Vanhempi tyttäreni harrasti
tässä taannoin ahkeraa nettitarjousten metsästämistä ja onnistuikin useamman
kerran grouponin tai muun vastaavan kautta hankkimaan kampaamokäyntejä,
intialaista päähierontaa ja muuta ihan parilla kympillä. Olin niin onnellinen,
kun hän osti minun laskuuni täydellisen jalkahoidon, hinta 20 euroa. Varasin
ajan kyseiseen hoitolaan ja tassuttelin paikalle.
Alkuun jalkoja piti liotella
hetken, jona aikana tyttönen kysäisi, saisiko kertoa minulle vähän heidän
tuotteistaan, mihin suostuin. Eipä aikaakaan, kun hän sitten onnistui
kaupittelemaan minulle puhdistusmaidon ja kasvoveden ihan älyttömän halvalla,
ne kuin normaalisti heillä ovat ihan järjettömän kalliita, sillä tuotteet ovat
ekstrasuperihmetököttejä.
No, näppäränä likkana hän myös
kaiveli tietoonsa, milloin minun syntymäpäiväni on ja koska siihen oli vain
kaksi ja puoli kuukautta (!) hän antoi minulle vielä matkapakkaukset
ostamistani tuotteista. Ja koska olin ne ostanut, sain ihan vain kiitokseksi
lahjakortin heidän täydelliseen kasvohoitoon. Varatessa minun piti muistaa
mainita lahjakortti ja sen koodi. Ällistyttävää, kaikki tämä parinkympin
jalkahoitoon sisällytettynä.
Kotiin kävellessäni soitin heti
ja varasin ajan kasvohoitoon heidän toiseen toimipisteeseensä. Puhelimesta
kaikuivat ilotulitukset, kun he kuulivat, että minulla oli lahjakortti tähän
heidän hienoimpaan hoitoonsa, jossa käytettiin jopa aitoa kultaa sisältäviä
tuotteita. Olin onnekas ja armoitettu, kun pääsin ihan ilmaiseksi tällaiseen
käsittelyyn.
Hoitohuoneessa kosmetologi
kehaisi farkkujani, mistä tyytyväisenä kapusin hoitopöydälle. Siinä sitten
kasvojani hoitaessaan hän puhui kuin papupata, kertoi kaikista tuotteista ja
hoidon vaikutuksesta, joka tehostuisi, kun jatkaisin samaa kuuria kotona, sillä
jäsenmaksulla saisin samat tuotteet, joita hän käytti. Jäsenkortilla pääsisin
sitten joka kolmas kuukausi ilmaiseen kontrolliin ja kasvohoitoon, jossa
arvioitaisiin kuurin teho ja päätettäisiin jatkotoimenpiteet ja muut. Aloin
hieman vaivaantua tästä kaikesta myymisestä ja taukoamattomasta pajatuksesta. Taisin
hieman hätkähtää, kun hän mainitsi kultahippusia sisältävän seerumin, jonka
luonnollisestikin hankkisin itselleni, maksavan 1300 euroa. Nainen tyynnytteli
säikähdystäni, sillä saisin sen jäsenetuna vain 800 eurolla. Jäsenyyshän
maksaisi vain 300 kuussa, mikä ei aiheuttaisi päänvaivaa, sillä aloitusmaksuna
suorittaisin puolen vuoden jäsenmaksut etukäteen. Eikä siis sen jälkeen asiaa
tarvitsisi puoleen vuoteen murehtia.
Hoidon päätyttyä nousin ja
kiitin, enkä ottanut vastaan hänen ojentamaansa esitäytettyä jäsenkorttia.
Aulan kassan luona annoin jalkahoidossa saamani lahjakortin, jolla kuittaisin
itseni ulos, mikä ei onnistunutkaan ihan noin vain. Minulta tivattiin, miten
ihmeessä yhtäkkiä pyörsin päätökseni jäsenyydestä. Kerroin jäsenmaksun olevan
kukkarolleni täysin järjetön enkä sitä paitsi ollut suostunut mihinkään,
milloin paikalle kutsuttiin takahuoneesta esimiehen tapainen. Onneksi naamani
punoitti jo valmiiksi äskeisen hoidon ansioista, kun huomaisin koettavani
änkyttää puolustuksekseni jotain, minkä avulla pääsisin pakoon tuosta
liikkeestä. Esimies kyllä oli vakaasti sitä mieltä, että tuolla naamalla ei
kannattaisi jättää tarjousta käyttämättä, sen verran pahan näköinen ihoni oli. Lopulta
tajusin, että ainoa keino oli vain ottaa hatkat. Nakkasin lahjakortin tiskille,
otin kimpsuni ja kampsuni ja marssin ovelle. Päässäni kaikui vain hänen
sanansa, jotka kuittasin mutisemalla itsekseni, että mutsis oli kun sut sai.
Tämä
oli kyllä härskeimmästä päästä markkinointia, mihin olin tähän päivään mennessä
törmännyt. Ja kerron aina auliisti, jos joku haluaa kuulla, kuinka melkein jouduin
Kuolleenmeren ihmeitätekevään suolaan perustuvia tuotteita käyttävän hoitolan
henkilökunnan kidnappaamaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti