Ulkonäöstä
keskusteltaessa ja siihen liittyvän sanaston harjoittelussa törmää
mielenkiintoisiin ilmauksiin, jotka maalaavat silmieni eteen kuvia, jotka
onneksi jäävät vain sielunmaisemani ihaltaviksi.
Ruumiinrakenteeltaan
hontelo eli gänglig
sai täysin uuden merkityksen, kun
opiskelija kuvasi olevansa käytettävissä.
Vaatetusta
kuvattiin monisanaisesti. Talvivaatteiden osalta jotkut kertoivat käyttävänsä
päähinettä, toinen taas kulki aina barhuvad eli paljain
kaljuin.
Sisustuksen
ja unelmakodin kuvailu sai mielikuvituksen laukkaamaan, kun joku kertoi haluavansa
linnan, jossa on pianon päällä silverkandelaber eli toisella kotimaisella hopeakanteleensoittaja.
Tasa-arvoasiat
ja politiikka kirvoittavat aina kielenkantoja. Opiskelija oli sitä mieltä,
että klyftan
mellan könen on
aivan liian leveä ja totesi että sukupuolivakoa
tulisi pienentää.
Ihmisen
elinkaareen kohdusta hautaan liittyy luonnollisestikin elämän arvot, joista
luulin olevan kyse, kun opiskelija sanoi vanhana tulevansa maanläheiseksi. Mistään arvojen muuttumisesta entistä
ekologisempaan suuntaan ei ollut kuitenkaan kyse, sillä opiskelijan tarkoitus
oli todeta elämän päättyvä kuolemaan ja hautaan siunaamiseen eli man blir jordfäst.
Summa
summarum: pitkälle matkustettaessa tulee turvautua johonkin kulkupeliin, sillä
apostolinkyydillä ei kaukomatkailua harrasteta eli för att komma långt måste man ty till
fortskaffningsmedel mikä
muuntui sujuvasti opiskelijan kynästä saadakseen pitkän on käytettävä konetta.
Kuulostaa
aika kivuliaalta toimenpiteeltä….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti