökkikauden päättäjäiset, nautittava samettisista illoista kirjavien lyhtyjen loisteessa ja korjattava talteen kesän satoa. Samalla on tehtävä ryhtiliike ja palattava arkeen. Mustikkametsässä on käytävä hirvikärpäsistä huolimatta.

Viimeistään syyskuussa on kunnostettava piha talvea varten, öljyttävä kaikki työkalut, tyhjennettävä vesiletkut. Haravoinnista pitää potea huonoa omaatuntoa: jos haravoi, ei jätä tärkeää kasvuvoimaa nurmikolle, jos ei haravoi, aiheuttaa nurmikolleen jääpoltteen ja homekuoleman. Rännit on putsattava ja hiirenkolot tilkittävä. Jossain välissä pitää sienestää ja korjata talteen syksyn sato.

Lokakuussa suku pitää kutsua pyhäinpäivän viettoon, koti on koristeltava syksyn lämpimin värein. Syksyn kuulaankirpeät ruskaretket tallennetaan kameralla, jälleen kerran. Pitää pestä ja pakata lämpimän kelin vaatetus talvisäilöön ja viimeistään nyt varautua talveen: hilloa, sylttyä ja mehusta. Kuivata ja kalttaa.

Joulukuussa on ostettava lahjoja, mietittävä kodintekstiilejä, siivottava jouluksi. Lähetettävä kortit, vietettävä pikkujoulua. Hiljennyttävä adventteina. On tapailtava joululaulujen sanoja, kudottava sukkaa, rauhoituttava nauttimaan samalla kun taas kerran polttaa sormensa rakoille piparkakkutaloa kokoon liimatessaan.

Marraskuu. Vuoden paras kuukausi. On pimeää ja tihkuista. Ketään ei kiinnosta, millaisessa kunnossa kotini on. Heijastavatko pienet sisustusyksityiskohdat kauden värejä ja tunnelmaa. Pimeässä ei näy, kuinka pöly kerääntyy nurkkiin, kuinka ikkunat ovat likaiset. Marraskuussa ei tarvitse tehdä mitään. Laihduttamista ei kannata aloittaa, sillä ehtiihän sitä jälleen tammikuussa. Marraskuu on armollinen, pyyteetön, anteeksiantava.

Thank God it’s November.

Kuka lohduttaisi ... minua?

On taas se aika vuodesta, kun saa nauttia tämän kansakuntamme toivojen älyn harppauksista. Syksyn terveystiedon kokeiden sato ei ehkä ole joka kerta yhtä mehukas, sillä seksuaaliterveyden kysymykset kiihottavat monesti kynäilemään kaikenlaista hupaisaa. En kuitenkaan pettynyt tälläkään kertaa, sillä vaikka kysymykset vaikuttivatkin päällisin puolin sellaisilta, että niistä ei mitään lennokasta synny, väärässä olin, valitettavasti. Tai no, tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, mikäli toisin olisi ollut.

Ensimmäisenä piti tietää, miten toimia, kun laskettelurinteessä kohdalle sattuu kaksi loukkaantunutta, yksi tajuton ja toinen, joka on satuttanut jalkansa. Laadin päässäni listan niistä kokelaista, joiden en todellakaan halua sattuvan kohdalle onnettomuuden sattuessa, mikäli satun itse olemaan uhrin asemassa. Yksi ehdotti, että tajuttoman kasvot tulee peittää takilla, minkä jälkeen aika ajoin on nostettava takin lievettä ja kurkattava, onko tilanne muuttunut puoleen tai toiseen. Toinen kokelas ymmärsi, että hangessa makaavat uhrit ovat vaarassa paleltua. Näin ollen auttajan olisi ensitöikseen kaivettava lunta, kunnes löytäisi sammalta ja jäkälää. Puista voisi repiä tuohta. Suksista, lumilaudasta ja näistä lumen alta löytyneistä tilkkeistä sitten tulisi rakentaa tukeva laavu. Tämän jälkeen tulisi nopeasti välittää tieto rinteen huoltojoukoille, jotta nämä puhdistaisivat rinteen lumilaudan ja suksien säpäleistä, jotta muiden mäenkäyttäjien suksien pohjat eivät vahingoittuisi.

Alkoholimyrkytystehtävässä eräs vastannut ei muistanut olevansa kirjoituksissa, vaan kirjoitti päiväkirjanomaisen tilityksen siitä, kuinka myrkytyksen saa, kun juo tyhjään vatsaan, sekoittaa kavereilta saamiaan juomia ja juo liian nopeasti. Vastaus oli päätetty lakoniseen tokaisuun, että: kun unohdan nämä ohjeet, on alkoholimyrkytys varma juttu, jälleen kerran.

Fyysisen terveyden näkökulmasta kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että kaupunkeja ei saisi sijoittaa tehtaiden läheisyyteen. Totta. Kumpikohan vaan oli ennen, muna vai kana? Toinen vastaaja sanoi, että päättäjien olisi pidettävä huoli siitä, että apteekkeja olisi tasaisin välein, jotta saisi ostettua kondomeja, jolloin voi suojautua niin sukupuolitaudeilta kuin tuberkuloosiltakin. Jälkimmäisen tartunnan kohdalla en ole ihan varma, mihin päähän tuo varmuusväline vedetään?

Kuolleisuutta käsittelevässä tehtävässä tuli vertailla tilastoja vuodelta 1936 ja 2011. Minkähän maan historiaa kokelas mahtoi miettiä, kun sanoi, että vuoden 1936 sotien aikana ihmiset vajosivat suohon. Kasvainten ja verenkiertoelinten tautien lisääntyminen selitettiin siten, että meidän DNA:ssamme ei enää ole kaikkia geenejä, minkä vuoksi immuniteettimme on heikentynyt.

Pelottavinta oli kuitenkin lukea vastauksia, joissa pohdittiin, miksi rikkaiden lapsilla on paremmat hampaat. Rikkaat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja siitä, mitä nämä tekevät. Rikkaat ovat naimisissa ja heidän liittonsa kestää pitempään kuin köyhillä, he tekevät ruokaa lapsilleen, kun taas yksinhuoltajat vievät lapsensa mäkkärille. Monipuolinen ruoka teroittaa hampaita, minkä vuoksi niihin ei karies tartu. Korkeasti koulutetuilla ei ole kariesta, sillä miltä se nyt näyttäisi, jos sinulla on purjevene ja huonot hampaat. Maalla asuva suomalainen mies katsoo televisiota, juo olutta ja nauttii yksinolosta, jolloin on ihan sama, harjaako hampaat vai ei. Köyhillä rahat menevät huumeisiin ja muihin eikä hammastahnaan ja rikkaat muistavat hammaslääkäriajat paremmin. Ja rikkailla on varaa lapsenvahtiin, joka pitää huolen siitä, että lapset harjaavat hampaansa. Jollain tapaa vastauksia lukiessani mielessäni käväisi, oliko tämä kysymyksenasettelu sittenkään ihan sieltä parhaasta päästä.

ps. Ensiaputehtävässä muutama oli maininnut kriisiavun merkityksen, yksi jopa oli sitä mieltä, että itse auttaja olisi sellaisen tarpeessa. Totesin itsekseni, että ainoa, joka tässä on kriisiavun tarpeessa olen minä.

Mutsis oli kun sut sai

Vanhempi tyttäreni harrasti tässä taannoin ahkeraa nettitarjousten metsästämistä ja onnistuikin useamman kerran grouponin tai muun vastaavan kautta hankkimaan kampaamokäyntejä, intialaista päähierontaa ja muuta ihan parilla kympillä. Olin niin onnellinen, kun hän osti minun laskuuni täydellisen jalkahoidon, hinta 20 euroa. Varasin ajan kyseiseen hoitolaan ja tassuttelin paikalle.

Alkuun jalkoja piti liotella hetken, jona aikana tyttönen kysäisi, saisiko kertoa minulle vähän heidän tuotteistaan, mihin suostuin. Eipä aikaakaan, kun hän sitten onnistui kaupittelemaan minulle puhdistusmaidon ja kasvoveden ihan älyttömän halvalla, ne kuin normaalisti heillä ovat ihan järjettömän kalliita, sillä tuotteet ovat ekstrasuperihmetököttejä.

No, näppäränä likkana hän myös kaiveli tietoonsa, milloin minun syntymäpäiväni on ja koska siihen oli vain kaksi ja puoli kuukautta (!) hän antoi minulle vielä matkapakkaukset ostamistani tuotteista. Ja koska olin ne ostanut, sain ihan vain kiitokseksi lahjakortin heidän täydelliseen kasvohoitoon. Varatessa minun piti muistaa mainita lahjakortti ja sen koodi. Ällistyttävää, kaikki tämä parinkympin jalkahoitoon sisällytettynä.

Kotiin kävellessäni soitin heti ja varasin ajan kasvohoitoon heidän toiseen toimipisteeseensä. Puhelimesta kaikuivat ilotulitukset, kun he kuulivat, että minulla oli lahjakortti tähän heidän hienoimpaan hoitoonsa, jossa käytettiin jopa aitoa kultaa sisältäviä tuotteita. Olin onnekas ja armoitettu, kun pääsin ihan ilmaiseksi tällaiseen käsittelyyn.

Hoitohuoneessa kosmetologi kehaisi farkkujani, mistä tyytyväisenä kapusin hoitopöydälle. Siinä sitten kasvojani hoitaessaan hän puhui kuin papupata, kertoi kaikista tuotteista ja hoidon vaikutuksesta, joka tehostuisi, kun jatkaisin samaa kuuria kotona, sillä jäsenmaksulla saisin samat tuotteet, joita hän käytti. Jäsenkortilla pääsisin sitten joka kolmas kuukausi ilmaiseen kontrolliin ja kasvohoitoon, jossa arvioitaisiin kuurin teho ja päätettäisiin jatkotoimenpiteet ja muut. Aloin hieman vaivaantua tästä kaikesta myymisestä ja taukoamattomasta pajatuksesta. Taisin hieman hätkähtää, kun hän mainitsi kultahippusia sisältävän seerumin, jonka luonnollisestikin hankkisin itselleni, maksavan 1300 euroa. Nainen tyynnytteli säikähdystäni, sillä saisin sen jäsenetuna vain 800 eurolla. Jäsenyyshän maksaisi vain 300 kuussa, mikä ei aiheuttaisi päänvaivaa, sillä aloitusmaksuna suorittaisin puolen vuoden jäsenmaksut etukäteen. Eikä siis sen jälkeen asiaa tarvitsisi puoleen vuoteen murehtia.

Hoidon päätyttyä nousin ja kiitin, enkä ottanut vastaan hänen ojentamaansa esitäytettyä jäsenkorttia. Aulan kassan luona annoin jalkahoidossa saamani lahjakortin, jolla kuittaisin itseni ulos, mikä ei onnistunutkaan ihan noin vain. Minulta tivattiin, miten ihmeessä yhtäkkiä pyörsin päätökseni jäsenyydestä. Kerroin jäsenmaksun olevan kukkarolleni täysin järjetön enkä sitä paitsi ollut suostunut mihinkään, milloin paikalle kutsuttiin takahuoneesta esimiehen tapainen. Onneksi naamani punoitti jo valmiiksi äskeisen hoidon ansioista, kun huomaisin koettavani änkyttää puolustuksekseni jotain, minkä avulla pääsisin pakoon tuosta liikkeestä. Esimies kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että tuolla naamalla ei kannattaisi jättää tarjousta käyttämättä, sen verran pahan näköinen ihoni oli. Lopulta tajusin, että ainoa keino oli vain ottaa hatkat. Nakkasin lahjakortin tiskille, otin kimpsuni ja kampsuni ja marssin ovelle. Päässäni kaikui vain hänen sanansa, jotka kuittasin mutisemalla itsekseni, että mutsis oli kun sut sai.

Tämä oli kyllä härskeimmästä päästä markkinointia, mihin olin tähän päivään mennessä törmännyt. Ja kerron aina auliisti, jos joku haluaa kuulla, kuinka melkein jouduin Kuolleenmeren ihmeitätekevään suolaan perustuvia tuotteita käyttävän hoitolan henkilökunnan kidnappaamaksi

Totuus tulee lasten suusta

Pride-tapahtumien tiimoilta mieleeni muistui tapaus ajalta, jolloin lapset olivat vielä ihan natiaisia. Ennen koulunkäynnin alkamista he kävivät päivisin leikkipuistoissa ja kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä kerhossa. Kerhossa oli puhuttu perheestä ja suvusta, mikä mitä ilmeisimmin oli mielenkiintoinen aihe, ainakin keskimmäisen mielestä.

Erään kerran, kun olin ajamassa perheemme kahta vanhempaa poikaa kerhoon, kävimme autossa keskustelua siitä, mitä nimitystä isovanhemmista käytetään, sillä kaksikielisessä perheessä nimitykset olivat hyvin sekalaisia. Viisivuotias kyseli, mitä meistä sitten joskus tulee, johon vastasin, että jos isosisko ja pikkusisko joskus saavat lapsia, meistä tulee mormor ja morfar. Ja jos isoveli ja hän joskus saavat lapsia, meistä tulee farmor ja farfar.

Takapenkillä oli hetken aivan hiljaista, minkä jälkeen sieltä esitettiin kysymys, joka oli puettu toteamuksen sanamuotoon:

-         Siis saadaanko mä ja isoveli lapsia, sittenhän me olemme homoja.

Sain vain vaivoin naurultani pidettyä auton kaistallaan kun yritin aikuisen asiallisesti oikaista tuota oivallusta sanomalla, että ette te niitä keskenänne tee.