Maailmassa on kahdenlaisia
juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin
kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän
tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri,
koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.
Ne toiset ovatkin sitten luku
erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun
kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa
mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla
jorinoillaan.
Taustoitan asiaa hieman.
Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden
kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta,
tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset
kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen
selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät
sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti
kuuntelimme ja hymyilimme.
Hidastin hieman tavaroiden
pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia.
Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani
ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme
ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet
omassaan.
Kuka tahansa osaa vittuilla,
vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin
henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.
Totuuden nimessä minun on kyllä
tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja
olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.
Äijänketku jätti mainitsematta
syyn, miksi näin on käynyt.
Palataanpa ajassa taaksepäin.
Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että
me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan
panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana
peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden.
Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja
ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta
vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.
Minulla siis olisi raskauttavia
todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän
häiritsisi minua enää.
Ai miksi sitten lopetimme sen
tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli
kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi
yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla
inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että
oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan
kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.
Toisen naapurin kerrottua tästä
nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika
kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä,
ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä
rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa
niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää
ostoksensa ja poistuu kaupasta.
