Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Puhelimessa III


-          Haloo, meillä kotona!
-          Hyvää iltaa, Tuomo Teittinen puhuu.
-          Iltaa.
-          Kuuluu taustalta lapsien ääniä, minkäs ikäisiä lapsia teillä on, taitaa olla ihan useita, sen verran iloiselta meno kuulostaa…
-          Mitä ihmettä minun lapseni teille kuuluvat, miksi haluat tietää?
-          Voi rouva hyvä, kun minulla olisi nyt tarjottavana Pikkuponilehti ja Meikkileikki. Minkäs ikäisiä tyttäriä teillä olikaan?
-          Kuulkaapas nyt, minä en tiedä kuka te olette, eikä minulla ole mitään takeita siitä, että olette se, kuka väitätte puhelimessa olevanne. Te soitatte tänne, nuori miellyttävä-ääninen mies ja kyselette minulta minun tyttäristäni ja minkä ikäisiä he ovat. Tehän voitte olla mikä pervo tahansa. Kuulemiin.


Johan helpotti. Uskomattoman paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti