Ja
niin on taas yksi koeviikko takana ja olen istunut nauttimassa isänmaan toivojemme
tuotoksia terveystiedon kokeen muodossa.
Klimakteria on siitä
mielenkiintoinen ilmiö, että mikäli ei ole aavistustakaan, mistä on kyse, on
parasta turvautua luovuuteen. Ei toisaalta ole kaukaa haettu, että termin
assosioi ilmastoon. Erään opiskelijan mukaan klimakteria on se ilmapiiri, joka vallitsee kaveripiirissä ja
jonka takia jos yksi tupakoi, kaveritkin alkavat polttaa. Vähän laajemman
määritelmän mukaan klimakteria on koko se
elämäntilanne, missä kukin juuri silloin on, tähän sisältyy niin elintavat kuin
omat mielipiteet. Kolmannen mielestä kyse on sellaisesta olotilasta, jossa uskaltaa vapaasti ilmaista
itseään.
Lähemmäksi oikeaa osui se
opiskelija, joka tiesi vastata tyhjentävän ympäripyöreästi: se on jokin kohtujuttu. Yhtä laajasti
vähän sinnepäin oli se vastaus, jossa tämä elämänvaihe
kohtaa meitä jokaista jossain vaiheessa 35 vuoden jälkeen. No niin no,
kyllähän se 50 tulee 35:n jälkeen….jossain vaiheessa.
Toisessa kysymyksessä pohdittiin
seksuaali-identiteettiä, ja erään opiskelijan mukaan transsukupuolinen henkilö
huomaa jonain päivänä, että hänen sukupuolielimensä
tuntuvat ulkopuolelta ihan erilaisilta kuin sisältä, minkä vuoksi asia täytyy
heti korjata kirurgisesti. Mietin vain, kummalta puolelta? Pannaanko
sisäpuoli samaan kuosiin kuin ulkopuoli vai päinvastoin.
Näinä lukuisina hetkinä tulee
miettineeksi, jälleen kerran, miten on onnistunut opetuksessaan. Terveystieto
on onneksi laaja aine ja näin ollen voin osoittaa syyttävää sormea esimerkiksi
uskonnon, biologian, ja filosofian opettajien suuntaan. Tällä kertaa historian
opettajalle terveisiä, että
1800-luvulla
ei tiedostettu hygienian merkitystä minkä vuoksi turvauduttiin mestauksiin.
