Ostin taannoin melken kaiken
tarvitsemani pienestä lähikaupasta, jonka selkeä etulyöntiasema oli eritoten
sen pullopalautusautomaatti, jolle harvemmin oli jonoa. Iästään huolimatta automaatti
on puhdas ja siisti ja, kas-kas, siinä on syöttöaukon luona sellainen nuppi,
johon kassin saa toisesta kahvastaan mukavasti roikkumaan. Ihana kauppa, ihana
automaatti: ei jonoja ja automaatissa tuo nuppi kassinkahvaa varten.
Niinpä kerran ajattelin
palauttaa pulloja juuri kyseiseen kauppaan. Kävelin tyhjälle automaatille,
ripustn kassin toisesta korvastaan siihen nuppuun. Asetan automaatin suuaukolle
ensimäisen pullon, joka häviää koneen sisuksiin.
Hälyhälyhälyhäly!
Ujellus täyttää koko kaupan
eteisen ja katselen hämmentyneenä ympärilleni. Takahuoneesta tulee nuorukainen,
joka aukaisee avaimellaan automaatin etuseinän, painaa kuittausnappia ja sanoo,
että pulloni oli mennyt poikittain ja aiheuttanut hälytyksen. Soperran
hämilläni kiitokseni avusta ja jatkan seuraavan kanssa, paremmalla onnella.
Hälyhälyhäly!
Pullohuoneen ovi aukeaa, ja
samainen nuorimies tulee automaatille. Samat liikkeet, auki, kuittaus ja
kiinni.
-
Siellä oli taas pullo poikittain.
Sanottuaan tämän hän kääntyy
ympäri ja huomaan hänen vaihtavan paljonpuhuvan silmäyksen kassalla istuvan
tytön kanssa.
Laitan varovasti seuraavan
pullon automaattiin.
Hälytys!
Huomaan pojan jättäneen oven
perässään auki, ja tiedän hänen odottavan sen lähettyvillä. Tällä kertaa hän ei
jätä mitään sattuman varaan, montako pulloa, hän kysyy, kirjoittaa niistä
kuitin, ottaa muovipussini ja alkaa syöttää niitä koneeseen. Lähden kärryjä
kohti, mutta en voi olla hidastelematta ja vaivihkaa katsomatta, kuinka hän
onnistuu tehtävässään. Niinpä tietysti, selvisihän se, riennän takaisin
automaatille, tunsin, että minun on saatava selittää, saatava osakseni
ymmärrystä, vika ei todellakaan ole minussa.
Olen yleensä palauttanut pulloni
automaattiin, johon ne syötetään joko pystyasennossa tai makuulla automaattiin,
jonka suuaukolta liukuhihna sieppaa ne mukaansa. Tämän automaatin suuaukko on
viistosti oikealle. Kun asetat oikealla kädelläsi pullon seisomaan suuaukolle,
pyörähtää siinä käyntiin pyörivä pohja, joka vastapäivään pyöriessään siirtää
pullo eteenpäin liukuhihnalle, joka sitten vie ne ties minne.
- Anteeksi, napautan poikaa
olkaan, vika ei todellakaan ole minussa, vaan teidän koneessanne. Hän katsahtaa
minuun kysyvästi, - niin, jatkan, koneessanne, tai siis lähinnä sen syöttöaukossa
ja tuossa vastapäivään pyörivässä alustassa. Minä näet olen vasenkätinen.
- Anteeksi?
- Olen vasenkätinen!!
- So what, poika tuhahtaa, luulee
minun olevan kajahtanut.
Hän pyöräyttää silmämuniaan niin
että valkuaiset näkyvät ja kassan tyttö hihittää avoimesti.
- Siis vika on koko tässä
maailmassa, ääneni kiristyy, siinä, että automaattiin on syötettävä pullot
oikealla kädellä, jotta ne eivät tukkisi sitä. Vika on siinä, huudan, että en
saa korkkiruuvilla auki viinipulloa, koska olen vasenkätinen, minun on aukaistava
säilykepurkkini peruuttamalla avaajalla, imuroidessani en voi käyttää
suulakkeen jalkapainikkeita vaihtamatta ensin imurin letkua toiseen käteeni,
sitten takaisin ja sitten voin jatkaa töitäni, ääneni kantautuu kaupan joka
kolkkaan, - musiikkitunnilla jouduin soittamaan triangelia muiden saadessa
koettaa kitaraa, käsitöissä punoin helmiä opettajan ollessa kykenemätön
opastamaan neulomisessa!
Kävin samassa myymälässä vasta
puolen vuoden kuluttua. Automaatin vieressä oli lappu, pulloja ei saa syöttää
vasemmalla kädellä.
Tiedoksenne, vasemmasta kädestä
löytyy myös keskisormi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti