Iloa kieltenopiskeluun

Miksi nää pitää kääntää, näähän löytyy kirjasta?

Näin viisaasti ajatuksensa puki sanoiksi yksi opiskelijani tässä päivänä eräänä. Valitettavasti kielten opiskelu vaatii aina silloin tällöin kääntämistä. Jotta ymmärtäisi, mitä ihmettä jokin tarkoittaa. Tässä joitakin poimintoja, joihin olen opiskelijoiden tuotoksissa törmännyt, molempia kotimaisia hallitseville lukijoilleni.

suomi-ruotsi –sanakirja I

Elämän suurista hetkistä:

Pekka vie Sarinsa vihille = Pekka tar sin Sari på altaret

Toivottavasti nyt ei sentään ihan alttarilla, odottaisi myöhäisempään ajankohtaan, jolloin on vähemmän katsojia paikalla.

Toinen opiskelija ehdotti, että Pekka tar sin Sari till Vichtis.

Voipi olla, että nuorikko ei ihan arvosta häämatkaa Vihtiin, mutta mistä sitä tietää. Ekologisempi vaihtoehto kuin kaukomaille lentäminen.

Terve sielu terveessä ruumiissa innoitti erään opiskelijan kertomaan lihastreeniharjoittelustaan, jota en kyllä itse uskaltaisi kokeilla, sillä hänen sanojensa mukaan Kuntosalilla käymällä voi tulla tiineeksi vaikka uskon monien vain tavoittelevan kiinteytymistä.

Tiineyden jälkeen seuraa luonnollisesti lasten syntymä. Perhejuhlia järjestetään ja lapsista, iästä riippumatta, voidaan käyttää sanaa jälkikasvu jonka eräs opiskelija oli luovasti tulkinnut seuraavasti: då man är kortvuxen.

Lyhytkasvuinen tai pitkä, jokaiselle karttuu ikää, jolloin tulee muistaa, että monet vanhukset tarvitsevat apua ja osa viettääkin ehtoopuolen elämästään jossain vanhainkodissa. Vanhusten hoivapalvelut kääntyivät erään opiskelijan kynästä varsin luovasti: man måste ta hand om åldringarnas sköte.

Kyllä varmaan se alue vaatii paljon hoitoa, etenkin, jos on vuoteenomana eikä pääse vessaan tarpeilleen. Mutta kyllä niitä muitakin paikkoja voisi välillä huoltaa.

Sitten joskus kukin meistä on poistunut elävien kirjoista eli toisella kotimaisella on avlägsnat djuren från biblioteket. En kyllä tiennyt ennen tätä, että niitä ylipäätään sai tuoda kirjastoihin.