Täytyy myöntää, että minua ovat
aina naurattaneet sanamuunnokset, eli kun kahden peräkkäisen sanan ensimmäiset
tavut vaihtavat paikkaansa. Näistä osa on pikkutuhmia, osa jopa aika isoja
sellaisia. Huvittavinta on, kun sellaisiin törmää oikeassa elämässä.
Turkulaiset muistelevat kaiholla Kupittaan puiston reunamilla ollutta isohkoa
kioskia, jonka katolla komeili kyltti Tullin Kukka, kadun toisella puolella oli
vuosikymmeniä sitten kahvila, jonka nimi oli Tullin Kuppi.
Entäpä sitten nimet: Suomen
leipuriliiton toiminnanjohtaja Olli Kuhta. Siinä ei vanhemmat olleet kuulletkaan
sananmuunnoksista.
Lapsuudestani muistan tapauksen,
kun naapurissamme asui ikäiseni poika nimeltään Olli Kuronen. Toinen naapurinrouva
ihmetteli, mitä me lapset hihittelemme. Rouva Hirvoselle selitettiin, mistä oli
kyse, jolloin hän alkoi suureen ääneen päivitellä, miten on mahdollista, että
joku on noin ajattelematon ja antaa lapselleen tuollaisen nimen.
Meistä kellään ei ollut sydäntä
tuossa kohti mainita, että hänen oman poikansa nimi oli Antti…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti