Ite oot vanha

Kesä on festareiden kulta-aikaa, sillä kuka sitä nyt talvella ulkosalla hilluisi vähissä vaatteissa muovikaukalosta kylmää olutta juoden ja musiikkia kuunnellen. Vanhemmiten olen keskittynyt lähinnä konsertteihin, vaikkakin täytyy myöntää, että festaritunnelmaa ei oikein sisätiloissa saa. Kymmenisen vuotta sitten olimme koko perheen voimin Järvenpään puistobluesissa. Tapahtuma oli ihmisläheinen, ja tunnelma ainutlaatuinen. Porukka nautti laatumusiikista ja yhdellä jos toisella oli mukanaan iso huopa, jolle oli katettu piknikruokaa ja juotavaa. Alueelle sisään tullessamme ei ollut jonoja eikä ketään tarkistettu sen kummemmin tavaroiden kuin ruumiinkaan osalta. Kenellekään ei olisi tullut varmaan mieleenkään lähteä kopeloimaan lapsilauman kanssa perhefestareille tulevia vanhempia.

No, maailma muuttuu ja me siinä mukana. Tuli tässä taannoin mieleen kauppajonossa, kun edellä oleva nuorehko ihminen näytti olutta maksaessaan henkilötodistusta, kuinka sitä nuorena oli ylpeä, jos papereita ei kysytty ja sitten 25 vuotta täytettyään oli huvittunut, jos ne kysyttiin. Niin, ja kolmekymppisenä olisi ollut todella imarreltu.

Kesällä kävimme pitkästä aikaa festareilla. Olin pakannut reppuuni varsinaisen arsenaalin tarpeellista tavaraa ja portilla järjestyksenvalvojan luo tarkistukseen jonottaessani mietin, missä järjestyksessä purkaisin tavarat, jotta saisin ne pakattua mahdollisimman nopeasti uudelleen, enkä hidastaisi jo entuudestaan hitaasti matelevaa jonoa.

Vuoroni tultua nostin repun pöydälle ja aloitin sen takaosasta, jossa minulla oli festarihuopa, toiselta puolelta muovitettu, jotta mahdollinen kostea maa ei kastelisi takamustani. Seuraavassa lokerossa oli lämmintä vaatetta: villapaita, pitkähihainen t-paita ja leggarit kesämekon alle vedettäväksi. Seuraavassa taskussa oli kasa levyjä, jotka olin raahannut mukana artistin nimikirjoituksia varten. Esittelin tavaroitani ja selostin samalla vuolaasti niiden käyttötarkoitusta ja syytä, miksi ne olivat mukanani. Sivusilmällä näin, kuinka viereisen turvatarkastajan naama alkoi nykiä hänen koettaessaan pitää ilmeensä peruslukemilla. Missä hän ei onnistunut, kun seuraavasta repun taskusta vedin esiin vessapaperia, käsidesiä ja savetteja. Aloin aukaista seuraavaa taskua, jossa minulla oli kamera. Tässä vaiheessa viereinen vartija purskahti nauruun ja minua tarkistava taputti reppuani ja sanoi vähän isällistä ääntä tavoitelleen (huom, tyyppi olisi voinut olla lapseni) että: ”eiköhän tämä jo riitä” samalla kun hän koetti työntää minua eteenpäin. Harasin vastaan ja sanoin, että kaksi taskua on vielä läpikäymättä, minkä jälkeen minut tuupattiin sisälle alueelle, puoliväkisin.

Hittolainen, ensi kerralla käytän samaa taktiikkaa, mutta piilotan omat juomat niihin viimeisiin taskuihin. Ihan vain alleviivatakseni, että en ole vanha vaan nuori kapinallinen.