Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja IX


Filmata
Pelin aikana ei vain televisioryhmä ja urheilutoimittajat taltioi ottelua, vaan myös pelaajat filmaavat ahkerasti. Onkohan tullut jokin uusin versio älypuhelimesta, jonka kamera on näkymätön pieni nappi pelaajan rinnuksissa, sillä en ole kenenkään nähnyt pitävä mitään kameraa kädessään. Tuomarit useimmiten havaitsevat, mikäli joku taltio pelitapahtumia ja puhaltaa pelin poikki. Seurauksena tästä voi olla varoitus tai ainakin vapaapotku vastustajalle. Mielenkiintoista, että kaikki muut saavat rangaistuksetta kuvata ottelua, mutta pelaajat eivät.

Viimeistely ontuu
Kansainvälisin sukunimi kentällä on Viimeistely, sillä tuon niminen pelaaja on melkein joka joukkueessa. Harmi vain, että Viimeistely loukkaantuu joka ottelussa ja alkaa ontua. Vammat eivät kuitenkaan koskaan ole olleet vakavia, ja Viimeistely kuntoutuu aina seuraavaan otteluun. Vain alkaakseen ontua jälleen kerran.

Tulla sukille
Aikuisviihde, joka on ainakin virallisesti kielletty alaikäisiltä, sisältää paljon tulemista eri paikkoihin, rinnuksille, kasvoille ja niin edelleen. Jalkapallokentällä tullaan koko ajan sukille. Enpä haluaisi olla sen joukkueen huoltaja, jonka vastuulla peliasujen pyykkääminen on.
Moraalisesti arveluttavaksi tämän jatkuvan sukille tulemisen tekee myös se, että jalkapalloa seurataan ihan koko perheen voimin.


torstai 28. elokuuta 2014

Jalkapallo - äiti -sanakirja VIII

 Kulma
Kulman antaminen on veikeä rituaali. Sitä valmistellaan tovi ja kun se sitten annetaan, voi se olla joko pitkä tai lyhyt. Vastustajan näkökulmasta voisi olla käytännöllisempää, mikäli toinen joukkue antaisi kulmansa lyhyinä, sillä mikäli niitä tulee samassa pelissä useampia, voi niiden kuljettaminen ja varastointi olla haasteellista. Ja keksiikö sitä sitten käyttöä kaikille saamilleen kulmille. Toisaalta, mistä niitä sitten pelissä tulee lisää, kun kentällä niitä on tasan neljä kappaletta.

Pystyjuoksu/seinäjuoksu/syvyysjuoksu
Kentällä voi tehdä ihan tavallisen juoksemisen lisäksi pystyjuoksun, seinäjuoksun ja syvyysjuoksun. Pystyssä pelaajat minun ymmärtääkseni juoksevat, joten tuo termi on tarpeeton, sillä kenenkään en ole makuulla nähnyt juoksevan. Seinäjuoksun luulisi sattuvan, ellei ole pomppulinnassa ja syvyysjuoksua ei voi kauaa harjoittaa, ellei ole asianmukaisia varusteita, sillä pohjassa on vaikea pysytellä ja hengittää pitää, ennemmin tai myöhemmin. Eikä kentällä ole niin paljoa vettä edes kaatosateella, että kovin syvälle pääsisi juoksentelemaan.

Pallon takana
Pelaaja voi olla joko pallon takana tai asettua pallon taakse. Piilosilla oloa en suosittele, sillä pelaajat ovat liian isoja tai pallo liian pieni, jotta sen taakse voisi luontevasti asettua. Selostajien olettaisin näin sanoessaan käyttäneen tajunnanlaajentimia tai vaihtoehtoisesti katsoneen Liisa Ihmemaassa –elokuvaa eläytyen siihen liian tiiviisti.

lauantai 9. elokuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja VII

 Kakkospallo
Selostaja sanoo tuon tuostakin, ettei joku ehtinyt kakkospalloon. Työnantajana kyllä huolestuisin, sillä mikäli selostaja näkee pallon kahtena, on kyllä kiikarit ehtineet tyhjentyä. Luulin siitä vierähtänen jo tovin, kun selostamoon otettiin täydet kisakiikarit mukaan.
Kentän ulkopuolella kuulee puhuttavan kakkosvaihtoehdosta, joka on sitä ykköstä selkeästi huonompi. Jos kakkospalloa yrittää ymmärtää tämän avulla, tarkoittaa se sitä, että pelaaja tyytyy siihen huonompaan vaihtoehtoon, mikä tietenkin pelin voittamisen kannalta on täysin järjenvastainen valinta.

Kädestä pitäminen
Nappulafutiksessa pelinohjaaja voi varoituksen sijaan antaa pelaajalle hienosta käytöksestä vihreän kortin. Tällä tavoin kannustetaan jatkamaan hyvää käytöstä. Kun siirrytään pelaamaan ihan tosissaan, ei hyvästä käytöksestä enää palkita, vaan siitä aivan yllättäen rangaistaan. Niinkin hieno ja kaunis ele kuin kädestä pitäminen saa tuomarin viheltämään pilliin ja pahimmassa tapauksessa vilauttamaan keltaista korttia eli antamaan varoituksen.
Eikö mummi aikoinaan silittänyt pientä tuomarinalkua riittävästi, kun se ei lainkaan kestä sitä, että toisilla on mukavaa?

Siivota
Kentällä on selkeä järjestyksenpito, puolustajat siivoavat rangaistusalueen, maalinvahti maalinedustan. Mutta mahtaa olla sottaista muualla kentällä, sillä en ole koskaan kuullut keskikentän siivoamisesta. Toisaalta, miksi sitä pitää siivota, jos ei kukaan sitä sotke.
Hämmentävää on myös se, että siivoaminen pitää tapahtua pelin aikana, ei sen jälkeen. Ei meillä ainakaan siivota juhlien kuluessa vaan vasta pippaloiden päätyttyä.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja VI

Puhaltaa pilkku
Aina silloin tällöin kentällä tapahtuu rike, jonka seurauksena kuulee, että nyt ”puhallettiin pilkku”. Välillä tapahtumat tulkitaan katsomossa ja tuomarin toimesta eri tavoin, jolloin kuulee sanottavan ”puhalla nyt se pilkku”.
Joka kerta jännittyneenä seuraan, mitä sieltä pillistä pulpahtaa ja olen tähän mennessä pettynyt, sillä en ole vielä kuullut kuin sävelen tai vihellyksen pilliin puhaltamisen tuloksena. Jalkapallokentän ulkopuolella voi sävelen lisäksi puhaltaa saippuakuplia tai oikein taitava tekaisee kopion yhdestä Oiva Toikan lukuisista lasilinnuista. Mutta ei koskaan pilkkua.

Kortti
Kentällä voi saada kortin pyytämättä, mikä ei ole kiva asia. Jos taas on antelias ja pyytää tuomaria, tai peräti vaatii, kortin antamista vastustajalle, tuomari voi toimia niin epäjohdonmukaisesti, että antaakin sen sinulle. Tai ei anna, vilauttaa vain. Mutta ei hätää, kun odottaa päivän, pari, niin postilaatikko kolahtaa ja kortti on sinun.
Paljon jalkapalloa seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että tarkasti pieneen vihkoon raapustaessaan tuomari kirjoittaa muistiin pelaajan osoitteen voidakseen pelin jälkeen postittaa sen hänelle.
Ks. alla Käydä taskulla

Käydä taskulla
Tämä jännä lausahdus liittyy jollain tavalla yllä oleviin kortteihin, mutta ihan varma asiasta ei voi olla. Missään kentällä tai sen välittömässä läheisyydessä en ole mitään taskua havainnut, jolla kukaan kävisi. Jokaiselle meistä on tuttua, että kun ei tiedä, mihin kätensä laittaisi, hakeutuvat ne taskuihin, useimmiten omiin. Ja koska käsien käyttäminen jalkapallossa on kielletty, sillä käsillä ei saa tarttua vastustajaan eikä koskea palloon saatikka näytellä käsimerkkejä, on ne parasta pitää taskussa.
Kädet on vain muistettava pitää aivan aloillaan, sillä kaikenlainen sormien liikuttelu voidaan tulkita väärällä tavalla. Tuomarin käden käydessä taskulla voi vain toivoa, ettei kovin kauan tarvitse pilliä haeskella, ennen kuin sormet löytävät etsimänsä.



torstai 19. kesäkuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja V

Ottaa koppi ottelusta
Katsomossa etenkin tauolla tai ottelun jälkeen raitapaitaisen pillipiiparin tekemisiä kentällä pohditaan monesti juurta jaksain. Harvemmin tuo henkilö saa kehuja hyvästä työstä, lähinnä hän on kaikkien hampaissa, mikäli kannattajat katsovat tuon henkilön aiheuttaneen oman joukkueen häviön tarjoilemalla vastustajalle toinen toistaan hienompia etuuksia. Joskus ottelussa tunteet käyvät kuumina ja pelaajat keskittyvät keskinäiseen huuteluun ja muuhun temmeltämiseen. Tällöin kuulee sanottavan, että järjestyksestä vastuussa tuomari ”Ei saanut koppia ottelusta” mikä on täysin järjenvastaista. Yhdellä kädellä otetaan koppi pienestä pallosta, kahdella isommasta. Ja ottelussa koppeja saa ottaa vain maalinvahti.

Takaovikikka
Aikas jänskä, mikäli pelaajat takaovellaan suvaitsevat kikkailua, tai mitään toimintaa. Ainakaan pelin aikana. Mitä aikuiset pelin jälkeen tai sitä ennen keskenään tekevät, se on heidän oma asiansa, kunhan eläimiä ja pikkulapsia ei vahingoiteta.

Rankkari
Rankkari, rankku, ranke. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Onko se sitten kiva juttu vai ei riippuu tietenkin siitä, kuka sen sai ja kuka siitä kärsii. Yhdestä asiasta oltaneen kuitenkin yhtä mieltä, olemme todella kiitollisia siitä, ettei tämän lempinimen taustalla ole rungaistuslaukaus…

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja IV

Näin MM-kisojen kynnyksellä on äkkiä annettava lisää työkaluja, jotta kaikki lajista tietämättömätkin kykenevät nauttimaan ja seuraamaan otteluita siten, ettei mikään vaan jäisi ymmärryksen ulkopuolelle (ja kehotan kertaamaan Jalkapallo – äiti –sanakirjan osat I-III ja odottamaan innolla vielä tulossa olevia).

Rintapotku
Jälleen on oltu potkimassa palloa, kun olisi pitänyt olla bilsan tunnilla, kun käsiteltiin ihmiskehoa ja ruumiinosia. Tehdään nyt kerralla selväksi, että palloa potkitaan jalalla, ei rinnalla saatikka rinnoilla. Naisjoukkueemme on jalkapallon saralla miehiä menestyneempiä, mutta ei heidänkään menestyksensä tisseistä riipu.

Juosta ylös
Mikäli jotain asiaa hoetaan ottelussa vähän väliä, niin tätä. Aina on joku juoksemassa ylös. Tai sitten vaihtoehtoisesti alas. Fysiikan lakien sallimissa rajoissa on päivänselvää, että kenttä on vaakatasossa, sillä muutenhan pallo vierisi omia aikojaan minne sattuu. Kentällä juostaan edestakas ja sinnetänne, ei ylös eikä alas.

Tehdä häkki

Kädentaitojen ylläpitäminen ja uusien taitojen oppiminen on aina suotavaa, mutta ottelun aikana puuhastelu on minusta kummallista, sillä pelaamaanhan kentälle on menty. Onhan se tietysti liikuttavaa, että jollain on tekeminen niin verissä, ettei puoleentoista tuntiinkaan malta olla väkertämättä jotain ja keskittyä pelaamiseen. Kuitenkin joka matsissa on joku, joka teki häkin ja joku, joka olisi halunnut tai yritti. Eikö kentälle voisi valikoida pelkästään pelaamisesta kiinnostuneita ja ilmoittaa rautalanganvääntäjät vaikkapa kansanopiston kurssille? Ja jos minulta kysytään, kannattaisi tehdä vaikka poppana tai kaappikello, sillä häkeille on aika vähän kysyntää ja niiden kauneusarvo on kyseenalainen.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Moderni sateenkaariperhe

Kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen perheeseen sattuu syntymään, kenet valikoituvat vanhemmiksi ja mitä syntymälahjakseen saa. Jotkut voivat saada kaksikielisyyden, kuten meidän perheessämme, jossa mieheni äidinkieli on ruotsi.
Minun lapsuudessani ei voinut olla avoimesti suhteessa rakastamaansa henkilöön, mikäli tämä oli samaa sukupuolta. Kahden isän tai äidin perhettä karsastettiin ja oltiin varmoja, että lapsesta kasvaa kieroutunut. Ainakin taipumuksen sanottiin periytyvän, mikä sinänsä kuulostaa jännältä teorialta, sillä mistähän homot sen sitten ovat perineet, omilta vanhemmiltaan?
Itselläni on omakohtaista kokemusta molemmista perheistä. Mieheni ja minä kasvatimme neljä vanhinta lastamme jakaen lastenhoidon ja vuorotellessamme kotihenkilön roolissa. Kuopuksemme kasvoi kuitenkin kahden äidin perheessä.
Monien tutkijoiden ja viisaiden mukaan äiti on varhaislapsuudessa taaperon tärkein henkilö, isän roolia lainkaan väheksymättä. Mieheni oli pakahtua ylpeydestä saatuaan tuon arvonimen, kun kuopuksemme kutsui minua ”äiti” ja miestäni ”mamma”.
Emme halunneet korjata tätä liikuttavaa tapaa, vaikkakin sitä joutui monesti julkisuudessa selittelemään, kun poika kirkkain silmin kertoi perheestään, jossa on äiti, mamma ja neljä sisarusta.