Ite oot vanha

Kesä on festareiden kulta-aikaa, sillä kuka sitä nyt talvella ulkosalla hilluisi vähissä vaatteissa muovikaukalosta kylmää olutta juoden ja musiikkia kuunnellen. Vanhemmiten olen keskittynyt lähinnä konsertteihin, vaikkakin täytyy myöntää, että festaritunnelmaa ei oikein sisätiloissa saa. Kymmenisen vuotta sitten olimme koko perheen voimin Järvenpään puistobluesissa. Tapahtuma oli ihmisläheinen, ja tunnelma ainutlaatuinen. Porukka nautti laatumusiikista ja yhdellä jos toisella oli mukanaan iso huopa, jolle oli katettu piknikruokaa ja juotavaa. Alueelle sisään tullessamme ei ollut jonoja eikä ketään tarkistettu sen kummemmin tavaroiden kuin ruumiinkaan osalta. Kenellekään ei olisi tullut varmaan mieleenkään lähteä kopeloimaan lapsilauman kanssa perhefestareille tulevia vanhempia.

No, maailma muuttuu ja me siinä mukana. Tuli tässä taannoin mieleen kauppajonossa, kun edellä oleva nuorehko ihminen näytti olutta maksaessaan henkilötodistusta, kuinka sitä nuorena oli ylpeä, jos papereita ei kysytty ja sitten 25 vuotta täytettyään oli huvittunut, jos ne kysyttiin. Niin, ja kolmekymppisenä olisi ollut todella imarreltu.

Kesällä kävimme pitkästä aikaa festareilla. Olin pakannut reppuuni varsinaisen arsenaalin tarpeellista tavaraa ja portilla järjestyksenvalvojan luo tarkistukseen jonottaessani mietin, missä järjestyksessä purkaisin tavarat, jotta saisin ne pakattua mahdollisimman nopeasti uudelleen, enkä hidastaisi jo entuudestaan hitaasti matelevaa jonoa.

Vuoroni tultua nostin repun pöydälle ja aloitin sen takaosasta, jossa minulla oli festarihuopa, toiselta puolelta muovitettu, jotta mahdollinen kostea maa ei kastelisi takamustani. Seuraavassa lokerossa oli lämmintä vaatetta: villapaita, pitkähihainen t-paita ja leggarit kesämekon alle vedettäväksi. Seuraavassa taskussa oli kasa levyjä, jotka olin raahannut mukana artistin nimikirjoituksia varten. Esittelin tavaroitani ja selostin samalla vuolaasti niiden käyttötarkoitusta ja syytä, miksi ne olivat mukanani. Sivusilmällä näin, kuinka viereisen turvatarkastajan naama alkoi nykiä hänen koettaessaan pitää ilmeensä peruslukemilla. Missä hän ei onnistunut, kun seuraavasta repun taskusta vedin esiin vessapaperia, käsidesiä ja savetteja. Aloin aukaista seuraavaa taskua, jossa minulla oli kamera. Tässä vaiheessa viereinen vartija purskahti nauruun ja minua tarkistava taputti reppuani ja sanoi vähän isällistä ääntä tavoitelleen (huom, tyyppi olisi voinut olla lapseni) että: ”eiköhän tämä jo riitä” samalla kun hän koetti työntää minua eteenpäin. Harasin vastaan ja sanoin, että kaksi taskua on vielä läpikäymättä, minkä jälkeen minut tuupattiin sisälle alueelle, puoliväkisin.

Hittolainen, ensi kerralla käytän samaa taktiikkaa, mutta piilotan omat juomat niihin viimeisiin taskuihin. Ihan vain alleviivatakseni, että en ole vanha vaan nuori kapinallinen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Useimmiten opiskelijoita kiinnostaa seksuaaliterveys ja kaikki siihen liittyvät jutut. Lukiolaisia ei enää hihitytytä tai nolostuta kuten nuorempia oppilaita, tai sitten he peittävät sen todella hyvin, mitä en oikein jaksa uskoa. Pitäydyn näin ollen siinä käsityksessä, että he ovat jo niin aikuisia, että osaavat suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudelle. Mikä minua sen sijaan ihmetyttää on se, että kun he nyt kuitenkin ovat kiinnostuneita (mitä tietenkään ei opettajalle paljasteta ihan suoraan) niin hämmentävän paljon jää hämärän peittoon tai tulee ymmärrettyä väärin. Mikä tietysti panee ajattelemaan, pitäisikö jälleen kerran osoittaa sillä syyttävällä sormella itseään tai peilikuvaansa.

Tässä parhaimpia haaviini tarttuneita tuotoksia:

Seksuaaliterveys yksinkertaisuudessaan on välillä vaikea selittää ja määritellä, mitä kaikkea siihen sisältyy. Eräs oppilas valaisi asiaa näin: Seksuaaliterveys on se tapa, miten pidät itsestäsi seksuaalisesti. Hyvä juttu. Vaikka en ihan kyllä ymmärtänyt vastausta.

Klimakterian selittäminen kirvoitti opiskelijoiden kynästä seuraavia, sinänsä varsin tosia havaintoja:

Klimakteria on se vaihe, minkä jälkeen nainen on vanha. True. So true. Sen jälkeen ei tule raskaaksi luonnollisilla tavoilla vaan täytyy turvautua hedelmöitykseen. Totta, jälleen kerran. Mikä siinä kuitenkin meni vikaan oli se, että harvalla naisella siinä iässä ihan päällimmäisenä on mielessä suvun jatkaminen. Klimakteriassa nainen sirtyy hedelmöittyneestä tilasta hedelmöittymättömään. Ööö, eikös käytännössä tuossa ole kyse synnytyksestä? Huomionarvoista tässä vastauksessa oli se, että opiskelija oli kyennyt tavaamaaan oikein noinkin pitkät ja hankalasti johdetut sanat.

Olikohan jollakulla ihan omakohtaisia kokemuksia lähipiirin käytöksen muutoksesta, kun opiskelija kirjoitti: Klimakteria on se, kun nainen ärsyyntyy viimeisitä kuukautisista.

Ehkäisyvälineistä pillerit kirvoittivat kielenkantoja mitä moninaisemmin tavoin. Pillerit muun muassa estävät vain naisen raskaaksitulon. Enpä tiennytkään, että ilmassa kytee pelko jopa miesten raskaaksitulosta. No, toisaalta nykytekniikan avulla varmaan mikä tahansa on mahdollista. Käyttöohjeena annettin vinkki, että pillerit on otettava ison lasillisen vettä kanssa. Minkähän kokoinen pilleri kirjoittajalla mahtoi olla mielessä? Mietin tätä samaa myös seuraavan tuotoksen kohdalla, jossa opiskelija kirjoitti, että yhdistelmäpillerit estävät sperman tulemista lähelle tytön sukupuolielimiä. Ööö. Miten? Onko niillä pienet suojakilvet vai valomiekat?

Huomionarvoista oli myös, että pillerit estävät ovulaation hedelmöityksen jälkeen mikä sinänsä on aivan totta. Paitsi että sen jälkeen ei yleensä ovuloida vaikkei pillereitä käyttäisikään. Pelottaviakin piirteitä löytyi, sillä eräs väitti, että ne lisäävät yhdyntöjä parisuhteen ulkopuolella. No niin, nyt on siis löydetty viisasten kivi uskottomuuteen, kielletään vain pillerit ja homma on sillä hoidettu.

Myönteisenä puolena onneksi mainittiin, että ne säästävät munasoluja myöhempää käyttöä varten, sillä niitä on niin vähän. Kuinkahan moni niitä onkaan tuhlannut ihan tietämättään ja sitten on laari ollut ihan tyhjä, kun tarvitsisi.

Kaiken kaikkiaan pillerit pitävät huolta siitä, että voimme lisääntyä ilman tulosta.

Ei voi muuta sanoa, että rakastan työtäni.

Jo joutui armas aika

On taas se aika vuodesta, jolloin katson taakseni ja paketoin menneen lukuvuoden. Opetustyössä hienoa on se, että vaikka tietää, että joskus ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, voi aina aloittaa alusta, uusien opiskelijoiden kanssa. Luonnollisestikin työssä tulee lukuisia onnistumisen tunteita, mutta joskus tuntuu, että pitäisi vaihtaa alaa. Ei siksi, että en viihtyisi työssäni, mutta kyllä tässä varmaan on peiliin katsomisen paikka, kun lukee terveystiedon kokeen ja kirjoitusten satoa. Tässä muutama helmi.

Vakiokysymyksenä kokeessa testaan opiskelijoiden terminologian hallintaa. Vastaukseksi riittää virkkeen, parin mittainen napakka vastaus. Kuten esimerkiksi prevalenssi, jolla tarkoitetaan jonkin taudin esiintyvyyttä väestössä tiettynä hetkenä tai ajanjaksona. Opiskelija oli hieman hajulla kirjoittaessaan että se ilmaisee sen määrän miehiä, jolla on jokin elintauti. Funktionaaliset elintarvikkeet, kuten esimerkiksi ksylitolipurukumi, on kuulemma se osa aivoista, joka säätelee libidoa.

Keliakiassa taas tärkeää on vältellä viljoja, missä opiskelija oli jo jonkin verran oikeassa, kunnes tämä täydensi vastaustaan esimerkillä: peruna. Oireina keliakiassa on huimaus ja pyörtyminen, jotka onneksi menevät ohi parissa tunnissa. Onneksi, enpä muuten tiennytkään.

Yhden opiskelijan huolenaiheena oli se, että runsas kuitujen syöminen aiheuttaa löysän vatsan ja voi saada vitamiinien yliannostuksen. Sokeri taas on ihan jees, sillä oikea määrä pitää puolustuskyvyn hyvässä kunnossa. Kuiduissa oli onneksi myös hyvä puoli, sillä karkeiden kuitujen syöminen putsaa hampaita.

Terveystiedossa tutustutaan myös tutkimustapoihin, kuten aineiston keruuseen, tulkintaan ja analysointiin. Opiskelijan näkemyksen mukaan aineistoa kerätään jakamalla lappuja, kuulustelemalla ja katselemalla pyöräilijöitä.

Tietämys sepelvaltimotaudeista on tärkeää, sillä onhan kyse yhdestä yleisestä terveyteemme vaikuttavista vakavista sairauksista ja kuolinsyistä. Opiskelija totesi, hämmentävän älykkäästi, että tauti voi johtaa kuolemaan, jolloin on liian myöhäistä muuttaa elintapojaan. Totta. Vinkkinä kuitenkin meille kaikille: hyvä tapa ehkäistä sepelvaltimotauteja on jahdata ruumiinosia mittanauhalla.

Ja viimeisenä kaikkivoivan nuoren näkemys siitä, kuinka elämää ei oikeastaan ole 25 vuotta täytettyään. Tehtävässä piti pohtia, miksi puolet 25-44 –vuotiaista liikkuu liian vähän?

Kun ihminen alkaa lähestyä eläkeikää hän alkaa tuntea ahdistusta ja saadakseen yhteyden henkisempää puoleen hän alkaa käydä kävelyllä aamuisin.

Seuraavan kerran avaan lukijoilleni lähemmin seksuaaliterveyden kiehtovaa maailmaa.

Iloa kieltenopiskeluun V: ruotsi-suomi –sanakirja

Ympäristöstä valveutuneena pitää oppilaitakin opastaa jätteiden kierrättämisestä. Yhdelle jos toisellekin sattuu välillä vahinko, jolloin jätteet ja jätökset menevät sekaisin. Kömmähdys on inhimillinen, eikä kovinkaan vakava, mutta kyllä se silti naurattaa, kun näen monen oppilaan perheen lajittelemassa jätöksiään. Vai ovatkohan he kaikki aikaansa edellä ja hankkineet kuivakäymälän, joka todellakin erottelee nesteet kiinteästä jo ihan (t)ulostusvaiheessa.

Ihminen peukaloi luontoa monellakin tavalla. Vähentääksemme hirvikolareita ja edistääksemme tieturvallisuutta maanteiden varsilla harjoitetaan vesakonmyrkytystä. Olikohan opiskelijalla mennyt vesakko, sly, ja vesikko, flodiller, sekaisin, kun hän ehdotti, että teiden varsilla harjoitetaan bäverförgiftning.

Keväisin moni kulottaa ja nurmikkopalojen riski kasvaa, samoin kuin kesäkuivalla pitää varoa avotulen tekoa. Jos kuitenkin vahinko sattuu, palokunnan sijaan opiskelija turvautuu järeämpiin keinoihin, ja ringer skyddskåren på plats.

Keväällä alkaa siitepölyallergikon aivastelu. Oireita voi vähentää, jos välttää att utsättas för sporer som flyger i luften, mikä on paljon tylsempää kuin opiskelijan ehdottama keino, jos vältellään altistumista ilmassa lentäville siittiöille.

Varmin keino tähän on varmaan sisätiloissa pysyttely. Kirjoituksissa oli tänä vuonna esitelty huoneisto, jonka tilat on helposti muunneltavia liukuovin. Seuraavaan asuntooni muuttaessani minäkin haluan kaapistot ja huoneet, joissa on lätt använda sliddörrar.

 

 

Kylttyyriä, kylttyyriä

Näin suomalaisuuden päivän kunniaksi vähän kulttuuria.

Suomen kielen kuuteen pakolliseen lukiokurssiin (kun siis on kyse toista kotimaista äidinkielenään puhuvien opinnot) sisältävät kurssin, jossa käsitellään kielen syntyä, historiaa, sukukieliä ja nykypäivää. Lisäksi tuo kurssi sisältää kurkistuksen teatterin, elokuvien ja musiikin maailmaan unohtamatta maalaustaidetta, kuvanveistoa, muotoilua ja arkkitehtuuria. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kurssissa kahlataan läpi suomalainen kirjallisuus, ihan Agricolan ABC-kiriasta lähtien (se todellakin kirjoitetaan noin).

Opiskelijat lukevat kurssin aikana kasan katkelmia ja tekstinäytteitä, minkä lisäksi jokainen lukee yhden romaanin kokonaan ja katsotaan jokin merkittävä suomalainen elokuva. Näiden pohjalta sitten opiskelijapolot raapustavat ajatuksiaan opettajapolon luettavaksi. Tässä muutama helmi:

Elokuvassa on uskottavalla tavalla onnistuttu kuvailemaan 1940-luvun tapahtumia, vaikka se tehtiin vasta 2005.

Jos saisin euron joka kerta, kun luen opiskelijan kynästä (tai siis aivoista) lähteneen viisauden siitä, kuinka ihmellistä on, että elokuvassa onnistutaan kuvaamaan aikaa, joka selkeästi eroaa sen tekoajankohdasta, olisin aika varakas opettaja.

Välillä tulee mieleen kysäistä näiltä kynäilijöiltä, miten ihmeessä on voitu tehdä leffoja vaikkapa Caesarista ja Kleopatrasta tai jopa elokuvia, jotka sijoittuvat tulevaisuuteen.

Tässä seuraava viisaus oppilaan luettua Veikko Huovisen kirjoittaman Veitikka-romaanin, joka kertoo Hitleristä:

Iäkkäämpien ihmisten ei tulisi lukea sitä, sillä he voivat ymmärtää kaiken väärin, sillä he eivät ole saaneet niin hyvää historianopetusta kuin me, jotka olemme käyneet historian kolmoskurssin.

Voi sitä nuoruuden kaikkivoipaisuutta ja uskoa siihen, että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen aivot jollain tapaa surkastuvat, minkä vuoksi on suoranainen ihme, että keski-ikäisten ylipäätään annetaan kulkea vapaana, ymmärrystä vailla. Tätä käsitystä tukee pontevasti myös viimeinen esimerkkini, joka saa minut vakaasti harkitsemaan nuorison sananvapauden rajoittamista lailla. Näin eräs isänmaan toivo luettuaan Timo K Mukan romaanin Tabu:

Kirja sopii teini-ikäisille, sillä siinä on paljon erotiikkaa, josta vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä mitään

I rest my case

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni halasi minua

monta kertaa päivässä

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän halusi tehdä kanssani kaikkea,

mitä minä tein

hän halusi minun tekevän hänen kanssaan kaikkea

mitä hän teki

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni kertoi minulle kaiken

mitä päivän aikana oli tapahtunut

hän kysyi minulta kaikesta

mikä askarrutti häntä

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän soitti minulle

kouluun mennessään

perille päästyään

välitunnilla

koulun loputtua

kotiin tultuaan

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

hän vastasi, kun minä soitin

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

nukuin yöni hyvin

sillä tiesin, että lapseni

nukkuu viereisessä huoneessa

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

lapseni nukahti ja heräsi minua ennen

hänellä oli aina puhtaat vaatteet

ja minä tiesin, mitä hänen huoneessaan oli.

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

en tiennyt, miten paljon lapsestaan

voi kantaa huolta

miten paljon lapsi voi

suututtaa

harmittaa

aiheuttaa huolta

 

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

kuvittelin lapseni kasvun myötä

huolenpidon vähenevän

itselläni helpottavan

Ennen kuin minusta tuli teinin äiti

unelmoin kaikesta, mitä hänestä voisi tulla

 

Mutta kun minusta tuli teinin äiti

minun on oltava onnellinen joka sanasta

hän minulle sanoo

joka kerrasta kun hän näyttää tarvitsevansa minua

Kun minusta tuli teinin äiti

aloin toivoa

että hänestä kasvaisi aikuinen

joka toivottavasti joskus ainakin olisi onnellinen

Ja kun minusta tuli teinin äiti

tajusin,

että lopun elämäni kannan huolta.

 

Tämän runon innoituksena tuosta linkistä löytyvä runo Ennen kuin minusta tuli äiti

Keisarin uudet vaatteet

Joskus me aikuiset lankeamme helmasyntiin ja teemme asioista vaikeampia kuin ne itse asiassa ovatkaan. Monimutkaistaminen on strategia, jolla me toivomme vaikuttavamme viisaammilta, etenkin, jos sanottavansa saa ilmaistua niin, ette se heti kaikille avaudu. Näin voimaannumme omasta erinomaisuudesta, kun samalla pelkäämme yllämme Damokleen miekan tavoin leijuvaa uhkaa siitä, että joku pitää meitä tyhmänä, jos sanomme asiat niin kuin ne pitäisi; selkein sanoin ja kristallinkirkkain sanakääntein. Onneksi me ole ainoita tähän sortuvia, vaan tähän syntiin lankeavat monet muutkin, vaikkakin totuuden nimissä on tunnustettava, että ainakin viranomaiset, kuten Kela, ovat viime vuosina panostaneet suuria summia tekstien ja tiedotteiden selkeyttämiseen asiasisällön siitä kärsimättä.

Itse asiassa asioiden selkeästi julkituominen vaatii sitä suurinta älykkyyttä, kielellistä lahjakkuutta ja horjumatonta itsetuntoa. Tämä viimemainittu monelta ohjeen laatijalta kuitenkin puuttuu, kun seuraa maailmaa ympärillään.

Tässä päivänä eräänä radiosta kuulutettiin koko kansalle, kuinka poliisi suorittaa nopeuden valvomista. Millä tavoin yksinkertaisemmalta olisi tuo tekstin laatia vaikuttanut, jos olisi sanonut vain, että poliisi valvoo nopeuksia?

Jos meitä naurattaa, kun meidän esi-isämme lankesivat hienostelun ja keikaroinnin kiroihin ja puhuivat kriisikryyneistä, kun koettivat tehdä vaikutuksen, emme huomaa malkaa silmässämme, kun maanalaisen pysäköintihallin puomin luona oleva lipukeautomaatin näytöltä voi lukea ”suoritetaan lipun tulostamista”. Eihän siinä tehdä muuta kuin tulostetaan lippua, perkele.

Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa on jaettava erään opiskelijan taannoin kirkastama ajatus siitä, mikä merkitys metsällä on meille suomalaisille. Pitkän muun muassa paperi- ja puuteollisuutta käsittelevän esseen sijaan hän vastasi yhdellä virkkeellä: Me selvisimme sodasta, koska pystyimme piiloutumaan puunrunkojen taakse venäläisiltä.