Kiitos ja anteeksi

Maailmassa on kahdenlaisia juttuja, on niitä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja niitä toisia. Ensimainittuihin kuuluvat vaikkapa sieninimistö tai hassujen kukannimien mantramainen toistelu. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa närvänä, rätvänä, tupasruikka, pärskäjuuri, koirankusiruoho, tähkä-ärviä ja haarapalpakko.

Ne toiset ovatkin sitten luku erikseen. Tässä päivänä eräänä mätin kaupan kassalla ostoksiani kassiin, kun kuulin läheltä tutun äänen. Naapurissamme asuva tupajäärä häiritsi tapansa mukaan kahvilan pöydässä istuvia hyvänpäiväntuttuja jonninjoutavilla jorinoillaan.

Taustoitan asiaa hieman. Muutettuamme naapurustoon koetimme heti tehdä tuttavuutta lähimpien naapureiden kanssa. Rajanaapurimme, keski-iän kypsemmällä puolella oleva pariskunta, tarjosi auliisti neuvojaan siitä, miten tässä kuuluu asustella ja millaiset kirjoittamattomat säännöt meidän tulisi hallita. Saimme myös yksityiskohtaisen selonteon siitä, miten kamalia edelliset asukit olivat olleet kun he tekivät sitä ja tätä ja jättivät tekemättä kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä. Kohteliaasti kuuntelimme ja hymyilimme.

Hidastin hieman tavaroiden pakkaamistani, kun korvani nappasivat keskustelusta liiankin tuttuja katkelmia. Äijänkäppänä puhui naapureistaan, eli meistä. Sen hetken siinä kuunneltuani ehdin kuulla, kuinka outoja olemme, kun emme esimerkiksi tervehdi. Ja puhumme ruotsia. Ja olemme jo neljännet asukkaat, kun he ovat alusta asti asuneet omassaan.

Kuka tahansa osaa vittuilla, vaikeampaa on olla nätisti toisten kanssa, mietin ja nappasin ostokseni, vedin henkeä ja kiitin itseäni ulos päästyäni, että kykenin olemaan hiljaa.

Totuuden nimessä minun on kyllä tunnustettava, että puhumme ruotsia ja olemme neljännet asukkaat talossamme. Ja olen lopettanut heidän tervehtimisensä vuosia sitten.

Äijänketku jätti mainitsematta syyn, miksi näin on käynyt.

Palataanpa ajassa taaksepäin. Olimme asustaneet heidän naapureinaan vain tovin, kun he panivat merkille, että me emme totelleet kaikkia heidän toiveiksi pukemiaan vaatimuksia. Sen sijaan panimme hämmentyineinä merkille, että kesäisin tuolla käppänällä oli tapana peseytyä pihassaan sadevedellä, ihan ilkimulki siinä ämpärillä äyskäröiden. Illan hämärtyessä hän kipitteli milloin mistäkin näpistelemässä lastauslavoja ja muuta polttopuuksi kelpaavaa. Ja saman hämärän turvin hän nosti pihakaivosta vettä kantaakseen sen sisälle. Viimemainittu varsinkin on kiellettyä.

Minulla siis olisi raskauttavia todisteita, millä vetää käkättimeen tuota naapuruston ruttopaisetta, mikäli hän häiritsisi minua enää.

Ai miksi sitten lopetimme sen tervehtimisen? No siksi, että ensimmäisenä kesänämme tuo limanuljaska oli kulkenut ympäri naapurustoa keräämässä listaan nimiä, jotta meidät saisi yhteistuumin häädetyksi, sillä me kuulemma teimme kiusaa heille tilaamalla inkontinenssivaippoja heidän nimissään. Kurpalle ei juolahtanut mieleen, että oli jo siinä iässä, että mainostajat lähettävät kotiin kokeilukappaleen, aivan kuin lapsiperheet saavat uuden vaippamallin tultua ilmaisia näytteitä.

Toisen naapurin kerrottua tästä nimienkeruusta mittani oli täysi. Harpoin naapuriin, tein selkeällä (ja aika kovalla) äänellä selväksi, että mikäli heistä jompikumpi puhuu meistä, ajattelee meitä tai tavaa nimeämme puoliväliä pitemmälle, tekisin heistä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja parjauksesta. Viesti meni perille jopa niin hyvin, että joka kerta osuessamme kauppaan samaan aikaan naapurinrouva jättää ostoksensa ja poistuu kaupasta.