Iloa kieltenopiskeluun II: suomi-ruotsi –sanakirja ja käännöksiä

Maataloussanastoa:

Opiskelijat tutustuivat luonnonniittyjä käsittelevään tekstiin, jossa kannettiin huolta niittyjen tilasta, vähäisestä määrästä ja annettiin vinkkejä niiden perustamiseksi ja hoitamiseksi. Ruotsinkielisessä tiivistelmässään opiskelija niittyjen hoidosta kirjoittaessaan kertoi, kuinka kannattaa trimma fjäll. Isohko urakka jollain on edessään.

Emakko astutettiin = Suggan blev adlad

En usko, että yksikään kuningashuone suostuisi lyömään emakkoa ritariksi, toisaalta, onhan niissä riveissä varmaan henkilöitä, joita kutsutaan sioiksi tai nartuiksi, joten toisaalta kai se emakkokin voidaan aateloida.

Toinen opiskelija ehdotti, että Suggan blev lugn johon ei voi kuin yhtyä, kyllä varmaan moni rauhoittuu astumisen jälkeen, ainakin hetkeksi.

Emakko ei tullut kantavaksi/tiineeksi = Suggan blev inte med barn fast den vill/försökte/blev påsatt

Inhimillistäminen on inhimillistä, ja kuulostaahan se hellyyttävältä, kun emakko haluaisi lapsia, mutta ei sinnikkäistä yrityksistään huolimatta, siinä onnistu.

Lemmikkieläimiä käsittelevässä kappaleessa kehotettiin esimerkiksi kastroimaan vapaana juoksentelevat kissat vahinkojen välttämiseksi.

Jos ei halua että kissa tulee tiineeksi kun sillä on juoksuaika = man vill ju inte att katten kommer om den är aggressiv.

Ehkäpä kissan vihamielisyyttä ja mahdollista väkivaltaisuutta lieventäisi juuri se tuleminen...

Sano se suomeksi

Suomen kieli on itsepäisen säilyttämisen viimeisiä linnakkeita, muun muassa islannin kanssa. Uusia kotkotuksia keksittäessä kielitoimisto keksii sille suomalaisen sanan, jotta vältyttäisiin lainaamiselta. Uusia sanoja voidaan keksimisen lisäksi myös johtaa tai muodostaa olemassa olevista. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa ’muovi’ joka löi läpi kieleen plastikin sijaan. Päinvastoinkin voi käydä, kukaan ei suostunut ajamaan peltoveturia, vaan oli dynaamisempaa tarttua traktorin rattiin. Ja trendikkäimmät pukeutuivat uskaliaasti shortseihin, eikä suostunut vetämään jalkaansa kielitoimiston ehdottamia lyhöjä, vaikka sana oli muodostettu samaa logiikkaa käyttäen kuin englanniksikin, eli pätkäistyt pitkät housut, lyhöt.

Katsoin tässä iltana eräänä yhtä suosikkiohjelmaani, Hyvät ja huonot uutiset. Eräs panelisti muisteli kuulleensa, joko vitsinä tai paikkansapitävänä juttuna, että nakille oli ehdotettu sanaa ’lihalieriö’ ja toiselle svetisismille kielessämme eli kioski-sanalle nimitystä myymiö. Näin ollen nakkikioskin eli tuttavallisemmin snagarin katolla komeilisi ’lihalieriömyymiö’.

Ajan hermolla pysytellessäni törmäsin ’meitsieen’ joka on suomenkielinen vastine selfielle eli omakuvalle. Nyt maailmalla on levinnyt takapuolesta otetut omakuvat eli belfiet ja niistä on innostuttu meillä Suomessakin. Ehdotankin niistä käytettävän sanaa persiö. Samaan hengenvetoon ehdotan, että pitsibodya aletaan tästä lähtien kutsua nypläysruumioksi ja push up –liivejä tursoiksi.

Jalkapallo – äiti –sanakirja IX

Filmata

Pelin aikana ei vain televisioryhmä ja urheilutoimittajat taltioi ottelua, vaan myös pelaajat filmaavat ahkerasti. Onkohan tullut jokin uusin versio älypuhelimesta, jonka kamera on näkymätön pieni nappi pelaajan rinnuksissa, sillä en ole kenenkään nähnyt pitävä mitään kameraa kädessään. Tuomarit useimmiten havaitsevat, mikäli joku taltio pelitapahtumia ja puhaltaa pelin poikki. Seurauksena tästä voi olla varoitus tai ainakin vapaapotku vastustajalle. Mielenkiintoista, että kaikki muut saavat rangaistuksetta kuvata ottelua, mutta pelaajat eivät.

Viimeistely ontuu

Kansainvälisin sukunimi kentällä on Viimeistely, sillä tuon niminen pelaaja on melkein joka joukkueessa. Harmi vain, että Viimeistely loukkaantuu joka ottelussa ja alkaa ontua. Vammat eivät kuitenkaan koskaan ole olleet vakavia, ja Viimeistely kuntoutuu aina seuraavaan otteluun. Vain alkaakseen ontua jälleen kerran.

Tulla sukille

Aikuisviihde, joka on ainakin virallisesti kielletty alaikäisiltä, sisältää paljon tulemista eri paikkoihin, rinnuksille, kasvoille ja niin edelleen. Jalkapallokentällä tullaan koko ajan sukille. Enpä haluaisi olla sen joukkueen huoltaja, jonka vastuulla peliasujen pyykkääminen on.

Moraalisesti arveluttavaksi tämän jatkuvan sukille tulemisen tekee myös se, että jalkapalloa seurataan ihan koko perheen voimin.

Jalkapallo - äiti -sanakirja VIII

 Kulma

Kulman antaminen on veikeä rituaali. Sitä valmistellaan tovi ja kun se sitten annetaan, voi se olla joko pitkä tai lyhyt. Vastustajan näkökulmasta voisi olla käytännöllisempää, mikäli toinen joukkue antaisi kulmansa lyhyinä, sillä mikäli niitä tulee samassa pelissä useampia, voi niiden kuljettaminen ja varastointi olla haasteellista. Ja keksiikö sitä sitten käyttöä kaikille saamilleen kulmille. Toisaalta, mistä niitä sitten pelissä tulee lisää, kun kentällä niitä on tasan neljä kappaletta.

Pystyjuoksu/seinäjuoksu/syvyysjuoksu

Kentällä voi tehdä ihan tavallisen juoksemisen lisäksi pystyjuoksun, seinäjuoksun ja syvyysjuoksun. Pystyssä pelaajat minun ymmärtääkseni juoksevat, joten tuo termi on tarpeeton, sillä kenenkään en ole makuulla nähnyt juoksevan. Seinäjuoksun luulisi sattuvan, ellei ole pomppulinnassa ja syvyysjuoksua ei voi kauaa harjoittaa, ellei ole asianmukaisia varusteita, sillä pohjassa on vaikea pysytellä ja hengittää pitää, ennemmin tai myöhemmin. Eikä kentällä ole niin paljoa vettä edes kaatosateella, että kovin syvälle pääsisi juoksentelemaan.

Pallon takana

Pelaaja voi olla joko pallon takana tai asettua pallon taakse. Piilosilla oloa en suosittele, sillä pelaajat ovat liian isoja tai pallo liian pieni, jotta sen taakse voisi luontevasti asettua. Selostajien olettaisin näin sanoessaan käyttäneen tajunnanlaajentimia tai vaihtoehtoisesti katsoneen Liisa Ihmemaassa –elokuvaa eläytyen siihen liian tiiviisti.

Jalkapallo – äiti –sanakirja VII

 Kakkospallo

Selostaja sanoo tuon tuostakin, ettei joku ehtinyt kakkospalloon. Työnantajana kyllä huolestuisin, sillä mikäli selostaja näkee pallon kahtena, on kyllä kiikarit ehtineet tyhjentyä. Luulin siitä vierähtänen jo tovin, kun selostamoon otettiin täydet kisakiikarit mukaan.

Kentän ulkopuolella kuulee puhuttavan kakkosvaihtoehdosta, joka on sitä ykköstä selkeästi huonompi. Jos kakkospalloa yrittää ymmärtää tämän avulla, tarkoittaa se sitä, että pelaaja tyytyy siihen huonompaan vaihtoehtoon, mikä tietenkin pelin voittamisen kannalta on täysin järjenvastainen valinta.

Kädestä pitäminen

Nappulafutiksessa pelinohjaaja voi varoituksen sijaan antaa pelaajalle hienosta käytöksestä vihreän kortin. Tällä tavoin kannustetaan jatkamaan hyvää käytöstä. Kun siirrytään pelaamaan ihan tosissaan, ei hyvästä käytöksestä enää palkita, vaan siitä aivan yllättäen rangaistaan. Niinkin hieno ja kaunis ele kuin kädestä pitäminen saa tuomarin viheltämään pilliin ja pahimmassa tapauksessa vilauttamaan keltaista korttia eli antamaan varoituksen.

Eikö mummi aikoinaan silittänyt pientä tuomarinalkua riittävästi, kun se ei lainkaan kestä sitä, että toisilla on mukavaa?

Siivota

Kentällä on selkeä järjestyksenpito, puolustajat siivoavat rangaistusalueen, maalinvahti maalinedustan. Mutta mahtaa olla sottaista muualla kentällä, sillä en ole koskaan kuullut keskikentän siivoamisesta. Toisaalta, miksi sitä pitää siivota, jos ei kukaan sitä sotke.

Hämmentävää on myös se, että siivoaminen pitää tapahtua pelin aikana, ei sen jälkeen. Ei meillä ainakaan siivota juhlien kuluessa vaan vasta pippaloiden päätyttyä.

Jalkapallo – äiti –sanakirja VI

Puhaltaa pilkku

Aina silloin tällöin kentällä tapahtuu rike, jonka seurauksena kuulee, että nyt ”puhallettiin pilkku”. Välillä tapahtumat tulkitaan katsomossa ja tuomarin toimesta eri tavoin, jolloin kuulee sanottavan ”puhalla nyt se pilkku”.

Joka kerta jännittyneenä seuraan, mitä sieltä pillistä pulpahtaa ja olen tähän mennessä pettynyt, sillä en ole vielä kuullut kuin sävelen tai vihellyksen pilliin puhaltamisen tuloksena. Jalkapallokentän ulkopuolella voi sävelen lisäksi puhaltaa saippuakuplia tai oikein taitava tekaisee kopion yhdestä Oiva Toikan lukuisista lasilinnuista. Mutta ei koskaan pilkkua.

Kortti

Kentällä voi saada kortin pyytämättä, mikä ei ole kiva asia. Jos taas on antelias ja pyytää tuomaria, tai peräti vaatii, kortin antamista vastustajalle, tuomari voi toimia niin epäjohdonmukaisesti, että antaakin sen sinulle. Tai ei anna, vilauttaa vain. Mutta ei hätää, kun odottaa päivän, pari, niin postilaatikko kolahtaa ja kortti on sinun.

Paljon jalkapalloa seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että tarkasti pieneen vihkoon raapustaessaan tuomari kirjoittaa muistiin pelaajan osoitteen voidakseen pelin jälkeen postittaa sen hänelle.

Ks. alla Käydä taskulla

Käydä taskulla

Tämä jännä lausahdus liittyy jollain tavalla yllä oleviin kortteihin, mutta ihan varma asiasta ei voi olla. Missään kentällä tai sen välittömässä läheisyydessä en ole mitään taskua havainnut, jolla kukaan kävisi. Jokaiselle meistä on tuttua, että kun ei tiedä, mihin kätensä laittaisi, hakeutuvat ne taskuihin, useimmiten omiin. Ja koska käsien käyttäminen jalkapallossa on kielletty, sillä käsillä ei saa tarttua vastustajaan eikä koskea palloon saatikka näytellä käsimerkkejä, on ne parasta pitää taskussa.

Kädet on vain muistettava pitää aivan aloillaan, sillä kaikenlainen sormien liikuttelu voidaan tulkita väärällä tavalla. Tuomarin käden käydessä taskulla voi vain toivoa, ettei kovin kauan tarvitse pilliä haeskella, ennen kuin sormet löytävät etsimänsä.

Jalkapallo – äiti –sanakirja V

Ottaa koppi ottelusta

Katsomossa etenkin tauolla tai ottelun jälkeen raitapaitaisen pillipiiparin tekemisiä kentällä pohditaan monesti juurta jaksain. Harvemmin tuo henkilö saa kehuja hyvästä työstä, lähinnä hän on kaikkien hampaissa, mikäli kannattajat katsovat tuon henkilön aiheuttaneen oman joukkueen häviön tarjoilemalla vastustajalle toinen toistaan hienompia etuuksia. Joskus ottelussa tunteet käyvät kuumina ja pelaajat keskittyvät keskinäiseen huuteluun ja muuhun temmeltämiseen. Tällöin kuulee sanottavan, että järjestyksestä vastuussa tuomari ”Ei saanut koppia ottelusta” mikä on täysin järjenvastaista. Yhdellä kädellä otetaan koppi pienestä pallosta, kahdella isommasta. Ja ottelussa koppeja saa ottaa vain maalinvahti.

Takaovikikka

Aikas jänskä, mikäli pelaajat takaovellaan suvaitsevat kikkailua, tai mitään toimintaa. Ainakaan pelin aikana. Mitä aikuiset pelin jälkeen tai sitä ennen keskenään tekevät, se on heidän oma asiansa, kunhan eläimiä ja pikkulapsia ei vahingoiteta.

Rankkari

Rankkari, rankku, ranke. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Onko se sitten kiva juttu vai ei riippuu tietenkin siitä, kuka sen sai ja kuka siitä kärsii. Yhdestä asiasta oltaneen kuitenkin yhtä mieltä, olemme todella kiitollisia siitä, ettei tämän lempinimen taustalla ole rungaistuslaukaus…

Jalkapallo – äiti –sanakirja IV

Näin MM-kisojen kynnyksellä on äkkiä annettava lisää työkaluja, jotta kaikki lajista tietämättömätkin kykenevät nauttimaan ja seuraamaan otteluita siten, ettei mikään vaan jäisi ymmärryksen ulkopuolelle (ja kehotan kertaamaan Jalkapallo – äiti –sanakirjan osat I-III ja odottamaan innolla vielä tulossa olevia).

Rintapotku

Jälleen on oltu potkimassa palloa, kun olisi pitänyt olla bilsan tunnilla, kun käsiteltiin ihmiskehoa ja ruumiinosia. Tehdään nyt kerralla selväksi, että palloa potkitaan jalalla, ei rinnalla saatikka rinnoilla. Naisjoukkueemme on jalkapallon saralla miehiä menestyneempiä, mutta ei heidänkään menestyksensä tisseistä riipu.

Juosta ylös

Mikäli jotain asiaa hoetaan ottelussa vähän väliä, niin tätä. Aina on joku juoksemassa ylös. Tai sitten vaihtoehtoisesti alas. Fysiikan lakien sallimissa rajoissa on päivänselvää, että kenttä on vaakatasossa, sillä muutenhan pallo vierisi omia aikojaan minne sattuu. Kentällä juostaan edestakas ja sinnetänne, ei ylös eikä alas.

Tehdä häkki

Kädentaitojen ylläpitäminen ja uusien taitojen oppiminen on aina suotavaa, mutta ottelun aikana puuhastelu on minusta kummallista, sillä pelaamaanhan kentälle on menty. Onhan se tietysti liikuttavaa, että jollain on tekeminen niin verissä, ettei puoleentoista tuntiinkaan malta olla väkertämättä jotain ja keskittyä pelaamiseen. Kuitenkin joka matsissa on joku, joka teki häkin ja joku, joka olisi halunnut tai yritti. Eikö kentälle voisi valikoida pelkästään pelaamisesta kiinnostuneita ja ilmoittaa rautalanganvääntäjät vaikkapa kansanopiston kurssille? Ja jos minulta kysytään, kannattaisi tehdä vaikka poppana tai kaappikello, sillä häkeille on aika vähän kysyntää ja niiden kauneusarvo on kyseenalainen.

Jalkapallo – äiti –sanakirja III

Rauha

Jalkapallo on nykyään tavallinen harrastus myös tyttöjen parissa. Uutuutena on sekajoukkueet, sillä poikien pelissä kaikuu tuon tuostakin Rauha-huudot, valmentaja kiljuu kurkku suorana, mutta Rauha ei vastaa eikä näytä muuttavan pelitapaansa, sillä valmentajan on jatkuvasti huudettava häntä nimeltä. Kummallisinta on, että vaikka kuinka pinnistelisin, en kykene erottamaan sitä yhtä tyttöä poikien joukosta, niin samanlaisilta he peliasuissaan näyttävät.

Laatikko tai boksi

Kumpaakaan ei kentällä ole, vaikka syöttöjen kerrotaan yltäneen boksiin asti. Maalivahdin sanotaan pysyttelevän boksissaan, eikä tätä pelin aikana montaa kertaa sanota tulevan ulos boksistaan. Vrt. kaappi. Sitäkään ei ole olemassa, vaikka siitä monen sanotaan ulos tulleenkin.

Valkku

Jokaista porukkaa ohjaa virallisesti yksi henkilö, valkku. Lempinimi on johdettu pitemmästä valmentaja-sanasta. Saamme olla kiitollisia, ettei tämän toimijan nimitys ole ’mulmentaja’ sillä nappulafutiksessa joukkueen suu olisi pestävä jatkuvasti saippualla. Toisaalta termi on jo käytössä, sillä vastustajan valmentaja on ainakin osan kentän laidalla kannustavien vanhempien mielestä pesunkestävä mulmentaja.

Jalkapallo – äiti –sanakirja II

Libero

Tuotesijoittelussa on menty ihan liian pitkälle, pelaajat ovat ikänsä puolesta jo varmaankin oppineet kuiviksi. Mikäli halutaan vaikuttaa katsojiin, olisi tuoteperheestä mietittävä siirtymistä tena-puolelle. Onneksi ovat tulleet järkiinsä, sillä Liberoja enää harvemmin kuulee käytettävän.

Pitkä pallo

Nyt ovat kyllä lajit menneet sekaisin. Amerikkalaista jalkapalloa pelataan sellaisella soikioksi venytetyllä pallolla. Jalkapallon pallo on pyöreä. Ei pitkä. Lajin parissa liikaa aikaansa viettäneiltä on jäänyt pari geometrian tuntia käymättä.

Varo selkä!

Kyllä minusta on kummallista, että pelaajat, joilla on selkä kipeänä tai aristaa, päästetään kentälle. Toisaalta onhan se hellyttävää, kun moni ympärillä oleva joukkuetoveri vastustajan lähestyessä muistuttaa, että sinun on varottava selkääsi. Välillä kentälle on laskettu myös rajaavammoista potevia, sillä kuulee huutoja Varo jalka/käsi. Ihmetystäni lisää se, että selkävammat ovat niinkin yleisiä, vaikka kyse on urheilevista nuorista eikä meistä keski-ikäisistä, sillä joka ottelussa kuulee varoitushuutoja lähes taukoamatta.

Jalkapallo – äiti –sanakirja I

Lasten myötä sitä pakostakin ajautuu eri lajien pariin. Tottumattomana harrastajana kentän tapahtumia tulee seurattua ulkopuolisin silmin eikä aina voi välttyä typerien kysymysten esittämiseltä.

Jotta tulevan jalkapalloammattilaisen ei tarvitsisi hävetä kentän laidalla seisovaa vanhempaansa, olen koonnut tähän joitakin keskeisiä sanoja ja käsitteitä selityksineen.

HEEII

Tämä huuto seuraa kaikkia tilanteita, joissa joku kaatuu, menettää pallon toiselle pelaajalle tai muuten vain kokee itsensä väärin kohdelluksi. Tervehdykseltä kuulostavaa huutoa ryydittää monesti käsien levittely ja tarmokas huitominen. Vaikka kuulostaakin tervehdykseltä, sen kiivas sävy kielii siitä, että ei tässä mitään tuttuja olla. Usein kuulee myös muotoa ’HEEII, tuomariii’ jolloin tervehdys on suunnattu kentällä juoksevaan pillilliseen henkilöön.

Seinäsyöttö

Mitään raja-aitoja tai laitoja ei kentällä ole, joten tämä termi on täysin tuulesta temmattu. Pelaajien on myös täysin mahdotonta syöttää laidan kautta, niitä kun ei ole. Samanlainen älyttömyys on vapaapotkua edeltävä muurin siirto. Kysykää vaikka kiinalaisilta.

Kilpikonna

En tiennytkään, että kilpikonna on niin pelottava eläin, sillä kun vastustaja hyökkää leveällä rintamalla, puolustus uhkaa heitä sillä. Päänvaivaa minulle aiheuttaa eniten se, missä he pitävät noita kilpikonnia pelin tiimellyksessä, sillä pelisortseissa ei ole kovinkaan isoja taskuja.

jatkoa seuraa....