Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Vasenkätinen

Ostin taannoin melken kaiken tarvitsemani pienestä lähikaupasta, jonka selkeä etulyöntiasema oli eritoten sen pullopalautusautomaatti, jolle harvemmin oli jonoa. Iästään huolimatta automaatti on puhdas ja siisti ja, kas-kas, siinä on syöttöaukon luona sellainen nuppi, johon kassin saa toisesta kahvastaan mukavasti roikkumaan. Ihana kauppa, ihana automaatti: ei jonoja ja automaatissa tuo nuppi kassinkahvaa varten.
Niinpä kerran ajattelin palauttaa pulloja juuri kyseiseen kauppaan. Kävelin tyhjälle automaatille, ripustn kassin toisesta korvastaan siihen nuppuun. Asetan automaatin suuaukolle ensimäisen pullon, joka häviää koneen sisuksiin.

Hälyhälyhälyhäly!

Ujellus täyttää koko kaupan eteisen ja katselen hämmentyneenä ympärilleni. Takahuoneesta tulee nuorukainen, joka aukaisee avaimellaan automaatin etuseinän, painaa kuittausnappia ja sanoo, että pulloni oli mennyt poikittain ja aiheuttanut hälytyksen. Soperran hämilläni kiitokseni avusta ja jatkan seuraavan kanssa, paremmalla onnella.

Hälyhälyhäly!

Pullohuoneen ovi aukeaa, ja samainen nuorimies tulee automaatille. Samat liikkeet, auki, kuittaus ja kiinni.
-         Siellä oli taas pullo poikittain.
Sanottuaan tämän hän kääntyy ympäri ja huomaan hänen vaihtavan paljonpuhuvan silmäyksen kassalla istuvan tytön kanssa.
Laitan varovasti seuraavan pullon automaattiin.

Hälytys!

Huomaan pojan jättäneen oven perässään auki, ja tiedän hänen odottavan sen lähettyvillä. Tällä kertaa hän ei jätä mitään sattuman varaan, montako pulloa, hän kysyy, kirjoittaa niistä kuitin, ottaa muovipussini ja alkaa syöttää niitä koneeseen. Lähden kärryjä kohti, mutta en voi olla hidastelematta ja vaivihkaa katsomatta, kuinka hän onnistuu tehtävässään. Niinpä tietysti, selvisihän se, riennän takaisin automaatille, tunsin, että minun on saatava selittää, saatava osakseni ymmärrystä, vika ei todellakaan ole minussa.
Olen yleensä palauttanut pulloni automaattiin, johon ne syötetään joko pystyasennossa tai makuulla automaattiin, jonka suuaukolta liukuhihna sieppaa ne mukaansa. Tämän automaatin suuaukko on viistosti oikealle. Kun asetat oikealla kädelläsi pullon seisomaan suuaukolle, pyörähtää siinä käyntiin pyörivä pohja, joka vastapäivään pyöriessään siirtää pullo eteenpäin liukuhihnalle, joka sitten vie ne ties minne.
- Anteeksi, napautan poikaa olkaan, vika ei todellakaan ole minussa, vaan teidän koneessanne. Hän katsahtaa minuun kysyvästi, - niin, jatkan, koneessanne, tai siis lähinnä sen syöttöaukossa ja tuossa vastapäivään pyörivässä alustassa. Minä näet olen vasenkätinen.
- Anteeksi?
- Olen vasenkätinen!!
- So what, poika tuhahtaa, luulee minun olevan kajahtanut.
Hän pyöräyttää silmämuniaan niin että valkuaiset näkyvät ja kassan tyttö hihittää avoimesti.
- Siis vika on koko tässä maailmassa, ääneni kiristyy, siinä, että automaattiin on syötettävä pullot oikealla kädellä, jotta ne eivät tukkisi sitä. Vika on siinä, huudan, että en saa korkkiruuvilla auki viinipulloa, koska olen vasenkätinen, minun on aukaistava säilykepurkkini peruuttamalla avaajalla, imuroidessani en voi käyttää suulakkeen jalkapainikkeita vaihtamatta ensin imurin letkua toiseen käteeni, sitten takaisin ja sitten voin jatkaa töitäni, ääneni kantautuu kaupan joka kolkkaan, - musiikkitunnilla jouduin soittamaan triangelia muiden saadessa koettaa kitaraa, käsitöissä punoin helmiä opettajan ollessa kykenemätön opastamaan neulomisessa!
Kävin samassa myymälässä vasta puolen vuoden kuluttua. Automaatin vieressä oli lappu, pulloja ei saa syöttää vasemmalla kädellä.

Tiedoksenne, vasemmasta kädestä löytyy myös keskisormi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti