Syksyn alkaessa ilmoittaa
tulostaan tulee tarve lisätä vaatetusta. Pieni mutta tärkeä asuste ovat hansikkaat,
lapaset tai sormikkaat, sillä sormet palelevat yllättävän pian ja mikäs
paukkupakkasilla sen mukavampaa, kuin mukavan pehmeät, mieluiten kotikutoiset,
kunnon lapaset.
Pässinpökkimät tumput eivät
kuitenkaan aina ole se parhain valinta käsien suojaksi, vaan jokaisella pitää
olla myös esimerkiksi siisti nahkakäsineet. Ainakin autoillessa nahkainen
käsine on turvallisempi, villatumpuilla kun ei saa pitävää otetta ratista.
Käsineissä on se vika, että
useimmiten niitä on vain yksi, kun toinen on jäänyt jonnekin tai pudonnut
taskusta. Koska minullakin kotona on useampi yksinäinen, piti suunnata
käsinekauppaan ilmojen viilennyttyä.
Astuin pieneen kauppaan, joka
oli erikoistunut päähineisiin, laukkuihin ja käsineisiin. Valikoimassa oli myös
jokunen vyö ja sateenvarjo, eli kyse oli perinteisestä asustekaupasta. Myyjä
tiedusteli, tarvitsisinko apua ja sanoin tarvitsevani mustat nahkakäsineet,
ihan vuorittomat vaan.
Hän toi minulle sovitettavaksi
parin, jonka hän sanoi, että pitäisi istua napakasti, kuin hansikkaan, hän
hymähteli omalle ontuvalle vertauskuvalleen.
Käsine ei millään tahtonut
soljahtaa käteeni kiskomisesta huolimatta. Myyjä vakuutti, että nahkahansikkaan
tuli olla juuri sellainen ja että kyse oli oikeasta koosta. Hän ohjeisti minua
seuraavin sanoin:
- Vedä käteen pari kertaa, kyllä se siitä
löystyy…
Joka kerta tämän jälkeen
hansikkaita pukiessani minua jostain syytä hymyilyttää….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti