Törmäsin netissä ruotsalaisen
alakoululaisen kirjoittamaan esseeseen, joka oli minusta niin erinomainen, että
ajattelin jakaa sen kanssanne (käännöksestä ja tekstin muokkaamisesta olen itse
vastuussa)
Lehmän hyödyt
Lehmä on kotieläin…mutta niitä on
myös talon ulkopuolella. Ne elävät usein maalla, mutta tulevat myös
kaupunkiin…mutta vain, kun se aikoo kuolla. Sitä se ei päätä itse.
Lehmällä on puolensa, yläpuoli,
alin puoli, etupuoli, takapuoli, yksi sivu ja toinen – niin ja sisäpuoli.
Etupuolella on pää, jotta
sarvilla olisi jokin paikka kiinnittyä. Sarvet ovat sarvea ja ne ovat pelkästään
koristeina. Ne eivät liiku, kuten korvat. Korvat sijaitsevat sarvien sivuilla.
Lehmän päässä on kaksi reikää, niitä kutsutaan lehmänsilmiksi. Sen turpaa
kutsutaan turvaksi. Ehkä siksi se on aika turvallinen kotieläin.
Takapuolella on häntä. Sillä
lehmä hätistää pois kärpäsiä, jotta ne eivät putoaisi maitoon ja hukkuisi.
Yläpuolella ja kummallakin
sivulla on vain karvaa, sitä kutsutaan lehmänkarvaksi ja se on aina
samanväristä kuin itse lehmä.
Alapuoli on tärkein, sillä maito
roikkuu siellä. Kun lypsääjä avaa hanat, maito valuu ulos. Ukkosella maito
happanee, mutta sitä en tiedä, että miten se tapahtuu.
Lehmällä on neljä jalkaa, joissa
on sorkat, niitä voi siis hyödyntää myös naulojen irti vetämiseen.
Lehmä on vähäruokainen, mutta kun se syö, tapahtuu se aina kahdesti. Lihavista lehmistä saadaan täysmaitoa. Kun lehmällä on vatsa sekaisin, saadaan juustoa. Miten juuston reiät syntyvät ei sekään vielä ole selvinnyt minulle.
Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa sen jo kaukaa. Sen poikasia kutsutaan vasikoiksi. Vasikan isä on sonni, joksi myös lehmän miestä kutsutaan. Sonnista ei saa maitoa, joten se ei ole nisäkäs.
Kun lehmä vanhenee, lehmipoika
tulee noutamaan sitä. Kun lehmä teurastetaan, kaikki maito kaadetaan tetroihin
ja myydään kaupassa. Sen neljä jalkaa lähetetään puusepälle. Tätä kutsutaan
kierrättämiseksi.
Lehmä on siis hyödyllinen eläin,
minkä vuoksi pidän siitä kovin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti