Totuus tulee lasten suusta

Pride-tapahtumien tiimoilta mieleeni muistui tapaus ajalta, jolloin lapset olivat vielä ihan natiaisia. Ennen koulunkäynnin alkamista he kävivät päivisin leikkipuistoissa ja kaksi kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä kerhossa. Kerhossa oli puhuttu perheestä ja suvusta, mikä mitä ilmeisimmin oli mielenkiintoinen aihe, ainakin keskimmäisen mielestä.

Erään kerran, kun olin ajamassa perheemme kahta vanhempaa poikaa kerhoon, kävimme autossa keskustelua siitä, mitä nimitystä isovanhemmista käytetään, sillä kaksikielisessä perheessä nimitykset olivat hyvin sekalaisia. Viisivuotias kyseli, mitä meistä sitten joskus tulee, johon vastasin, että jos isosisko ja pikkusisko joskus saavat lapsia, meistä tulee mormor ja morfar. Ja jos isoveli ja hän joskus saavat lapsia, meistä tulee farmor ja farfar.

Takapenkillä oli hetken aivan hiljaista, minkä jälkeen sieltä esitettiin kysymys, joka oli puettu toteamuksen sanamuotoon:

-         Siis saadaanko mä ja isoveli lapsia, sittenhän me olemme homoja.

Sain vain vaivoin naurultani pidettyä auton kaistallaan kun yritin aikuisen asiallisesti oikaista tuota oivallusta sanomalla, että ette te niitä keskenänne tee.