Bucket list

Ylihuomenna saavutan virstanpylvään: täytän 50 vuotta. Ikä on vain numeroita ja sitä on niin vanha, joksi itsensä tuntee.

Päivänä eräänä jäin pohdiskelemaan yhtä ja toista ja mietin, mitä minun bucket listassan lukisi. Aloin luetteloida kaikkea kivaa, jännittävää, erilaista. Bungy-hyppy? Siis mitä kaikkea minun vielä pitäisi ennättää tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Netistä löytyy listaa jos toistakin mitä uskomattomampia juttuja, jota tulisi ehtiä tehdä. Hetken kuluttua tajusin, ettei siihen listaan pidä laittaa sitä, mitä mieleen juolahtaa, kun vain mielikuvitus on rajana. Sen pitää sisältää sellaista, mitä todella tunnen jääneeni paitsi ja jotka tekevät elämäni kokonaiseksi.

Rutistin päässäni kokoamani listan ja nakkasin sen pois. Aloitin uuden. Mitä minun vielä tulisi tehdä, saavuttaa, kokea ennen kuin hetkeni koittaisi. Mitkä jutut harmittaisivat, jos ne jäisivät tekemättä.

Pohdin tovin jos toisenkin ja huomasin, etten keksinyt yhtään mitään. Tyhjä paperi ilkkui minua ja tulin surulliseksi. Enkö todellakaan keksi mitään, edes yhtä asiaa saatika sitten kymmentä.

Kunnes tajusin, että itse asiassa olen onnellinen ja etuoikeutettu, koska en keksi mitään bucket listaani kirjoitettavaa. Sehän tarkoittaa, että elämässäni olen saanut tehdä ja kokea niin paljon hienoa, että en tunne kaipuuta, katkeruutta, katumusta tai surua.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tulevaisuudella ei olisi minulle mitään tarjottavaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää ja toivon voivani kokea paljon hienoja hetkiä. Mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, minulta ei puutu mitään.