Talomme takapiha oli muuttaessamme
noin kymmenen vuotta sitten Turun kupeeseen Raisioon pelkkää nurmikkoa.
Nurmikon lisäksi pihasta löytyivät pakolliset vanhat omenapuut, vähän
ränsistyneessä kunnossa, pari herukkapensasta ja jokunen metri vadelmamaata.
Vuosien aikana olemme kaivaneet, raivanneet, istuttaneet ja kitkeneet ja pikku hiljaa
pihasta on tullut ihan kelpo puutarhan näköinen.
Suurimman osan kasveista olemme
bonganneet taimitarhojen alelaareista. Muutamat ovat löytötavaraa, sanoisinpa
melkeinpä varastettuja.
Yksi mieheni suosikeista on
iltaisin viekottelevasti tuoksuva illakko (Hesperis matronalis), jonka taimia kävimme iltahämärissä kaivamassa autioituneelta
naapuritontilta.
Toinen löytötulokas on palavarakkaus (Lynchis chalcedonica), jonka löysimme korkeasta ryteiköistä keskeltä ei mitään. Oletettavasti
lenkkipolun varrella oleva avoin kohta oli joskus ollut puutarhaa.
Tuo kasvi kitui kukkapenkissämme
jokusen vuoden, kunnes yhtenä kesänä se innostui kasvamaan. Tonttimme on etelän
suuntaan ja paahteiset kesät ovat haastavia. Sateisena kesänä piha villiintyy
ja kaikki kasvaa kohisten. Varastettu palavarakkaus kasvoi kasvamistaan ja yksi
kukkavarsi kurotteli kohti aurinkoa parin metrin korkeudella kauniine punaisine
kukkaterttuineen.
Pihalta ruohonleikkuusta
palattuani kysäisin ruokapöydässä, mikäli muu perhe oli pannut merkille, että
takapihalla on kaksimetrinen palavarakkaus?
Tähän nuorimmainen, tuolloin
murkkuiän kynnyksellä ollut poikani tuijotti harmistuksen ja hämmennyksen
vallassa lautastaan ja tokaisi, kuin itsekseen:
- voisitteko olla puhumatta suhteestanne
edes ruokapöydässä….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti