Asenteella läpi lasikaton

Joskus sitä pysähtyy miettimään, kuinka paljon tietotaitoa miehen ulokkeeseen mahtuukaan ja toisaalta, kuinka uskomattomalla tavalla se voi olla tiellä ihan arkipäivän askareissa. Yleistyksenä voidaan mainita, että siihen ulokkeeseen on ohjelmoitu luontainen kyky vaihtaa auton renkaat ja häärätä kaikenlaisten teknisten vempainten kanssa. Tämän lisäksi siinä on lisäominaisuutena uskomaton muisti, jonne tallen tuu eri urheilulajeihin liittyviä tilastoja, pelaajatriviaa ja vastaavaa vuosikymmenten ajalta. Muistiin tallentuu myös helposti muun muassa bändien kokoonpanoja ja eri muusikoitten nimiä, jotka ovat hankkineet kannuksensa, kuka missäkin. Muistikapasiteetin ja teknisen tietotaidon lisäksi perusominaisuuksiin kuuluu voimakas kilpailuvietti. Kaksi miestä ei voi ajankuluksi tehdä mitään rattoisaa luomatta siitä kilpailua. Sulkapalloa ei voi pelata pelkän liikkumisen ja pelaamisen ilosta, keilaamassa ei voi käydä vain koska se on hauskaa eikä kaljaa juoda kimpassa, ellei saada selville, kuka joi eniten, sammui viimeisenä tai oksensi miehekkäiten.

Kolikon kääntöpuolena on tuon ulokkeen kummallinen ominaisuus olla tiellä kun esimerkiksi täytetään tiskikonetta, imuroidaan tai silitetään, vaikka kaikki nuo toiminnot vaativatkin teknisen vempaimen käyttämistä. Samalla tapaa minua joskus hämmentää se seikka, kuinka näppärästi nuori oppii ajamaan autoa tai lataamaan netistä jonninjoutavuuksia, mutta pyykinpesukoneen ohjelmavalikko on ylipääsemättömän haastava pähkinä purtavaksi. Mieheen on myös asennettu jokin esto-ohjelma, joka häiritsee esineiden ja asioiden löytämistä niinkin tutusta paikkaa kuin omasta kotoa.

Niin tai näin, meidän jokaisen, miehen ja naisen, tulisi voida olla ylpeä niistä asioista, jotka me osaamme ja muistaa kiittää sitä toista, joka osaa jonkun toisen jutun. Ja vaikka kaikkea osaamistamme ei aina arvostettaisikaan ja päämme kolahtaa kerta toisensa jälkeen siihen kuuluisaan lasikattoon, muutos saadaan aikaan, kun muistamme ylpeinä olla oma, taitava itsemme.

Ehkäpä kannattaisi ottaa asennemallia seuraavasta:

Kolmevuotiaalla tyttärellämme oli tapana herättyään juosta sängystään ja loikata isoon sänkyymme herättämään meidät.

Eräänä aamuna hän, pirteänä kuten tavallista, juoksi kovaa vauhtia makuuhuoneeseemme ja ottaessaan vauhtia loikkaansa hän huusi: Täältä tullaan, mää ja mun pimppi!

Hyvää tasa-arvon päivää 19.3….näin jälkikäteen.