Ekotekojen sietämätön dilemma

Yksi keskeisiä teemoja monissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on kestävä kulutus, eettisyys ostopäätöksissä ja ekologiset päätökset. Eli kiteyttäen se, miten tämä maapallo kestäisi meitä ihmisiä. Riittävätkö ehtyvät luonnonvaramme, miten maapallomme ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena ja miten ekosysteemimme kestää kaiken sen jätteen, jota tuotamme.

Tapanani on kysyä, mistä kukin olisi valmis luopumaan kantaakseen kortensa kekoon. Pieniä ekotekoja pohtiessamme moni sanoo alkaneensa harkita muun muassa pienien muovipussien käyttämistä tai niiden käyttämättä jättämistä. Ekovinkkeinä moni mainitsee, että esimerkiksi banaaneja on aivan älytöntä laittaa kaupan vihannesosastolla mihinkään pussiin, onhan niillä suojanaan paksut kuoret ja punnituslapun saa näppärästi liimattua siihen kylkeen.

Isompia asioita pohtiessamme kysäisen ryhmältä, että jos leikittäisiin ajatuksella, mistä olisit valmis luopumaan kokonaan, sähköstä, yksityisautoilusta, lentomatkailusta? Tämä herättää jo paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Olen monesti kuullut sanottavan, että testosteroni vähentäisi sosiaalista sinisilmäisyyttä, mutta aika veikeällä tavalla ajattelee se nuorukainen, joka sanoi voivansa luopua telkkarista. Kun kysyin, miten hän tähän päätyi, hän vastasi, että sitä voi katsoa tietokoneelta. Nythän sinä et tee muuta kuin korvaat yhden laitteen toisella, totesin hänelle ja kehotin miettimään vähän ankarammin.

Toinen sanoi voivansa luopua kokonaan lihan syönnistä. Tämä oli oiva ehdotus etenkin kun kyse oli henkilöstä, joka ei ollut vegaani tai edes kasvissyöjä.

Tämän ehdotuksen kuultuaan toinen opiskelija näytti pohtivan hetken, minkä jälkeen tytön ilme kertoi hänen oivaltaneen jotain ja hän viittasi:

-        Mutta jos kaikki luopuisivat lihan syönnistä siitä syntyisi uusi ongelma, hän todisti ilmeisen tyytyväisenä oivallukseensa

-       mikä se olisi, kysäisin hämmentyneenä ja odottavaisena, sillä en ollut tullut ajatelleeksi mitään ongelmaa, joka tästä voisi syntyä

Tyttö jatkoi:

-        niin, mitä me sitten tehtäisi kaikille niille eläimille?

Löin ajatuksissani kämmenelläni otsaani….

Enkelihoitoa

Taas on se aika vuodesta, jolloin saa viettää ratkiriemukkaita hetkiä opiskelijoiden vastausten parissa. Ja koska en ole itsekäs ihminen, jaan nämä riemun hetket kanssanne.

Opiskelijoiden piti kirjoittaa esseevastaus, joka käsitteli lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Olin varma, että pisteitä ropisisi jokaiselle ja runsaasti, sillä kysymys oli mielestäni helppo ja selkeä. Täytyy myöntää, että tiedoissani on ollut aukkoja, sillä en tiennyt, että niiden sivuvaikutuksena on muun muassa tärinä, vapina tai mielialan lasku. Liikakäyttö on kuitenkin estettävissä tehokkaasti lainsäädännön avulla ja poliisivoimin. Lääkkeillä on myös ikäraja, jota ei saa ylittää, koska voi saada uusia ongelmia entisten lisäksi. Hyvä tietää, että syön lääkkeeni ennen tuon ikärajan saavuttamista, mikä se sitten onkaan. Lääkkeisiin ei pitäisi turvautua turhaan vaan pitää odottaa ja antaa kehon tehdä taikojaan, sillä antibioottiresistenssin saatuaan sitä tulee immuuniksi antibiooteille ja pelkän kuumelääkkeen voimalla pääsee ihan hyvin töihin. Entisaikaan käytettiin eri rohtoja, kuten kannabista, josta on kuitenkin viimeaikoina tullut kulttuurikasvi.

Kielteisenä ilmiönä mainittiin se, että lääkärit myyvät lääkkeitä suoraan sairaalan varastosta, mikä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Toinen esimerkki lääkkeiden huonosta käytöstä on, kun niitä määrätään johonkin itseaiheutettuun, kuten sukupuolitautiin, josta saa syyttää vain itseään. Tarkoituksenmukaisesta käytöstä mainittiin muun muassa amfetamiinin käyttö kuolemansairaan terminaalihoidossa. Toisaalta lääkkeitä ei saisi käyttää eutanasiaan, sillä eikös jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden? Lääkkeitä kehitettäessä niitä pitäisi muistaa testata pienillä jyrsijöillä, vaikka se ei aina takaa niiden turvallisuutta, kuten narkolepsia hyvin todisti.

Toisessa kysymyksessä oli esitetty taulukon avulla eliniänodotuksen kasvu 1970-luvulta meidän päiviimme ja kokelaiden tuli osata pohtia, mistä tämä kasvu mahdollisesti johtui ja mikä selittäisi miesten ja naisten eron. Eräs kokelas oli pannut merkille pienen notkahduksen nousevassa kurvissa 1980-90-lukujen paikkeilla ja totesi, että tuolloin eliniän kasvu taantui, sillä aikakausi oli vauhdikasta ja liikkeellä oli paljon huumeita. Moni aloitti vastauksensa kommentoimalla käyrän alkupäätä. Yksi totesi, että 1970-luvulla lisääntynyt puhtaus synnytyksissä on mahdollistanyut terveiden lasten syntymisen. Tunnen itseni kyllä aika vanhaksi, sillä tuo vuosikymmen vaikutti vastausten perusteella olevan nykynuorelle yhtä kaukana kuin 1700-luku minulle. Enkä kyllä muista, että ajat olisivat olleet niin huonot, että ihmisten piti säästää eikä ollut rahaa ruokaan, sillä sadot olivat huonot ja ilmastonmuutoskin vaikutti, vaikkei ollut mitään luonnonmullistuksia, kuten etenkin vuosina 1990-2005, jolloin näistä huolimatta syntyi terveitä lapsia.

Tupakointi on vähentynyt etenkin 1970-luvulla, mikä vaikutti miesten potenssiongelmaan ja heidän oli nyt helpompi hankkia biologisia lapsia.

Miesten ja naisten odotetun eliniän ero selittyy sillä, että 1970-luvulla naiste olivat kotona ja miehet töissä, idea syntyi 1920 (!) luvulla ja on ollut käytössä sen jälkeen. Tästä johtuen miehet olivat kontaktissa ulkomaailmaan, altistuivat taudeilla ja kuolivat niihin. Miesten ja naisten eron kaveneminen selittyykin näin ollen niin, että tasa-arvon myötä miehet ovat siirtyneet naisten töihin.

Mielenkiintoista oli myös lukea, mitä tukimuotoja yhteiskunta tarjoaa vanhemmuuden tueksi. Yksi kokelas tiesi, että yhteiskunnan tarjoamalla tuella edulliset ja vähän kalliimmat raskaustestit on saatu kaikkien ulottuville, sillä niitähän saa jokaisesta Salesta ja Siwasta. Ennen lapsen syntymää järjestetään kursseja, joilla tuleville vanhemmille opetetaan ei pelkästään vaippojen vaihtoa vaan myös hiusten letitystä. Ja jos ei omin avuin tule raskaaksi lääkäri voi ruiskuttaa naiseen tuntemattomia siittiöitä. Kuulostaa siltä, että ensisänkynä käytettävä äitiyspakkauslaatikko, on joidenkin kohdalla toimitettu ilmatiiviin kannen kera.

PS: muistakaa kaikki horoskooppeihin ja muihin uskovat, että pysytte loitolla enkelihoidoidoista eli eutanasiasta,  sillä se ei ole laillinen Suomessa.

Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.

Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.

Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.

Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.

Puhelimessa VIII

-          haloo, mitä asia koskee?

-          niin, täällä paikalliselta sähköntoimittajalta soitellaan, iltaa

-          iltaa..

-          haluaisin esittää kysymyksiä, jos rouvalla olisi hieman aikaa

-          no, ei oikeastaan, mutta jos tämän kerran (kun kerran omasta sähkölaitoksesta soitetaan, ehkäpä saamme jotain alennusta, ajattelin toivekkaana)

-          kuinka isossa asunnossa asutte, kuinka monta asukasta tällä hetkellä kotona asuu, montako kertaa viikossa pesette pyykkiä, entäpä astianpesukone, pyykinkuivausrumpu, onko sähkökiuas…

-          siis eikö nämä ole siellä teidän tiedoissa?

-          ei rouva hyvä, kun ajattelimme, että antaisitte meidän kilpailuttaa nykyisen sopimuksenne puolestanne ja vaihtaisitte sitten sähköntoimittajaa

-          häh? (nyt mun pää räjähtää, tämä on kuin paluu tulevaisuuteen, yhtä sekavaa)

-          niin ja meillä on uusille asiakkalle vielä vaihtotarjouksena 10 prosentin alennus ensimmäisen vuoden laskuihin

-          oi kiva, tämähän koskee varmaan myös meitä vanhoja asiakkaita, kun kerran meille soitetaan?

-          e-ei (änkytystä) vaan ..siis me soitamme vain sellaisille, jotka eivät ole meidän asiakkaitamme

-          ei taida vasen käsi tietää mitä oikea tekee, hyvää päivänjatkoa

tuuttuuttuut

Kuinka voi olla mahdollista, että energian toimittaminen on annettu yritykselle, jolla ei ole hajuakaan, kenelle he sitä johtoa pitkin syöttävät? En ole aikaisemmin ajatellut vaihtavani yhtiötä, mutta nyt se kyllä juolahti mieleen…etenkin jos jostain muualta saisi uutena asiakkaana vähän alennusta.

Miten tää niinku sun mielestä meni?

Ja niin on taas yksi koeviikko takana ja olen istunut nauttimassa isänmaan toivojemme tuotoksia terveystiedon kokeen muodossa.

Klimakteria on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että mikäli ei ole aavistustakaan, mistä on kyse, on parasta turvautua luovuuteen. Ei toisaalta ole kaukaa haettu, että termin assosioi ilmastoon. Erään opiskelijan mukaan klimakteria on se ilmapiiri, joka vallitsee kaveripiirissä ja jonka takia jos yksi tupakoi, kaveritkin alkavat polttaa. Vähän laajemman määritelmän mukaan klimakteria on koko se elämäntilanne, missä kukin juuri silloin on, tähän sisältyy niin elintavat kuin omat mielipiteet. Kolmannen mielestä kyse on sellaisesta olotilasta, jossa uskaltaa vapaasti ilmaista itseään.

Lähemmäksi oikeaa osui se opiskelija, joka tiesi vastata tyhjentävän ympäripyöreästi: se on jokin kohtujuttu. Yhtä laajasti vähän sinnepäin oli se vastaus, jossa tämä elämänvaihe kohtaa meitä jokaista jossain vaiheessa 35 vuoden jälkeen. No niin no, kyllähän se 50 tulee 35:n jälkeen….jossain vaiheessa.

Toisessa kysymyksessä pohdittiin seksuaali-identiteettiä, ja erään opiskelijan mukaan transsukupuolinen henkilö huomaa jonain päivänä, että hänen sukupuolielimensä tuntuvat ulkopuolelta ihan erilaisilta kuin sisältä, minkä vuoksi asia täytyy heti korjata kirurgisesti. Mietin vain, kummalta puolelta? Pannaanko sisäpuoli samaan kuosiin kuin ulkopuoli vai päinvastoin.

Näinä lukuisina hetkinä tulee miettineeksi, jälleen kerran, miten on onnistunut opetuksessaan. Terveystieto on onneksi laaja aine ja näin ollen voin osoittaa syyttävää sormea esimerkiksi uskonnon, biologian, ja filosofian opettajien suuntaan. Tällä kertaa historian opettajalle terveisiä, että  

1800-luvulla ei tiedostettu hygienian merkitystä minkä vuoksi turvauduttiin mestauksiin.

TGIN

Tammikuussa pitää toteuttaa uudenvuoden lupaukset, aloittaa alusta, laihduttaa, tehdä ruokaremontti ja aloittaa kuntoileminen.

Helmikuussa on hiihdettävä hangilla tai vaihtoehtoisesti matkustettava etelään. Jos taas kuuluu niihin, joka ei tee kumpaakaan, joutuu käyttämään kaiken aikansa peitelläkseen sitä tosiseikkaa, ettei tee kumpaakaan.

Maalis- ja huhtikuussa on vietettävä pääsiäistä ja valmistauduttava kesään istuttamalla ensimmäiset kesäkukat, koulittava taimia ja kasteltava niitä. On myös vaihdettava sisustustekstiilit talven jäljiltä vaaleisiin ja heleisiin. Rantakuntoon päästäkseen on jumpattava, hankittava keinorusketus ja vahattava kaikki ihopoimut.

Viimeistään toukokuussa on leikattava omenapuut, joita ei ehtinyt huhtikuussa leikata, kun oli niin paljon muuta, siistittävä piha, pestävä ikkunat, puunattava ulkokalusteet ja samalla ehtiä nauttia joka hetkestä, sillä kevät etenee niin nopeasti, ettei muuten ehdi perässä.

Kesäkuussa viimeistään on suunniteltava kesän ohjelma, sukulaisvierailut ja tiedettävä missä ja miten viettää juhannuksen. On hankittava kesäkukat, uudet pihakalusteet tai vähintäänkin päivitettävä vanhat uusilla tekstiileillä.

Heinäkuussa on pakko rentoutua. Siinä sivussa on kuitenkin muistettava matkailla kotimaassa, nauttia sesongin herkuista, ongittava, pidettävä puutarha tiptop-kunnossa, valvottava valoisat kesäyöt ja herättävä aikaisin ettei missaa kesäaamujen auringonnousuja ja kasteessa kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kaikki tämä pitää myös muistaa ikuistaa kameralla. Samalla kypsyvät mansikat, joita pitää saada pakkaseen ämpärisotalla. Tietenkin itsepoimittuina.

Elokuussa on pakko järjestää mökkikauden päättäjäiset, nautittava samettisista illoista kirjavien lyhtyjen loisteessa ja korjattava talteen kesän satoa. Samalla on tehtävä ryhtiliike ja palattava arkeen. Mustikkametsässä on käytävä hirvikärpäsistä huolimatta.

Viimeistään syyskuussa on kunnostettava piha talvea varten, öljyttävä kaikki työkalut, tyhjennettävä vesiletkut. Haravoinnista pitää potea huonoa omaatuntoa: jos haravoi, ei jätä tärkeää kasvuvoimaa nurmikolle, jos ei haravoi, aiheuttaa nurmikolleen jääpoltteen ja homekuoleman. Rännit on putsattava ja hiirenkolot tilkittävä. Jossain välissä pitää sienestää ja korjata talteen syksyn sato.

Lokakuussa suku pitää kutsua pyhäinpäivän viettoon, koti on koristeltava syksyn lämpimin värein. Syksyn kuulaankirpeät ruskaretket tallennetaan kameralla, jälleen kerran. Pitää pestä ja pakata lämpimän kelin vaatetus talvisäilöön ja viimeistään nyt varautua talveen: hilloa, sylttyä ja mehusta. Kuivata ja kalttaa.

Joulukuussa on ostettava lahjoja, mietittävä kodintekstiilejä, siivottava jouluksi. Lähetettävä kortit, vietettävä pikkujoulua. Hiljennyttävä adventteina. On tapailtava joululaulujen sanoja, kudottava sukkaa, rauhoituttava nauttimaan samalla kun taas kerran polttaa sormensa rakoille piparkakkutaloa kokoon liimatessaan.

Marraskuu. Vuoden paras kuukausi. On pimeää ja tihkuista. Ketään ei kiinnosta, millaisessa kunnossa kotini on. Heijastavatko pienet sisustusyksityiskohdat kauden värejä ja tunnelmaa. Pimeässä ei näy, kuinka pöly kerääntyy nurkkiin, kuinka ikkunat ovat likaiset. Marraskuussa ei tarvitse tehdä mitään. Laihduttamista ei kannata aloittaa, sillä ehtiihän sitä jälleen tammikuussa. Marraskuu on armollinen, pyyteetön, anteeksiantava.

Thank God it’s November.

Kuka lohduttaisi ... minua?

On taas se aika vuodesta, kun saa nauttia tämän kansakuntamme toivojen älyn harppauksista. Syksyn terveystiedon kokeiden sato ei ehkä ole joka kerta yhtä mehukas, sillä seksuaaliterveyden kysymykset kiihottavat monesti kynäilemään kaikenlaista hupaisaa. En kuitenkaan pettynyt tälläkään kertaa, sillä vaikka kysymykset vaikuttivatkin päällisin puolin sellaisilta, että niistä ei mitään lennokasta synny, väärässä olin, valitettavasti. Tai no, tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, mikäli toisin olisi ollut.

Ensimmäisenä piti tietää, miten toimia, kun laskettelurinteessä kohdalle sattuu kaksi loukkaantunutta, yksi tajuton ja toinen, joka on satuttanut jalkansa. Laadin päässäni listan niistä kokelaista, joiden en todellakaan halua sattuvan kohdalle onnettomuuden sattuessa, mikäli satun itse olemaan uhrin asemassa. Yksi ehdotti, että tajuttoman kasvot tulee peittää takilla, minkä jälkeen aika ajoin on nostettava takin lievettä ja kurkattava, onko tilanne muuttunut puoleen tai toiseen. Toinen kokelas ymmärsi, että hangessa makaavat uhrit ovat vaarassa paleltua. Näin ollen auttajan olisi ensitöikseen kaivettava lunta, kunnes löytäisi sammalta ja jäkälää. Puista voisi repiä tuohta. Suksista, lumilaudasta ja näistä lumen alta löytyneistä tilkkeistä sitten tulisi rakentaa tukeva laavu. Tämän jälkeen tulisi nopeasti välittää tieto rinteen huoltojoukoille, jotta nämä puhdistaisivat rinteen lumilaudan ja suksien säpäleistä, jotta muiden mäenkäyttäjien suksien pohjat eivät vahingoittuisi.

Alkoholimyrkytystehtävässä eräs vastannut ei muistanut olevansa kirjoituksissa, vaan kirjoitti päiväkirjanomaisen tilityksen siitä, kuinka myrkytyksen saa, kun juo tyhjään vatsaan, sekoittaa kavereilta saamiaan juomia ja juo liian nopeasti. Vastaus oli päätetty lakoniseen tokaisuun, että: kun unohdan nämä ohjeet, on alkoholimyrkytys varma juttu, jälleen kerran.

Fyysisen terveyden näkökulmasta kaupunkisuunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että kaupunkeja ei saisi sijoittaa tehtaiden läheisyyteen. Totta. Kumpikohan vaan oli ennen, muna vai kana? Toinen vastaaja sanoi, että päättäjien olisi pidettävä huoli siitä, että apteekkeja olisi tasaisin välein, jotta saisi ostettua kondomeja, jolloin voi suojautua niin sukupuolitaudeilta kuin tuberkuloosiltakin. Jälkimmäisen tartunnan kohdalla en ole ihan varma, mihin päähän tuo varmuusväline vedetään?

Kuolleisuutta käsittelevässä tehtävässä tuli vertailla tilastoja vuodelta 1936 ja 2011. Minkähän maan historiaa kokelas mahtoi miettiä, kun sanoi, että vuoden 1936 sotien aikana ihmiset vajosivat suohon. Kasvainten ja verenkiertoelinten tautien lisääntyminen selitettiin siten, että meidän DNA:ssamme ei enää ole kaikkia geenejä, minkä vuoksi immuniteettimme on heikentynyt.

Pelottavinta oli kuitenkin lukea vastauksia, joissa pohdittiin, miksi rikkaiden lapsilla on paremmat hampaat. Rikkaat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja siitä, mitä nämä tekevät. Rikkaat ovat naimisissa ja heidän liittonsa kestää pitempään kuin köyhillä, he tekevät ruokaa lapsilleen, kun taas yksinhuoltajat vievät lapsensa mäkkärille. Monipuolinen ruoka teroittaa hampaita, minkä vuoksi niihin ei karies tartu. Korkeasti koulutetuilla ei ole kariesta, sillä miltä se nyt näyttäisi, jos sinulla on purjevene ja huonot hampaat. Maalla asuva suomalainen mies katsoo televisiota, juo olutta ja nauttii yksinolosta, jolloin on ihan sama, harjaako hampaat vai ei. Köyhillä rahat menevät huumeisiin ja muihin eikä hammastahnaan ja rikkaat muistavat hammaslääkäriajat paremmin. Ja rikkailla on varaa lapsenvahtiin, joka pitää huolen siitä, että lapset harjaavat hampaansa. Jollain tapaa vastauksia lukiessani mielessäni käväisi, oliko tämä kysymyksenasettelu sittenkään ihan sieltä parhaasta päästä.

ps. Ensiaputehtävässä muutama oli maininnut kriisiavun merkityksen, yksi jopa oli sitä mieltä, että itse auttaja olisi sellaisen tarpeessa. Totesin itsekseni, että ainoa, joka tässä on kriisiavun tarpeessa olen minä.