Kukaan meistä ei voi vaikuttaa
siihen, millaiseen perheeseen sattuu syntymään, kenet valikoituvat vanhemmiksi
ja mitä syntymälahjakseen saa. Jotkut voivat saada kaksikielisyyden, kuten
meidän perheessämme, jossa mieheni äidinkieli on ruotsi.
Minun lapsuudessani ei voinut
olla avoimesti suhteessa rakastamaansa henkilöön, mikäli tämä oli samaa
sukupuolta. Kahden isän tai äidin perhettä karsastettiin ja oltiin varmoja,
että lapsesta kasvaa kieroutunut. Ainakin taipumuksen sanottiin periytyvän,
mikä sinänsä kuulostaa jännältä teorialta, sillä mistähän homot sen sitten ovat
perineet, omilta vanhemmiltaan?
Itselläni on omakohtaista
kokemusta molemmista perheistä. Mieheni ja minä kasvatimme neljä vanhinta lastamme
jakaen lastenhoidon ja vuorotellessamme kotihenkilön roolissa. Kuopuksemme
kasvoi kuitenkin kahden äidin perheessä.
Monien tutkijoiden ja viisaiden
mukaan äiti on varhaislapsuudessa taaperon tärkein henkilö, isän roolia
lainkaan väheksymättä. Mieheni oli pakahtua ylpeydestä saatuaan tuon arvonimen,
kun kuopuksemme kutsui minua ”äiti” ja miestäni ”mamma”.
Emme halunneet korjata tätä
liikuttavaa tapaa, vaikkakin sitä joutui monesti julkisuudessa selittelemään,
kun poika kirkkain silmin kertoi perheestään, jossa on äiti, mamma ja neljä
sisarusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti