Iloa kieltenopiskeluun IV: ruotsi-suomi –sanakirja

Ikuisuuskysymys on se, oliko muna ennen kanaa vai päinvastoin. Onneksi kielten opiskelu on niin paljon yksinkertaisempaa, sillä kielissä on yhteisiä sanoja tai samaksi sanaksi tunnistettavia sanoja. Näin ollen välillä voi päästä pälkähästä tietämällä, että lasi on glas ja riisi on ris.

Opiskelijan tuntemus viljelyskasveista ja etenkin juureksista oli koetuksella, kun piti kääntää virke, jonka mukaan juureksista, kuten lanttu ja nauris, saa terveellisen lisän ravintoon. Jo pelkkä käsite juures tuotti päänvaivaa, mistä pääsi luovasti sanalla rötter mikä sinänsä ei ole kaukana todellisuudesta. Lanttu kääntyi toiselle kotimaiselle sujuvasti lant. Nauriin kohdalla ei voinut turvautua samaan lyhentämistekniikkaan. Totuuden nimissä on myönnettävä, että nauris on harvinaisempi herkku ruokapöydässä, mutta vielä harvinaisempaa on kuitenkin tarjota opiskelijan ehdottamaa rövar.

Maatilaa käsittelevä kappale kertoi nuoresta isännästä, jolla oli monta rautaa tulessa. Muun muassa hän oli intresserad av bin. Täysin viaton kiinnostuksen kohde, etenkin jos vertaa opikselijan ehdotukseen, joka kuulostaa, jos nyt ei ihan laittomalta, niin vähän epäilyttävältä, sillä tämä nuori isäntä oli kuulemma kiinnostunut hämäläisistä.

Kaupunkilaistuminen etäännyttää meitä luonnosta, mutta minusta ei ole kohtuutonta vaatia, että opiskelijat hallitsevat peruskäsitteet, kuten sen, mistä munat tulevat ja miten, eikä vain pääsiäisen aikaan, vaikka Hönan har inte värpt på många år toteutui kokeessa siten, että kana ei ole virponut moneen vuoteen. Pitäisikö koettaa seuraavana pääsiäisenä onneaan kanaraukan.

Suomen sijat ovat siitä mukavia veijareita, että niiden kanssa saa olla tarkkana, sillä pieni lipsahdus ja tuloksena on varsinainen munaus, kuten kävi eräälle opiskelijalle, jonka mukaan kana ei ole muninut monessa vuoteessa. Toivotaan hartaasti, että näin on, sillä kukapa sitä vieraita munia sängystään haluaisikaan löytää. 

Iloa kieltenopiskeluun III: ruotsi-suomi –sanakirja

Ulkonäöstä keskusteltaessa ja siihen liittyvän sanaston harjoittelussa törmää mielenkiintoisiin ilmauksiin, jotka maalaavat silmieni eteen kuvia, jotka onneksi jäävät vain sielunmaisemani ihaltaviksi.

Ruumiinrakenteeltaan hontelo eli gänglig sai täysin uuden merkityksen, kun opiskelija kuvasi olevansa  käytettävissä.

Vaatetusta kuvattiin monisanaisesti. Talvivaatteiden osalta jotkut kertoivat käyttävänsä päähinettä, toinen taas kulki aina barhuvad eli paljain kaljuin.

Sisustuksen ja unelmakodin kuvailu sai mielikuvituksen laukkaamaan, kun joku kertoi haluavansa linnan, jossa on pianon päällä silverkandelaber eli toisella kotimaisella hopeakanteleensoittaja.

Tasa-arvoasiat ja politiikka kirvoittavat aina kielenkantoja. Opiskelija oli sitä mieltä, että  klyftan mellan könen on aivan liian leveä ja totesi että sukupuolivakoa tulisi pienentää.

Ihmisen elinkaareen kohdusta hautaan liittyy luonnollisestikin elämän arvot, joista luulin olevan kyse, kun opiskelija sanoi vanhana tulevansa maanläheiseksi. Mistään arvojen muuttumisesta entistä ekologisempaan suuntaan ei ollut kuitenkaan kyse, sillä opiskelijan tarkoitus oli todeta elämän päättyvä kuolemaan ja hautaan siunaamiseen eli man blir jordfäst.

Summa summarum: pitkälle matkustettaessa tulee turvautua johonkin kulkupeliin, sillä apostolinkyydillä ei kaukomatkailua harrasteta eli för att komma långt måste man ty till fortskaffningsmedel mikä muuntui sujuvasti opiskelijan kynästä  saadakseen pitkän on käytettävä konetta.

Kuulostaa aika kivuliaalta toimenpiteeltä….

Iloa kieltenopiskeluun II: suomi-ruotsi –sanakirja ja käännöksiä

Maataloussanastoa:

Opiskelijat tutustuivat luonnonniittyjä käsittelevään tekstiin, jossa kannettiin huolta niittyjen tilasta, vähäisestä määrästä ja annettiin vinkkejä niiden perustamiseksi ja hoitamiseksi. Ruotsinkielisessä tiivistelmässään opiskelija niittyjen hoidosta kirjoittaessaan kertoi, kuinka kannattaa trimma fjäll. Isohko urakka jollain on edessään.

Emakko astutettiin = Suggan blev adlad

En usko, että yksikään kuningashuone suostuisi lyömään emakkoa ritariksi, toisaalta, onhan niissä riveissä varmaan henkilöitä, joita kutsutaan sioiksi tai nartuiksi, joten toisaalta kai se emakkokin voidaan aateloida.

Toinen opiskelija ehdotti, että Suggan blev lugn johon ei voi kuin yhtyä, kyllä varmaan moni rauhoittuu astumisen jälkeen, ainakin hetkeksi.

Emakko ei tullut kantavaksi/tiineeksi = Suggan blev inte med barn fast den vill/försökte/blev påsatt

Inhimillistäminen on inhimillistä, ja kuulostaahan se hellyyttävältä, kun emakko haluaisi lapsia, mutta ei sinnikkäistä yrityksistään huolimatta, siinä onnistu.

Lemmikkieläimiä käsittelevässä kappaleessa kehotettiin esimerkiksi kastroimaan vapaana juoksentelevat kissat vahinkojen välttämiseksi.

Jos ei halua että kissa tulee tiineeksi kun sillä on juoksuaika = man vill ju inte att katten kommer om den är aggressiv.

Ehkäpä kissan vihamielisyyttä ja mahdollista väkivaltaisuutta lieventäisi juuri se tuleminen...

Iloa kieltenopiskeluun

Miksi nää pitää kääntää, näähän löytyy kirjasta?

Näin viisaasti ajatuksensa puki sanoiksi yksi opiskelijani tässä päivänä eräänä. Valitettavasti kielten opiskelu vaatii aina silloin tällöin kääntämistä. Jotta ymmärtäisi, mitä ihmettä jokin tarkoittaa. Tässä joitakin poimintoja, joihin olen opiskelijoiden tuotoksissa törmännyt, molempia kotimaisia hallitseville lukijoilleni.

suomi-ruotsi –sanakirja I

Elämän suurista hetkistä:

Pekka vie Sarinsa vihille = Pekka tar sin Sari på altaret

Toivottavasti nyt ei sentään ihan alttarilla, odottaisi myöhäisempään ajankohtaan, jolloin on vähemmän katsojia paikalla.

Toinen opiskelija ehdotti, että Pekka tar sin Sari till Vichtis.

Voipi olla, että nuorikko ei ihan arvosta häämatkaa Vihtiin, mutta mistä sitä tietää. Ekologisempi vaihtoehto kuin kaukomaille lentäminen.

Terve sielu terveessä ruumiissa innoitti erään opiskelijan kertomaan lihastreeniharjoittelustaan, jota en kyllä itse uskaltaisi kokeilla, sillä hänen sanojensa mukaan Kuntosalilla käymällä voi tulla tiineeksi vaikka uskon monien vain tavoittelevan kiinteytymistä.

Tiineyden jälkeen seuraa luonnollisesti lasten syntymä. Perhejuhlia järjestetään ja lapsista, iästä riippumatta, voidaan käyttää sanaa jälkikasvu jonka eräs opiskelija oli luovasti tulkinnut seuraavasti: då man är kortvuxen.

Lyhytkasvuinen tai pitkä, jokaiselle karttuu ikää, jolloin tulee muistaa, että monet vanhukset tarvitsevat apua ja osa viettääkin ehtoopuolen elämästään jossain vanhainkodissa. Vanhusten hoivapalvelut kääntyivät erään opiskelijan kynästä varsin luovasti: man måste ta hand om åldringarnas sköte.

Kyllä varmaan se alue vaatii paljon hoitoa, etenkin, jos on vuoteenomana eikä pääse vessaan tarpeilleen. Mutta kyllä niitä muitakin paikkoja voisi välillä huoltaa.

Sitten joskus kukin meistä on poistunut elävien kirjoista eli toisella kotimaisella on avlägsnat djuren från biblioteket. En kyllä tiennyt ennen tätä, että niitä ylipäätään sai tuoda kirjastoihin.

Terve sielu terveessä ruumiissa

Iltapäiväkävely rauhoittaa hermojani. Joskus sitä alkaa tuntea itsensä virkeäksi jo ensi metreillä, kun veri alkaa kiertää ja raikas ilma tuulettaa aivot. Juuri tuollaisina kertoina sitä antaa hetken mielijohteelle vallan ja päättää vaikka poiketa asuntoesittelyssä, kun kerran sellainen mainos kävelyreitin varrella sopivasti sattuu olemaan. Tapanani ei ole käydä asuntonäyttelyissä eikä oikeastaan antautua hetken mielijohteille, mutta kuinka ollakaan, nousen kuin nousenkin uutukaisen kerrostalon portaita kolmanteen kerrokseen, uteliaisuuttani. Päätän kurkata sisälle ja jatkaa sitten kävelylenkkiäni.

En tahdo saada lenkkareita jalasta, sillä lenkille lähtiessäni pyrin sitomaan nauhat niin topakasti, että ne eivät aukea kesken reippailun. Ahtaassa eteisessä on kanssani muitakin, jotka tungeksivat ohitseni koettaen väistellä yläviistoon suunnattua ahteriani äheltäessäni naruja auki. Mitä ihmettä minä täällä teen?

Ja miksi tämä eteinen on niin ahdas ja pimeä? Missä vaatekaapit ja päällysvaatteiden ripustuspaikka on, missä tanko ja naulakot? Tempaisen itseni suoraksi melkein välittäjän syliin. Säälittävän näköinen keskilihava mies huonosti istuvassa puvussaan seisoo käsi tervehdykseen ojentuneena lammasmaisesti hymyillen vieressäni. Puristan hänen nihkeää kättään ja otan vastaan hänen ojentamansa paperit, asunnon pohjapiirroksen ja mainoksen.

Kurkkaan vasemmalle pieneen makuuhuoneeseen ja oikealle vessaan. Sitten vasemmalla toinen makuuhuone. Käytävä kääntyy oikealle. Ei voi olla totta.

Siis se joka on piirtänyt tämän on varmasti lapseton ihminen, mutisen suupielestäni, enkä mitenkään hiljaa. Lausun ääneen itsevarman mielipiteeni lähimmälle pariskunnalle, joka on katsomassa asuntoa kahden lapsensa kanssa; toinen juoksee ympyrää ja toinen nukkuu turvatuolissaan. Meklari on kuullut sanani ja kiirehtii väliimme, lattia on aitoa tammea, ei mitään laminaattia, tämä kehaisee ja koettaa vetää nuoren rouvan pois lähettyviltäni.

Ulko-ovelta johtaa tamminen parkettilattia pieneen aulaan, josta avautuu olohuone ja keittiö, tässä aulassa on vaatenaulakko ja kenkäteline.

Ehei, minua ette niin vaan hiljennäkään….

Siis miten joku voi kuvitella, että tämä lattia pysyy kunnossa kahta viikkoa pitempään? Kun tulen kotiin kauppakassit ja kuravaatteiset lapset mukanani, mihin riisun kenkäni? Ulko-ovelle tukkeeksiko? Vai oletetaanko, että kävelen hiekkaisine jalkineineni koko tämän matkan tänne ihan olohuoneen rajalle asti, missä sitten saan kengät jalastani ja päällystakin naulakkoon. Tämä käytävä on sitä paitsi niin kapea, että ulko-oven luo ei mitään naulakkoa saati edes patalapun kokoista kenkämattoa kannata edes suunnitella sijoittavansa. Ja miten joku kuvittelee, että kun ensin olen astunut ulkona kadulla koiranpaskaan ja sitten kävelen tänne sisälle, olen levittänyt sitä joka paikkaan ja varsinkin tähän naulakon vieressä olevan kylpyhuoneen ovelle, samaan kohtaan, mihin puhtaana suihkun jälkeen astun paljain jaloin kipittäessäni pyyhe päällä makuuhuoneeseen.

Ja entäs keittiö, onko arkkitehdille koskaan tullut mieleen, että asunto, joka on suunniteltu perheelle, on myös paikka, jossa valmistetaan ruokaa? Sehän tarkoittaa sitä, että kattiloille tarvitaan kaappi, missäs se on, vai onko tässä nyt menty kehityksessä niin pitkälle, että pelkästään ollaan mikroruuan varassa. Se on kuulkaa pitkän päälle epäterveellistä ja sangen kallista. Ei tätä ole suunniteltu ruuanlaittoon, tiskialtaita on vain yksi, ja sekin tuollainen pieni kippo.

Meklari on ilmeisen alakynnessä, sillä kaikki paikalle saapuneet kuuntelevat esitelmääni nyökkäillen epäröivästi. Nyt hän kokee tilaisuutensa tulleen ja rientää esittelemään asunnon varustuksiin kuuluvaa pesukonetta, hiljainen pöytämalli, varsin suosittu nykykeittiöissä.

Ai tuo vai, tuoko se korvaa sen ettei keittiössä ole kunnon tiskiallasta saatikka kahta. Nii-in, miesparka yrittää, tarkoitus on että tiskataan vain koneessa, eihän kiireinen äiti nykyään ehdi astioita tiskaamaan.

Säälittävää, hän kerää naisilta tukea lankeamalla typerään äänien kalasteluun.

Tuo kone on niin pieni, että kattilat on tiskattava käsin, kuten myös ne astiat, joita ei voi koneeseen laittaa. Mutta sitä varten ei ole allasta, totean lakonisesti.

Laskeudun portaita takaisin kadulle, mikä riemu, mikä voitto. Uhkun intoa, taas yksi vähäpätöinen tärkeilijä sai tietää oikean paikkansa!

Ja terveisiä myös asunnon suunnittelijalle. Siitäs sait sinäkin.

Sano se suomeksi

Suomen kieli on itsepäisen säilyttämisen viimeisiä linnakkeita, muun muassa islannin kanssa. Uusia kotkotuksia keksittäessä kielitoimisto keksii sille suomalaisen sanan, jotta vältyttäisiin lainaamiselta. Uusia sanoja voidaan keksimisen lisäksi myös johtaa tai muodostaa olemassa olevista. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa ’muovi’ joka löi läpi kieleen plastikin sijaan. Päinvastoinkin voi käydä, kukaan ei suostunut ajamaan peltoveturia, vaan oli dynaamisempaa tarttua traktorin rattiin. Ja trendikkäimmät pukeutuivat uskaliaasti shortseihin, eikä suostunut vetämään jalkaansa kielitoimiston ehdottamia lyhöjä, vaikka sana oli muodostettu samaa logiikkaa käyttäen kuin englanniksikin, eli pätkäistyt pitkät housut, lyhöt.

Katsoin tässä iltana eräänä yhtä suosikkiohjelmaani, Hyvät ja huonot uutiset. Eräs panelisti muisteli kuulleensa, joko vitsinä tai paikkansapitävänä juttuna, että nakille oli ehdotettu sanaa ’lihalieriö’ ja toiselle svetisismille kielessämme eli kioski-sanalle nimitystä myymiö. Näin ollen nakkikioskin eli tuttavallisemmin snagarin katolla komeilisi ’lihalieriömyymiö’.

Ajan hermolla pysytellessäni törmäsin ’meitsieen’ joka on suomenkielinen vastine selfielle eli omakuvalle. Nyt maailmalla on levinnyt takapuolesta otetut omakuvat eli belfiet ja niistä on innostuttu meillä Suomessakin. Ehdotankin niistä käytettävän sanaa persiö. Samaan hengenvetoon ehdotan, että pitsibodya aletaan tästä lähtien kutsua nypläysruumioksi ja push up –liivejä tursoiksi.

Istuu kuin hanska

Syksyn alkaessa ilmoittaa tulostaan tulee tarve lisätä vaatetusta. Pieni mutta tärkeä asuste ovat hansikkaat, lapaset tai sormikkaat, sillä sormet palelevat yllättävän pian ja mikäs paukkupakkasilla sen mukavampaa, kuin mukavan pehmeät, mieluiten kotikutoiset, kunnon lapaset.

Pässinpökkimät tumput eivät kuitenkaan aina ole se parhain valinta käsien suojaksi, vaan jokaisella pitää olla myös esimerkiksi siisti nahkakäsineet. Ainakin autoillessa nahkainen käsine on turvallisempi, villatumpuilla kun ei saa pitävää otetta ratista.

Käsineissä on se vika, että useimmiten niitä on vain yksi, kun toinen on jäänyt jonnekin tai pudonnut taskusta. Koska minullakin kotona on useampi yksinäinen, piti suunnata käsinekauppaan ilmojen viilennyttyä.

Astuin pieneen kauppaan, joka oli erikoistunut päähineisiin, laukkuihin ja käsineisiin. Valikoimassa oli myös jokunen vyö ja sateenvarjo, eli kyse oli perinteisestä asustekaupasta. Myyjä tiedusteli, tarvitsisinko apua ja sanoin tarvitsevani mustat nahkakäsineet, ihan vuorittomat vaan.

Hän toi minulle sovitettavaksi parin, jonka hän sanoi, että pitäisi istua napakasti, kuin hansikkaan, hän hymähteli omalle ontuvalle vertauskuvalleen.

Käsine ei millään tahtonut soljahtaa käteeni kiskomisesta huolimatta. Myyjä vakuutti, että nahkahansikkaan tuli olla juuri sellainen ja että kyse oli oikeasta koosta. Hän ohjeisti minua seuraavin sanoin:

-         Vedä käteen pari kertaa, kyllä se siitä löystyy…

Joka kerta tämän jälkeen hansikkaita pukiessani minua jostain syytä hymyilyttää….