Tähän blogiin kirjoitan ajatuksia elämän mielettömyydestä tai mielekkyydestä ja jaan matkan varrella mukaani tarttuneita juttuja, jotka ovat huvittaneet, lohduttaneet, ärsyttäneet tai muulla tapaa liikauttaneet minua.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Puhelimessa V

-         haloo, meillä kotona!
-         Kustantamo Kellosta Kaija Kello, olisiko isäntä itse tavattavissa?
-         Isäntä?
-         Tarkoitan siis, että onko rouvan mies tavattavissa.
-         Ei ole.
-         No, milloinka hänet voisi tavoittaa?
-         Sen kun tietäis.
-         Siis, voiko hänelle soittaa johonkin tiettyyn aikaan tai numeroon?
-         Sitäkään en tiedä.
-         Haluaisin todella saada hänet puhelimeen.
-         Niin minäkin, mieheni lähti jo viikko sitten, eikä vieläkään ole palannut.
-         Anteeksi?
-         Niin, lähti ja jätti, aluksi olin kyllä vihainen ja raivoissani, nyt sitten vaan itkettää ja huoli on kova, eli jos saatte kiinni niin kertokaa, että kotona kaivataan.
-         Enhän minä nyt häntä voi jäljittää.
-         Ette voi vai, mites me sitten pärjätään, ensiksi te soitatte tänne ja sitten ette edes auta, eikö teillä ole lainkaan sydäntä?

Tuuttuuttuu
Minä – myyjä, tulos 1-0


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti