Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

lauantai 9. elokuuta 2014

Jalkapallo – äiti –sanakirja VII

 Kakkospallo
Selostaja sanoo tuon tuostakin, ettei joku ehtinyt kakkospalloon. Työnantajana kyllä huolestuisin, sillä mikäli selostaja näkee pallon kahtena, on kyllä kiikarit ehtineet tyhjentyä. Luulin siitä vierähtänen jo tovin, kun selostamoon otettiin täydet kisakiikarit mukaan.
Kentän ulkopuolella kuulee puhuttavan kakkosvaihtoehdosta, joka on sitä ykköstä selkeästi huonompi. Jos kakkospalloa yrittää ymmärtää tämän avulla, tarkoittaa se sitä, että pelaaja tyytyy siihen huonompaan vaihtoehtoon, mikä tietenkin pelin voittamisen kannalta on täysin järjenvastainen valinta.

Kädestä pitäminen
Nappulafutiksessa pelinohjaaja voi varoituksen sijaan antaa pelaajalle hienosta käytöksestä vihreän kortin. Tällä tavoin kannustetaan jatkamaan hyvää käytöstä. Kun siirrytään pelaamaan ihan tosissaan, ei hyvästä käytöksestä enää palkita, vaan siitä aivan yllättäen rangaistaan. Niinkin hieno ja kaunis ele kuin kädestä pitäminen saa tuomarin viheltämään pilliin ja pahimmassa tapauksessa vilauttamaan keltaista korttia eli antamaan varoituksen.
Eikö mummi aikoinaan silittänyt pientä tuomarinalkua riittävästi, kun se ei lainkaan kestä sitä, että toisilla on mukavaa?

Siivota
Kentällä on selkeä järjestyksenpito, puolustajat siivoavat rangaistusalueen, maalinvahti maalinedustan. Mutta mahtaa olla sottaista muualla kentällä, sillä en ole koskaan kuullut keskikentän siivoamisesta. Toisaalta, miksi sitä pitää siivota, jos ei kukaan sitä sotke.
Hämmentävää on myös se, että siivoaminen pitää tapahtua pelin aikana, ei sen jälkeen. Ei meillä ainakaan siivota juhlien kuluessa vaan vasta pippaloiden päätyttyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti