Mietin joskus taannoin, miten sitä osaisi tehdä hyviä päätöksiä. Näin
ollen päätin kysellä mielipiteitä vähän sieltä ja täältä, muun muassa netin
pohjattomasta kaivosta.
Ikäerosta oltiin montaa mieltä. Liian pieni ikäero katsottiin
mahdottomaksi yhtälöksi, kumpikaan ei saisi tarvitsemaansa huomiota. Liian iso
ikäero ei sekään ollut hyväksi. Lisäksi varoiteltiin erityisesti vastasyntyneen
ja murrosikäisen olevan yhtälö, josta seuraisi vain ongelmia.
Tuli muistaa, ettei kaksikkoa saisi jättää keskenään liian varhain ja
suositeltavaa oli hankkia joko hoitaja kotiin tai päiväkotipaikka. Kummankin
kanssa piti myös muistaa viettää kahdenkeskistä aikaa, sillä se takaisi hyvän
pohjan henkiselle kehitykselle.
Ruuan suhteen mielipiteet ovat todella jyrkkiä. Kaikki valmisruuat ovat
pannassa ja kasvaville sekä kehittyville yksilöille tulisi tarjota laadukkaista
raaka-aineista valmistettua tasapainoista ruokaa, joka koostui oikeassa
suhteessa eri ravintoaineksista. Liha saisi mieluusti olla luomua ja
lähituotettua ja joka päivä tulisi tarjota raakaraasteita. Kalaa vähintään pari
kertaa viikossa ja sen pitäisi olla sisävesien nuorta kalaa, jotta
vältyttäisiin Itämeren kalassa olevalta raskasmetallikuormalta.
Ennen päätöksen tekoa olisi pohdittava, oliko valmis luopumaan omasta
ajastaan ja kyettävä takaamaan päivittäinen ulkoilu unohtamatta harrastamista.
Harrastuksia on tarjolla sekä yksilötasolla että yhdessä tehtäviä, fyysisiä
liikuntapainotteisia tai sitten aivotoimintaa aktivoivia haasteita. Monissa
mielipiteissä yhdessä tekeminen olisi parasta, sillä näin varmistuttaisiin
toisten ikätoverien kanssa toimeen tuleminen ja sosiaalinen kasvu.
Joissakin neuvoissa muistettiin mainita taloudellinen puoli. Ruuan ja
muun välttämättömän lisäksi olisi otettava vakuutus ja varauduttava
odottamattomiin lääkärikuluihin. Niin, ja säännölliset terveystarkastukset ja
rokotukset, niitä ei pitänyt unohtaa.
Neuvontasivustoilla kehotettiin tekemään soveltuvuustesti, jotta voisi
varmistua siitä, että todellakin soveltuisin tuleviin haasteisiin ja
kasvatustehtävään. Esimerkiksi siisteyskasvatus voisi olla haastavaa, sillä
vahinkoja voi sattua joidenkin tekstien mukaan jopa useamman vuoden.
Mitäh? Siis ihan oikeesti, tarkimmat kennelinomistajat ja kasvattajat
eivät myy minulle koiranpentua, mikäli heikkona hetkenä sortuisin marketin valmiiseen
koiranruokaan, mutta kukaan ei kehottanut tekemään mitään testiä ennen
lapsentekoon ryhtymistä eikä tarjonnut kondomipakettia, mikäli olisi tiennyt,
että tulevaisuudessa mätän ostoskoriini marketin pakastealtaasta kalapuikkoja
ja ranskiksia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti