Suomen kieli on itsepäisen
säilyttämisen viimeisiä linnakkeita, muun muassa islannin kanssa. Uusia
kotkotuksia keksittäessä kielitoimisto keksii sille suomalaisen sanan, jotta
vältyttäisiin lainaamiselta. Uusia sanoja voidaan keksimisen lisäksi myös
johtaa tai muodostaa olemassa olevista. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa
’muovi’ joka löi läpi kieleen plastikin sijaan. Päinvastoinkin voi käydä,
kukaan ei suostunut ajamaan peltoveturia, vaan oli dynaamisempaa tarttua
traktorin rattiin. Ja trendikkäimmät pukeutuivat uskaliaasti shortseihin, eikä
suostunut vetämään jalkaansa kielitoimiston ehdottamia lyhöjä, vaikka sana oli
muodostettu samaa logiikkaa käyttäen kuin englanniksikin, eli pätkäistyt pitkät
housut, lyhöt.
Katsoin tässä iltana eräänä yhtä
suosikkiohjelmaani, Hyvät ja huonot uutiset. Eräs panelisti muisteli
kuulleensa, joko vitsinä tai paikkansapitävänä juttuna, että nakille oli
ehdotettu sanaa ’lihalieriö’ ja toiselle svetisismille kielessämme eli
kioski-sanalle nimitystä myymiö. Näin ollen nakkikioskin eli tuttavallisemmin
snagarin katolla komeilisi ’lihalieriömyymiö’.
Ajan hermolla pysytellessäni
törmäsin ’meitsieen’ joka on suomenkielinen vastine selfielle eli omakuvalle.
Nyt maailmalla on levinnyt takapuolesta otetut omakuvat eli belfiet ja niistä
on innostuttu meillä Suomessakin. Ehdotankin niistä käytettävän sanaa persiö.
Samaan hengenvetoon ehdotan, että pitsibodya aletaan tästä lähtien kutsua
nypläysruumioksi ja push up –liivejä tursoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti