Pannaanko pakettiin?

Kaksimielisyys on parhaimmillaan hienovaraista sanoilla leikkimistä ja sanamerkitysten laajennettua sekä luovaa hyödyntämistä.

Toisaalta joskus toivoisi, että panna-sanan välttäminen alkaisi jo olla ohi ja alettaisiin panna enemmän pistämisen sijaan. Tämän vuoksi viljelen opiskelijoilleni puhuessani paljon panna-sanaa, mikä aina aiheuttaa sipinää, supinaa ja vaivoin peiteltyjä naurahduksia.

Välillä väsyn tähän ja pidän moraalisaarnan, että heidän pitäisi jo olla ylittänyt sen iän, että jokaiselle panna-sanalle, jonka he kuulevat, on naurettava. Ytimekkäästihän voisi todeta, että neulalla pistetään, ruokaa laitetaan ja kaikkea muuta pannaan.

Panna-verbin lisäksi opiskelijoitteni on vaikea pitää naamaa peruslukemille puhuessani rektiosta. Tai kun kerroin tehtaalla olevan viikonlopun yli kestävä seisokki.

Silti täytyy myöntää, että minuakin nauratti, kun armeijasta ensimmäiselle lomalle päässyt poikani kertoi, miten heitä opastettiin puhuttelemaan oikein:

-          herra kersantti, saako puhutella

-          ei saa, vaan pitää sanoa ’voiko puhutella’ sillä armeijassa voidaan ja lomilla saadaan, jos saadaan…