Iloa kieltenopiskeluun V: ruotsi-suomi –sanakirja

Ympäristöstä valveutuneena pitää oppilaitakin opastaa jätteiden kierrättämisestä. Yhdelle jos toisellekin sattuu välillä vahinko, jolloin jätteet ja jätökset menevät sekaisin. Kömmähdys on inhimillinen, eikä kovinkaan vakava, mutta kyllä se silti naurattaa, kun näen monen oppilaan perheen lajittelemassa jätöksiään. Vai ovatkohan he kaikki aikaansa edellä ja hankkineet kuivakäymälän, joka todellakin erottelee nesteet kiinteästä jo ihan (t)ulostusvaiheessa.

Ihminen peukaloi luontoa monellakin tavalla. Vähentääksemme hirvikolareita ja edistääksemme tieturvallisuutta maanteiden varsilla harjoitetaan vesakonmyrkytystä. Olikohan opiskelijalla mennyt vesakko, sly, ja vesikko, flodiller, sekaisin, kun hän ehdotti, että teiden varsilla harjoitetaan bäverförgiftning.

Keväisin moni kulottaa ja nurmikkopalojen riski kasvaa, samoin kuin kesäkuivalla pitää varoa avotulen tekoa. Jos kuitenkin vahinko sattuu, palokunnan sijaan opiskelija turvautuu järeämpiin keinoihin, ja ringer skyddskåren på plats.

Keväällä alkaa siitepölyallergikon aivastelu. Oireita voi vähentää, jos välttää att utsättas för sporer som flyger i luften, mikä on paljon tylsempää kuin opiskelijan ehdottama keino, jos vältellään altistumista ilmassa lentäville siittiöille.

Varmin keino tähän on varmaan sisätiloissa pysyttely. Kirjoituksissa oli tänä vuonna esitelty huoneisto, jonka tilat on helposti muunneltavia liukuovin. Seuraavaan asuntooni muuttaessani minäkin haluan kaapistot ja huoneet, joissa on lätt använda sliddörrar.

 

 

Sananmuunnoksia

Täytyy myöntää, että minua ovat aina naurattaneet sanamuunnokset, eli kun kahden peräkkäisen sanan ensimmäiset tavut vaihtavat paikkaansa. Näistä osa on pikkutuhmia, osa jopa aika isoja sellaisia. Huvittavinta on, kun sellaisiin törmää oikeassa elämässä. Turkulaiset muistelevat kaiholla Kupittaan puiston reunamilla ollutta isohkoa kioskia, jonka katolla komeili kyltti Tullin Kukka, kadun toisella puolella oli vuosikymmeniä sitten kahvila, jonka nimi oli Tullin Kuppi.

Entäpä sitten nimet: Suomen leipuriliiton toiminnanjohtaja Olli Kuhta. Siinä ei vanhemmat olleet kuulletkaan sananmuunnoksista.

Lapsuudestani muistan tapauksen, kun naapurissamme asui ikäiseni poika nimeltään Olli Kuronen. Toinen naapurinrouva ihmetteli, mitä me lapset hihittelemme. Rouva Hirvoselle selitettiin, mistä oli kyse, jolloin hän alkoi suureen ääneen päivitellä, miten on mahdollista, että joku on noin ajattelematon ja antaa lapselleen tuollaisen nimen.

Meistä kellään ei ollut sydäntä tuossa kohti mainita, että hänen oman poikansa nimi oli Antti…