Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vikaa päässä, ei autossa

Vaihdoin autoani. Tällä kertaa automaattivaihteiseen. Se oli kuin unelma.
Sitten se sairastui. Ajoin juuri moottoritiellä, kun autosta lähti tehot. Vaikka kuinka painoi kaasua, ei mitään tapahtunut, aivan kuin vaihde olisi hypännyt päältä. Onneksi siinä oli takuu.

-          Autossani on jotain vikaa, aivan kuin vaihde putoaisi päältä.
Huoltopuolella työn vastaanottotiskillä mieshenkilön naamasta näkyi, kuinka olin tapaus taas yksi tällainen. Sellainen, joka ei ymmärrä autonsa päälle ja joka kertoo vioista, joita ei ole olemassakaan. Joiden mielenterveyttä joudutaan hoitamaan antamalla autolle kahden päivän ajan valohoitoa, asiakas on tyytyväinen, kun on saanut huomiota. Oletettavasi olen ajanut sitä jalka jarrulla, käsijarru päällä, niin, miten vain nainen voi älyttömästi autoaan ajaa.

Auto toimi huollon jälkeen viikon. Takaisin tiskille, sama selitys. Auto hyytyy moottoritiellä, kuin siinä ei olisi tehoja, selitän samalle huoltotiskin takana seisovalle. Tämä huokaisee luovutuksen merkiksi. Ajetaan halliin ja katsotaan, mikä on vikana. Tällä kertaa en saa sijaisautoa, vaan odotan kiltisti pahaa kahvia juoden.

Kolmannella kerralla kärsivällisyyteni alkaa olla lopuillaan. Huomaan ääneni nousevan kimeäksi kun vaadin heitä laittamaan auton kuntoon. Mikään ei ole muuttunut, vika on ja pysyy. Huoltotiskin toisella puolella seisova koettaa selittää, että kaikki mahdollinen on vaihdettu ja tutkittu. Jos ruvetaan vaihtamaan lisää osia, se tulee kalliiksi. En korvaani lotkauta, tulkoon vaan, autossa on takuu ja minulla on oikeus vaatia, että se toimii. Alistunut huokaus, selvä se, mutta miehen kasvoilta näkee, että huoltopäälliköltä tulee haukut, ei saa luvata asiakkaalle kalliita huoltoja. Kun vika on vain korvien välissä.

Neljännen kerran jälkeen vika ei uusiutunut. Pysyvää oli auton toimivuuden lisäksi se leima, jonka sain. Keksimäni vika oli tullut maahantuojalle ja autoliikkeelle kalliiksi.

Kolmen viikon päästä puhelin soi.
-          huollon työnvastaanotosta täällä päivää, en kai soita sopimattomasti
-          päivää, vastaan kylmäkiskoisesti, mitä asiaa
-          no kun tuota, sitä vain, että tuliko se autonne kuntoon viimeisen kerran jälkeen?
-          Toistaiseksi on toiminut, vastaan yhä varautuneesti, kuinka niin?
-          no kun meillä tässä viime viikolla tuli uusi asiakas, jonka samanlaisessa autossa on ihan vastaava vika, aikaa säästääksemme halusimme vain tietää, minkä huoltokerran jälkeen se
vika poistui.

En voinut olla kysymättä, oliko tämän auton omistaja mies ja epäiltiinkö hänenkin autonsa todellisen vian sijaitsevan korvien välissä.

2 kommenttia: