Näin suomalaisuuden päivän
kunniaksi vähän kulttuuria.
Suomen kielen kuuteen
pakolliseen lukiokurssiin (kun siis on kyse toista kotimaista äidinkielenään puhuvien
opinnot) sisältävät kurssin, jossa käsitellään kielen syntyä, historiaa,
sukukieliä ja nykypäivää. Lisäksi tuo kurssi sisältää kurkistuksen teatterin,
elokuvien ja musiikin maailmaan unohtamatta maalaustaidetta, kuvanveistoa,
muotoilua ja arkkitehtuuria. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kurssissa
kahlataan läpi suomalainen kirjallisuus, ihan Agricolan ABC-kiriasta lähtien
(se todellakin kirjoitetaan noin).
Opiskelijat lukevat kurssin
aikana kasan katkelmia ja tekstinäytteitä, minkä lisäksi jokainen lukee yhden
romaanin kokonaan ja katsotaan jokin merkittävä suomalainen elokuva. Näiden
pohjalta sitten opiskelijapolot raapustavat ajatuksiaan opettajapolon luettavaksi.
Tässä muutama helmi:
Elokuvassa
on uskottavalla tavalla onnistuttu kuvailemaan 1940-luvun tapahtumia, vaikka se
tehtiin vasta 2005.
Jos saisin euron joka kerta, kun
luen opiskelijan kynästä (tai siis aivoista) lähteneen viisauden siitä, kuinka
ihmellistä on, että elokuvassa onnistutaan kuvaamaan aikaa, joka selkeästi
eroaa sen tekoajankohdasta, olisin aika varakas opettaja.
Välillä tulee mieleen kysäistä
näiltä kynäilijöiltä, miten ihmeessä on voitu tehdä leffoja vaikkapa Caesarista
ja Kleopatrasta tai jopa elokuvia, jotka sijoittuvat tulevaisuuteen.
Tässä seuraava viisaus oppilaan
luettua Veikko Huovisen kirjoittaman Veitikka-romaanin, joka kertoo Hitleristä:
Iäkkäämpien
ihmisten ei tulisi lukea sitä, sillä he voivat ymmärtää kaiken väärin, sillä he
eivät ole saaneet niin hyvää historianopetusta kuin me, jotka olemme käyneet
historian kolmoskurssin.
Voi sitä nuoruuden
kaikkivoipaisuutta ja uskoa siihen, että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen aivot
jollain tapaa surkastuvat, minkä vuoksi on suoranainen ihme, että
keski-ikäisten ylipäätään annetaan kulkea vapaana, ymmärrystä vailla. Tätä
käsitystä tukee pontevasti myös viimeinen esimerkkini, joka saa minut vakaasti
harkitsemaan nuorison sananvapauden rajoittamista lailla. Näin eräs isänmaan
toivo luettuaan Timo K Mukan romaanin Tabu:
Kirja
sopii teini-ikäisille, sillä siinä on paljon erotiikkaa, josta vanhemmat
ihmiset eivät ymmärrä mitään
I rest my case
