Kiitos ja anteeksi

Maailmassa on kahdenlaisia juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri, koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.

Ne toiset ovatkin sitten luku erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla jorinoillaan.

Taustoitan asiaa hieman. Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta, tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti kuuntelimme ja hymyilimme.

Hidastin hieman tavaroiden pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia. Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet omassaan.

Kuka tahansa osaa vittuilla, vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.

Totuuden nimessä minun on kyllä tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.

Äijänketku jätti mainitsematta syyn, miksi näin on käynyt.

Palataanpa ajassa taaksepäin. Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden. Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.

Minulla siis olisi raskauttavia todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän häiritsisi minua enää.

Ai miksi sitten lopetimme sen tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.

Toisen naapurin kerrottua tästä nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä, ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää ostoksensa ja poistuu kaupasta.

Vanhemmat

Heinäkuun iltapäivän tunteina katu tyhjenee. Viimeisinkin kauppa sulkee ovensa ja lomailijat ovat olleet tiessään jo ajat. Silti isä ja äiti ovat hermostuneita, kun leikin kadulla. Kuulen äidin äänen jostain takaviistosta ja käännyn katsomaan. Kumpikin tuijottaa minua herkeämättä. Isä kävelee hermostuneesti edestakaisin. Hän komentaa joka toisella kierroksella minua varomaan autoja. Äiti ei malta lainkaan, vaan pajattaa irrottamatta katsettaan.

Jatkan kotikadun tutkimista. Sen asfaltti on lämmin ja kun siristää silmiään ja kääntelee päätään, sen pinta kimmeltää kauniisti. Lätäkön reunassa lilluu kastemato ja nostan sen varovasti vedestä. Se ei liiku vaan roikkuu velttona

Siskot ja veljet eivät uskalla mukaan vaan tottelevat isää ja äitiä. Näen veljen pään jostain korkealta, kun se kurottaa kaulaansa nähdäkseen minut paremmin.

Vasen oikea, vasen oikea. Asfaltti tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Parkkiruutujen etuosasta, pitkien valkoisten jälkien keskeltä löytyy tummia läiskiä. Ne ovat tahmeita. Ne haisevat pistävälle eikä tunnut kivalta, kun jalkoihin tarttuu mönjää. Mönjään tarttuu pieniä kiviä ja joka askel rahisee jännästi alustaan.

Jostain kuuluu kovempaa rahinaa. Äiti huutaa taas kuin ei olisi parempaa tekemistä. Osaan minä varoa. Rahina kovenee ja kolme nopeaa, isoa sujahtaa ohi. Kovempi rahahdus kun ne pysähtyvät samalla kääntyen. Ne tulevat takaisin. Ne ovat tässä. Äiti huutaa, isä karjuu.

Jalanpohjat tarttuvat alustaan. Vasen oikea. Hyppy hyppy, en pääse nopeampaa. Huudan äitiä, isää auttamaan. Isot, pyöreät, metallit, vilistävät tikut, ympäri, ympäri.

En ymmärrä huutoja, ota se kiinni, älä päästä karkuun.

Koetan tehdä itseni isoksi, levitän joka suuntaan, isken sinne, tänne. Ei ne usko. Hypähtävät taaksepäin kun yritän purra.

Kolahdus, kilahdus, kalahdus. Jostain lentää kivi. Toinen. Äiti huutaa, isä kiljuu. Väistä, juokse. En näe enää veljen päätä kurottamassa katonreunan yli. Isä yrittää tulla auttamaan, mutta jää kaartelemaan yläpuolelle.

Se osui leukaan. Suu jää auki vaikka ääni on muuttunut korinaksi. En saa leukoja vastakkain, sattuu. Jotain lämmintä valuu. Olen kuin kastemato hukkuneena lammikkoon. Rento.

Tuuli pörryyttää päälaen ohutta nukkaa. Silmät melkein ummessa ja katse alkaa kuivahtaa. Pään alla asfaltti tahmea punaisesta nesteestä, joka tummuu auringossa.

Oliko kivaa, äiti kysyy kuullessaan oven kalahtavan takanani. Onko nälkä?

En vastaa, vaikka on. Koko päivän kolmestaan, pyörällä kesäloman tylsää päivää kuluttamassa. Ei mitään tekemistä.

Äiti kattaa lasin maitoa ja voileivät keittiön pöytään, käskee pesemään kädet ja istumaan. Hän pörröttää hikistä tukkaa päälaellani. Mitä teitte, keksittekö jotain kivaa?

Maidosta heijastuu silmä, kun nostan lasin juodakseni. Näkkileipä rahisee kuin sora pyöränkumien alla ja juustosta muovautuu pallo, iso kuin kivi, eikä tahdo mennä alas.

Avoimesta ikkunasta kuuluu katolla pesivien lokkien ääni.

Kesärukous

Kunpa kesällä olisi aurinkoa ja lämmintä

Tai jos ei aurinkoa, niin ainakin lämmintä

ja jos ei lämmintä, niin ainakin poutaa ja tyyntä

ja jos tuulee, niin ei ainakaan sataisi

ja jos sataa, niin ei ainakaan koko ajan

ja vaikka sataisikin niin ei ainakaan lunta

voi kun edes olisi yksi päivä kesää...

…ja hitot, ei tätä kukaan kuule tai jos kuulee, niin ei kuuntele...

ehkä on paras koettaa uudestaan vuoden päästä....

Ekotekojen sietämätön dilemma

Yksi keskeisiä teemoja monissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on kestävä kulutus, eettisyys ostopäätöksissä ja ekologiset päätökset. Eli kiteyttäen se, miten tämä maapallo kestäisi meitä ihmisiä. Riittävätkö ehtyvät luonnonvaramme, miten maapallomme ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena ja miten ekosysteemimme kestää kaiken sen jätteen, jota tuotamme.

Tapanani on kysyä, mistä kukin olisi valmis luopumaan kantaakseen kortensa kekoon. Pieniä ekotekoja pohtiessamme moni sanoo alkaneensa harkita muun muassa pienien muovipussien käyttämistä tai niiden käyttämättä jättämistä. Ekovinkkeinä moni mainitsee, että esimerkiksi banaaneja on aivan älytöntä laittaa kaupan vihannesosastolla mihinkään pussiin, onhan niillä suojanaan paksut kuoret ja punnituslapun saa näppärästi liimattua siihen kylkeen.

Isompia asioita pohtiessamme kysäisen ryhmältä, että jos leikittäisiin ajatuksella, mistä olisit valmis luopumaan kokonaan, sähköstä, yksityisautoilusta, lentomatkailusta? Tämä herättää jo paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Olen monesti kuullut sanottavan, että testosteroni vähentäisi sosiaalista sinisilmäisyyttä, mutta aika veikeällä tavalla ajattelee se nuorukainen, joka sanoi voivansa luopua telkkarista. Kun kysyin, miten hän tähän päätyi, hän vastasi, että sitä voi katsoa tietokoneelta. Nythän sinä et tee muuta kuin korvaat yhden laitteen toisella, totesin hänelle ja kehotin miettimään vähän ankarammin.

Toinen sanoi voivansa luopua kokonaan lihan syönnistä. Tämä oli oiva ehdotus etenkin kun kyse oli henkilöstä, joka ei ollut vegaani tai edes kasvissyöjä.

Tämän ehdotuksen kuultuaan toinen opiskelija näytti pohtivan hetken, minkä jälkeen tytön ilme kertoi hänen oivaltaneen jotain ja hän viittasi:

-        Mutta jos kaikki luopuisivat lihan syönnistä siitä syntyisi uusi ongelma, hän todisti ilmeisen tyytyväisenä oivallukseensa

-       mikä se olisi, kysäisin hämmentyneenä ja odottavaisena, sillä en ollut tullut ajatelleeksi mitään ongelmaa, joka tästä voisi syntyä

Tyttö jatkoi:

-        niin, mitä me sitten tehtäisi kaikille niille eläimille?

Löin ajatuksissani kämmenelläni otsaani….

Enkelihoitoa

Taas on se aika vuodesta, jolloin saa viettää ratkiriemukkaita hetkiä opiskelijoiden vastausten parissa. Ja koska en ole itsekäs ihminen, jaan nämä riemun hetket kanssanne.

Opiskelijoiden piti kirjoittaa esseevastaus, joka käsitteli lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Olin varma, että pisteitä ropisisi jokaiselle ja runsaasti, sillä kysymys oli mielestäni helppo ja selkeä. Täytyy myöntää, että tiedoissani on ollut aukkoja, sillä en tiennyt, että niiden sivuvaikutuksena on muun muassa tärinä, vapina tai mielialan lasku. Liikakäyttö on kuitenkin estettävissä tehokkaasti lainsäädännön avulla ja poliisivoimin. Lääkkeillä on myös ikäraja, jota ei saa ylittää, koska voi saada uusia ongelmia entisten lisäksi. Hyvä tietää, että syön lääkkeeni ennen tuon ikärajan saavuttamista, mikä se sitten onkaan. Lääkkeisiin ei pitäisi turvautua turhaan vaan pitää odottaa ja antaa kehon tehdä taikojaan, sillä antibioottiresistenssin saatuaan sitä tulee immuuniksi antibiooteille ja pelkän kuumelääkkeen voimalla pääsee ihan hyvin töihin. Entisaikaan käytettiin eri rohtoja, kuten kannabista, josta on kuitenkin viimeaikoina tullut kulttuurikasvi.

Kielteisenä ilmiönä mainittiin se, että lääkärit myyvät lääkkeitä suoraan sairaalan varastosta, mikä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Toinen esimerkki lääkkeiden huonosta käytöstä on, kun niitä määrätään johonkin itseaiheutettuun, kuten sukupuolitautiin, josta saa syyttää vain itseään. Tarkoituksenmukaisesta käytöstä mainittiin muun muassa amfetamiinin käyttö kuolemansairaan terminaalihoidossa. Toisaalta lääkkeitä ei saisi käyttää eutanasiaan, sillä eikös jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden? Lääkkeitä kehitettäessä niitä pitäisi muistaa testata pienillä jyrsijöillä, vaikka se ei aina takaa niiden turvallisuutta, kuten narkolepsia hyvin todisti.

Toisessa kysymyksessä oli esitetty taulukon avulla eliniänodotuksen kasvu 1970-luvulta meidän päiviimme ja kokelaiden tuli osata pohtia, mistä tämä kasvu mahdollisesti johtui ja mikä selittäisi miesten ja naisten eron. Eräs kokelas oli pannut merkille pienen notkahduksen nousevassa kurvissa 1980-90-lukujen paikkeilla ja totesi, että tuolloin eliniän kasvu taantui, sillä aikakausi oli vauhdikasta ja liikkeellä oli paljon huumeita. Moni aloitti vastauksensa kommentoimalla käyrän alkupäätä. Yksi totesi, että 1970-luvulla lisääntynyt puhtaus synnytyksissä on mahdollistanyut terveiden lasten syntymisen. Tunnen itseni kyllä aika vanhaksi, sillä tuo vuosikymmen vaikutti vastausten perusteella olevan nykynuorelle yhtä kaukana kuin 1700-luku minulle. Enkä kyllä muista, että ajat olisivat olleet niin huonot, että ihmisten piti säästää eikä ollut rahaa ruokaan, sillä sadot olivat huonot ja ilmastonmuutoskin vaikutti, vaikkei ollut mitään luonnonmullistuksia, kuten etenkin vuosina 1990-2005, jolloin näistä huolimatta syntyi terveitä lapsia.

Tupakointi on vähentynyt etenkin 1970-luvulla, mikä vaikutti miesten potenssiongelmaan ja heidän oli nyt helpompi hankkia biologisia lapsia.

Miesten ja naisten odotetun eliniän ero selittyy sillä, että 1970-luvulla naiste olivat kotona ja miehet töissä, idea syntyi 1920 (!) luvulla ja on ollut käytössä sen jälkeen. Tästä johtuen miehet olivat kontaktissa ulkomaailmaan, altistuivat taudeilla ja kuolivat niihin. Miesten ja naisten eron kaveneminen selittyykin näin ollen niin, että tasa-arvon myötä miehet ovat siirtyneet naisten töihin.

Mielenkiintoista oli myös lukea, mitä tukimuotoja yhteiskunta tarjoaa vanhemmuuden tueksi. Yksi kokelas tiesi, että yhteiskunnan tarjoamalla tuella edulliset ja vähän kalliimmat raskaustestit on saatu kaikkien ulottuville, sillä niitähän saa jokaisesta Salesta ja Siwasta. Ennen lapsen syntymää järjestetään kursseja, joilla tuleville vanhemmille opetetaan ei pelkästään vaippojen vaihtoa vaan myös hiusten letitystä. Ja jos ei omin avuin tule raskaaksi lääkäri voi ruiskuttaa naiseen tuntemattomia siittiöitä. Kuulostaa siltä, että ensisänkynä käytettävä äitiyspakkauslaatikko, on joidenkin kohdalla toimitettu ilmatiiviin kannen kera.

PS: muistakaa kaikki horoskooppeihin ja muihin uskovat, että pysytte loitolla enkelihoidoidoista eli eutanasiasta,  sillä se ei ole laillinen Suomessa.

Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.

Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.

Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.

Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.

Puhelimessa VIII

-          haloo, mitä asia koskee?

-          niin, täällä paikalliselta sähköntoimittajalta soitellaan, iltaa

-          iltaa..

-          haluaisin esittää kysymyksiä, jos rouvalla olisi hieman aikaa

-          no, ei oikeastaan, mutta jos tämän kerran (kun kerran omasta sähkölaitoksesta soitetaan, ehkäpä saamme jotain alennusta, ajattelin toivekkaana)

-          kuinka isossa asunnossa asutte, kuinka monta asukasta tällä hetkellä kotona asuu, montako kertaa viikossa pesette pyykkiä, entäpä astianpesukone, pyykinkuivausrumpu, onko sähkökiuas…

-          siis eikö nämä ole siellä teidän tiedoissa?

-          ei rouva hyvä, kun ajattelimme, että antaisitte meidän kilpailuttaa nykyisen sopimuksenne puolestanne ja vaihtaisitte sitten sähköntoimittajaa

-          häh? (nyt mun pää räjähtää, tämä on kuin paluu tulevaisuuteen, yhtä sekavaa)

-          niin ja meillä on uusille asiakkalle vielä vaihtotarjouksena 10 prosentin alennus ensimmäisen vuoden laskuihin

-          oi kiva, tämähän koskee varmaan myös meitä vanhoja asiakkaita, kun kerran meille soitetaan?

-          e-ei (änkytystä) vaan ..siis me soitamme vain sellaisille, jotka eivät ole meidän asiakkaitamme

-          ei taida vasen käsi tietää mitä oikea tekee, hyvää päivänjatkoa

tuuttuuttuut

Kuinka voi olla mahdollista, että energian toimittaminen on annettu yritykselle, jolla ei ole hajuakaan, kenelle he sitä johtoa pitkin syöttävät? En ole aikaisemmin ajatellut vaihtavani yhtiötä, mutta nyt se kyllä juolahti mieleen…etenkin jos jostain muualta saisi uutena asiakkaana vähän alennusta.