Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Moderni sateenkaariperhe

Kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen perheeseen sattuu syntymään, kenet valikoituvat vanhemmiksi ja mitä syntymälahjakseen saa. Jotkut voivat saada kaksikielisyyden, kuten meidän perheessämme, jossa mieheni äidinkieli on ruotsi.
Minun lapsuudessani ei voinut olla avoimesti suhteessa rakastamaansa henkilöön, mikäli tämä oli samaa sukupuolta. Kahden isän tai äidin perhettä karsastettiin ja oltiin varmoja, että lapsesta kasvaa kieroutunut. Ainakin taipumuksen sanottiin periytyvän, mikä sinänsä kuulostaa jännältä teorialta, sillä mistähän homot sen sitten ovat perineet, omilta vanhemmiltaan?
Itselläni on omakohtaista kokemusta molemmista perheistä. Mieheni ja minä kasvatimme neljä vanhinta lastamme jakaen lastenhoidon ja vuorotellessamme kotihenkilön roolissa. Kuopuksemme kasvoi kuitenkin kahden äidin perheessä.
Monien tutkijoiden ja viisaiden mukaan äiti on varhaislapsuudessa taaperon tärkein henkilö, isän roolia lainkaan väheksymättä. Mieheni oli pakahtua ylpeydestä saatuaan tuon arvonimen, kun kuopuksemme kutsui minua ”äiti” ja miestäni ”mamma”.
Emme halunneet korjata tätä liikuttavaa tapaa, vaikkakin sitä joutui monesti julkisuudessa selittelemään, kun poika kirkkain silmin kertoi perheestään, jossa on äiti, mamma ja neljä sisarusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti