Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Puhelimessa XII

-  haloo?
-          mediatalosta Irma tässä hei, ja olitko ihan itse puhelimessa, no sepä hyvä kun semmosella asialla lähdin tässä tavoittelemaan, että olit vastannut verkossa kyselyymme, jossa voi voittaa lahjakortin.
-          ai olinko, en muista, mutta kiva kun voitin…
-          niin, eihän sitä kaikkea voi muistaa, soitan kuitenkin esittääkseni vielä pari lisäkysymystä: mikä seuraavista aihepiireistä kiinnostaa eniten, a: koti, b: matkustaminen, c: ajankohtaiset aiheet, d:..
-          öö, siis, mitä minä saan, kun olen vastannut lisäkysymyksiin?
-          minä kerron ihan kohta, kun olet vastannut. Mikä aihealue kiinnostaa eniten, a: koti, b: matkustaminen, c: ajan….
-          ei kun vastaa sinä ensiksi, mitä minä saan kun olen vastannut kysymyksiisi?
-          kerron sen ihan heti, kun olet vastannut, esitän vain neljä kysymystä. Ensimmäinen: mikä aihealue kiinnostaa eniten, a: koti, b: matkustaminen….
-          minä siis en saa tietää, mitä tulen saamaan vai saanko mitään ennen kuin olen vastannut kysymyksiin?
-          kuten sanoin, saat tietää ihan pian, kun vain valitset, mikä aihealue…

tuuttuuttuut….

Piristävää…tulinko keksineeksi ikiliikkujan vai luoneeni uuden filosofisen ongelman, johon ei ole vastausta, kysymyksen joka toistaa itseään, itseään, itseään, itseään….

ps: tunnin kuluttua soitti mediatalosta Sampo, joka kertoi minun ehkä voittaneen lahjakortin, jonka voisin saada, mikäli vastaisin pariin lisäkysymykseen. Päivän päästä soitti mediatalosta Merja. Vastasin puhelimeen kohteliaasti: Ei jumalauta voi olla totta….ja lopetin puhelun.

Ainoa kysymys, johon todellakin haluaisin vastauksen on:
a. eikö kukaan päivitä järjestelmään, että minulle on jo soitettu VAI
b. valikoituuko puhelinmyyjiksi vain erittäin sinnikkäitä tyyppejä VAI
c. ihan syntymävittuilijoita


perjantai 16. tammikuuta 2015

Puhelimessa XI


-          haloo…
-          ja se on Teittisenpoika kun soittaa täältä kirjamyyntitalosta ja mitenkäs se päivä on lähtenyt käyntiin siellä teilläpäin?
-          anteeksi kuinka?
-          Onko ilmoja pidellyt, taisi teilläkin olla aika tavalla pakkasta tänäaamuna…
-          siis nyt en ymmärrä…
-          Lukeeko rouva kirjoja?
-          Luen…mutta en ulkona pakkasessa, joten mitä sillä väliä, kuinka kylmä täällä juuri nyt on.
-          Meillä olisi nyt tarjolla uskomattomaan hintaan koko maailmankirjallisuuden klassikot, seitsemäntoistaosainen hieno erikoispainos, upea lisä sisustukseenne, sillä yhtenevät kirjanselkämykset luovat näyttävän kokonaisuuden ja toimivat katseenvangitsijana hyllyssänne ja loistavina keskustelunavauksina eri tilaisuuksissa…
-          Ensimmäiseen kysymykseesi: päiväni alku oli kiitos ihan hyvä, kunnes soititte ja toiseen kysymykseen: jos haluat tietää, minkälainen ilma täällä on, katso ulos ikkunasta tai ilmatieteen laitoksen sivuilta, kiitos soitosta…
-          jokaisessa osassa on hienoin neliväripainatuksin kuvitetut versiot maailmankirjallisuuden suurista teoksista…
-          minulla on kyllä ne kirjat, joita haluan lukea…
-          rouva hyvä, nämä ovatkin superteoksia, sillä jokaisessa osassa on vähintään neljä klassikkoa!
-          kyllä mahtaa olla paksuja niteitä nuo teidän osanne jos niihin mahtuu niin paljon?
-          ei suinkaan, sillä jokainen kirja on tiivistetty ja lyhennetty selkokielinen versio, joka näin nopeuttaa ja helpottaa kirjan lukemista. Pikavauhtia sivitykseen ja olette ennen kuin huomaattekaan täysin lukenut ja virtuoosi maailmankirjallisuuden suurista teoksista keskusteltaessa, häikäisette tiedollanne koko ystäväpiirinne!

tuuttuuttuut....


Vai että lyhennetyt ja selkeät versiot maailmankirjallisuuden klassikoista, lähettäkää nyt vielä kaupan päälle kaikki Sibeliuksen sinfoniat yhdellä levyllä, jokaisesta vain alkusoitto ja finaaliin viisi viimeistä tahtia, nokkahuilulla soitettuna yksinkertaisena versiona.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Puhelimessa X

-        Haloo
-         Lehtitalosta iltaa, olisikohan isäntä tavattavissa?
-         ei ole isäntää
-         anteeksi, siis tietojeni mukaan tämä numero olisi isännän käytössä
-         no kun ei ole
-         siis olette hiljattain eronnut?
-         en kyllä tietojeni mukaan, ellei sitten tänään aamun jälkeen ole tapahtunut jotain sillä rintamalla…eikä ole maatilaakaan
-         tuota…en ymmärrä
-         Pyysit puhelimeen isäntää, jollaista täällä ei ole, kun ei ole maataloakaan. Täällä asuu vain minä ja mieheni.

Kuulemiin.

Vai että isäntä, olenko minä sitten se emäntä? En ole koskaan tuntenut vetoa maatilan pyörittämiseen tai viljelyn harjoittamiseen.