Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

tiistai 1. marraskuuta 2016

TGIN


Tammikuussa pitää toteuttaa uudenvuoden lupaukset, aloittaa alusta, laihduttaa, tehdä ruokaremontti ja aloittaa kuntoileminen.
Helmikuussa on hiihdettävä hangilla tai vaihtoehtoisesti matkustettava etelään. Jos taas kuuluu niihin, joka ei tee kumpaakaan, joutuu käyttämään kaiken aikansa peitelläkseen sitä tosiseikkaa, ettei tee kumpaakaan.
Maalis- ja huhtikuussa on vietettävä pääsiäistä ja valmistauduttava kesään istuttamalla ensimmäiset kesäkukat, koulittava taimia ja kasteltava niitä. On myös vaihdettava sisustustekstiilit talven jäljiltä vaaleisiin ja heleisiin. Rantakuntoon päästäkseen on jumpattava, hankittava keinorusketus ja vahattava kaikki ihopoimut.
Viimeistään toukokuussa on leikattava omenapuut, joita ei ehtinyt huhtikuussa leikata, kun oli niin paljon muuta, siistittävä piha, pestävä ikkunat, puunattava ulkokalusteet ja samalla ehtiä nauttia joka hetkestä, sillä kevät etenee niin nopeasti, ettei muuten ehdi perässä.
Kesäkuussa viimeistään on suunniteltava kesän ohjelma, sukulaisvierailut ja tiedettävä missä ja miten viettää juhannuksen. On hankittava kesäkukat, uudet pihakalusteet tai vähintäänkin päivitettävä vanhat uusilla tekstiileillä.
Heinäkuussa on pakko rentoutua. Siinä sivussa on kuitenkin muistettava matkailla kotimaassa, nauttia sesongin herkuista, ongittava, pidettävä puutarha tiptop-kunnossa, valvottava valoisat kesäyöt ja herättävä aikaisin ettei missaa kesäaamujen auringonnousuja ja kasteessa kimmeltäviä hämähäkinseittejä. Kaikki tämä pitää myös muistaa ikuistaa kameralla. Samalla kypsyvät mansikat, joita pitää saada pakkaseen ämpärisotalla. Tietenkin itsepoimittuina.
Elokuussa on pakko järjestää mökkikauden päättäjäiset, nautittava samettisista illoista kirjavien lyhtyjen loisteessa ja korjattava talteen kesän satoa. Samalla on tehtävä ryhtiliike ja palattava arkeen. Mustikkametsässä on käytävä hirvikärpäsistä huolimatta.
Viimeistään syyskuussa on kunnostettava piha talvea varten, öljyttävä kaikki työkalut, tyhjennettävä vesiletkut. Haravoinnista pitää potea huonoa omaatuntoa: jos haravoi, ei jätä tärkeää kasvuvoimaa nurmikolle, jos ei haravoi, aiheuttaa nurmikolleen jääpoltteen ja homekuoleman. Rännit on putsattava ja hiirenkolot tilkittävä. Jossain välissä pitää sienestää ja korjata talteen syksyn sato.
Lokakuussa suku pitää kutsua pyhäinpäivän viettoon, koti on koristeltava syksyn lämpimin värein. Syksyn kuulaankirpeät ruskaretket tallennetaan kameralla, jälleen kerran. Pitää pestä ja pakata lämpimän kelin vaatetus talvisäilöön ja viimeistään nyt varautua talveen: hilloa, sylttyä ja mehusta. Kuivata ja kalttaa.
Joulukuussa on ostettava lahjoja, mietittävä kodintekstiilejä, siivottava jouluksi. Lähetettävä kortit, vietettävä pikkujoulua. Hiljennyttävä adventteina. On tapailtava joululaulujen sanoja, kudottava sukkaa, rauhoituttava nauttimaan samalla kun taas kerran polttaa sormensa rakoille piparkakkutaloa kokoon liimatessaan.
Marraskuu. Vuoden paras kuukausi. On pimeää ja tihkuista. Ketään ei kiinnosta, millaisessa kunnossa kotini on. Heijastavatko pienet sisustusyksityiskohdat kauden värejä ja tunnelmaa. Pimeässä ei näy, kuinka pöly kerääntyy nurkkiin, kuinka ikkunat ovat likaiset. Marraskuussa ei tarvitse tehdä mitään. Laihduttamista ei kannata aloittaa, sillä ehtiihän sitä jälleen tammikuussa. Marraskuu on armollinen, pyyteetön, anteeksiantava.
Thank God it’s November.