Vanhenemisen sietämätön keveys

Jokainen, joka on viettänyt aikaa yhteismajoituksessa, huomaa ennemmin tai myöhemmin, että tavalliset häveliäisyystavat karisevat. Hyvänä esimerkkinä tästä on sairaala, jossa ventovieraan huonetoverin kanssa tulee jaettua suolen ja rakon toiminta tai pohdittua näiden toimimattomuutta. Huonetoverin kuorsaus pitää sinua hereillä tai sitten nukut makeasti kuorsaten pitäen muita valveilla yön hiljaisina tunteina. Jos sattuu olemaan niin onnekas, että huoneessa on useita, ei kukaan voi varmuudella tietää, keneltä karkasi, kun ilmassa alkaa leijailla suokaasua muistuttava lemu.

Keskimmäinen poikani työskentelee vanhusten vuodeosastolla. Hän itse oli syönyt tukevan lounaan, joka pani suolessa olevan kaasun liikkeelle. Kun tarve keventää tätä taakkaa kävi hetki hetkeltä ilmeisemmäksi ja käytävässä ei kehdannut pieraista, hän nokkelana keksi ratkaisun. Lähellä oli yhden hengen huone, jonka asukki, vuoteenomana makaava puolikuuro vanhus, useimmiten torkkui.

Poikani astui huoneeseen ja sulki oven perässään, minkä jälkeen oli helpottavaa rentoutua. Hiljaisen huoneen täytti kumea törähdys, jota seurasi parin sekunnin hiljaisuus.

Hetken päästä vuoteen pohjalta kuului vanhuksen ääni:

-         olitko se sinä vai minä?

Poikani ei keksinyt muuta vastattavaa kuin sopertaa, ettei ollut ihan varma.

Yksinkertaisuus on kaunista

Lasten suusta kuullaan se totuus, joka parhaimmillaan on maailman selkeää havainnoimista ja asioiden näkemistä taidolla, jonka me aikuiset niin monesti olemme kadottaneet.

Opetin taannoin viisivuotiasta lastani olemaan ihmisten ilmoilla. Käytöstavat eivät aina pysyneet tuoreessa muistissa, joten lapsi osoitteli innokkaasti sormellaan vähän kaikkea näkemäänsä. Koetin opastaa häntä sanomalla, että ei saa osoitella sormella, se on rumaa. Lapseni totesi ihmetellen, että milläs sitä sitten osoittaa, jos ei sormella?

Nerokas kysymys sai minut sanattomaksi ja ilmoitin lapselleni, että palataan asiaan kotona.

Toisaalta asioiden liika yksinkertaistaminen ei aina ole paikallaan. Erään kerran opiskelijan piti kirjoittaa esseevastaus terveystiedon kokeessa.

Kysymys kuului seuraavasti:

Olet vastuussa työpaikan ergonomiasta, mitä asioita sinun tulee ajatella/ottaa huomioon?

Vastaus oli puserrettu yhteen lauseeseen:

Minun pitäisi ajatella ergonomiaa.

No shit Sherlock, kiteytyksestä huolimatta tällä vastauksella ei herunut pisteen pistettä.

Jalkapallo – äiti –sanakirja III

Rauha

Jalkapallo on nykyään tavallinen harrastus myös tyttöjen parissa. Uutuutena on sekajoukkueet, sillä poikien pelissä kaikuu tuon tuostakin Rauha-huudot, valmentaja kiljuu kurkku suorana, mutta Rauha ei vastaa eikä näytä muuttavan pelitapaansa, sillä valmentajan on jatkuvasti huudettava häntä nimeltä. Kummallisinta on, että vaikka kuinka pinnistelisin, en kykene erottamaan sitä yhtä tyttöä poikien joukosta, niin samanlaisilta he peliasuissaan näyttävät.

Laatikko tai boksi

Kumpaakaan ei kentällä ole, vaikka syöttöjen kerrotaan yltäneen boksiin asti. Maalivahdin sanotaan pysyttelevän boksissaan, eikä tätä pelin aikana montaa kertaa sanota tulevan ulos boksistaan. Vrt. kaappi. Sitäkään ei ole olemassa, vaikka siitä monen sanotaan ulos tulleenkin.

Valkku

Jokaista porukkaa ohjaa virallisesti yksi henkilö, valkku. Lempinimi on johdettu pitemmästä valmentaja-sanasta. Saamme olla kiitollisia, ettei tämän toimijan nimitys ole ’mulmentaja’ sillä nappulafutiksessa joukkueen suu olisi pestävä jatkuvasti saippualla. Toisaalta termi on jo käytössä, sillä vastustajan valmentaja on ainakin osan kentän laidalla kannustavien vanhempien mielestä pesunkestävä mulmentaja.

Puhelimessa IX

-…ja sitten laskun maksettuanne saatte digitaalisen kosteusmittarin tai vaihtoehtoisesti gramman tuhanneosat ilmaisevan keittiövaakan..

- Mitä, onko tämä se sama, joka soitti äsken?

- Kyllä, minun oli soitettava uudestaan, kun puhelu jostain syystä katkesi ennen kuin ehdin sanoa sanottavani.

- Mutta enkö minä hyvin yksiselitteisesti ilmaissut, että molempien aikaa säästääksemme ei kannata viedä myyntipuhetta loppuun, en tilaan mitään.

- mutta jos saatte kuulla tarjouksemme loppuun asti, niin voi olla, että muutatte mielenne. Eli nopean tilaajan etuna käsipyyhkeiden ja vapaavalintaisen tilaajalahjan lisäksi lisäetuna mullistavat tavaralahjat, mikäli saatte hyvän ystävänkin tilaamaan lehtemme ja ystävälle tilaajalahjana kuukauden lehdet kaupan päälle…

- minulla ei ole ystäviä….kuulemiin

tuuttuuttuuu…

…ja jos olisi, sanoisin irti ystävyyden, mikäli he tilaisivat lehden ilmaisen tilaajalahjan toivossa.

Puhelimessa VIII

-          Haloo, meillä kotona!

-          Päivää, olisikohan miehenne kotona, täällä puhuu lehtitalosta Erja Vihko, meillä olisi nyt sellainen automiesten tarjous, joka varmasti kiinnostaa.

-          Tuota, mieheni ei ole automies...

-          Ai henkisen alan miehiä, mites olisi tuo Bittinörtti, siitä hän varmaan iloitsisi!

-          No ei oikein siitäkään, hän nimittäin ei ymmärrä tietokoneista paljoakaan, hän on humanisti.

-          No olisitte heti sanonut että hän uskoo humanoideihin, meillä on nimittäin vielä tämän kuun ajan erikoistarjous horoskoopeista ja astrologiasta kiinnostuneille.

-          Hän kyllä on kiinnostunut enemmän maanpäällisistä tapahtumista…

-          Nyt minä tiedän, Pyydystä ja Nylje –erälehteen ovat kaikki tilaajat olleet hyvin tyytyväisiä. Tai sitten Intti-lehti.

-          Ei eläimistä, ei metsästyksestä, eikä armeijasta, vaan hengen kulttuurista, aivovoimistelusta ja sen semmoisesta, antiikin Kreikka ja filosofit ovat sydäntä lähellä.

-          Sittenhän hänelle sopii kuin nakutettu Urheiluhullu, nyt siitäkin saadaan varmaan hyvä paketti aikaiseksi.

Tuuttuuttuut....

…haloo, miksi ei urheilulehti kelvannut, eikös olympialaiset järjestetty Kreikassa, ainakin joskus?