Lasten suusta kuullaan se
totuus, joka parhaimmillaan on maailman selkeää havainnoimista ja asioiden
näkemistä taidolla, jonka me aikuiset niin monesti olemme kadottaneet.
Opetin taannoin viisivuotiasta
lastani olemaan ihmisten ilmoilla. Käytöstavat eivät aina pysyneet tuoreessa
muistissa, joten lapsi osoitteli innokkaasti sormellaan vähän kaikkea
näkemäänsä. Koetin opastaa häntä sanomalla, että ei saa osoitella sormella, se
on rumaa. Lapseni totesi ihmetellen, että milläs sitä sitten osoittaa, jos ei
sormella?
Nerokas kysymys sai minut
sanattomaksi ja ilmoitin lapselleni, että palataan asiaan kotona.
Toisaalta asioiden liika
yksinkertaistaminen ei aina ole paikallaan. Erään kerran opiskelijan piti
kirjoittaa esseevastaus terveystiedon kokeessa.
Kysymys kuului seuraavasti:
Olet vastuussa työpaikan ergonomiasta, mitä asioita sinun tulee ajatella/ottaa
huomioon?
Vastaus oli puserrettu yhteen
lauseeseen:
Minun pitäisi ajatella ergonomiaa.
No shit Sherlock, kiteytyksestä
huolimatta tällä vastauksella ei herunut pisteen pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti